Kuohuviiniä ja mansikoita, porealtaita ja höyrysauna, kiireetöntä vaeltelua vehreässä puistossa, illallinen kynttilänvalossa historiallisessa kartanosalissa... Niin täysin erilaista kuin minun elämäni yleensä. 

Olen kahdessa asiassa huono: en oikein osaa juhlistaa merkkipäiviä, ja olen laiska hoitamaan parisuhdettani. Nämä molemmat asiat korjaantuivat tilapäisesti viikonloppuna, kun yövyimme mieheni kanssa Haikon kartanossa.

Vierailin Haikossa viimeksi toukokuussa bloggaajatapahtuman yhteydessä. Ilokseni sain tapahtumasta lahjakortin, jolla pääsimme mieheni kanssa testaamaan kartanon majoituspalveluita veloituksetta yhdeksi yöksi.* Päätimme käyttää mahdollisuuden tänä viikonloppuna, sillä täytin lauantaina 41 vuotta.

Saavuimme kartanoon aika myöhään perjantai-iltana. Harmittelin salaa mielessäni, että visiittimme jää ihan tyngäksi. Se oli turhaa, sillä ehdimme ihan hyvin sekä uimaan että illalliselle vielä samana iltana.

Meidät majoitettiin Edelfelt-sviittiin, jossa pöydällä odotti pullollinen cavaa sekä kulhollinen mansikoita. Upea huoneemme oli nimetty taiteilija Albert Edelfeltin mukaan, viettihän taiteilija Haikon kartanon mailla sijainneessa huvilassa lukuisia kesiä ja maalasi siellä yli 200 tunnetuinta teostaan. Monet aidoista maalauksista ovat nähtävillä kartanon keltaisessa salongissa.

Kun olimme ihastelleet sviittiä kylliksi, päätimme pujahtaa kylpylään iltauinnille. Onneksi hotellin ravintola palveli puolilleöin, joten tunnin polskuttelun jälkeen ehdimme vielä mainiosti laittautua illallisasuun, ja pääsimme iltakymmeneltä ruokailemaan.

Valitsimme molemmat menusta keittiömestarin illallisen, joka sisälsi:
Kevyesti palvattua hirvenpaistia ja katajanmarja-punajuuri-aiolia
Haukimoussella täytettyä merilohta ja rapukastiketta
Syysomena-hasselpähkinäpiirasta ja Calvados-jäätelöä

Tuttumme oli moittinut kartanon ravintolan antimia, mutta meille menu kyllä maistui! Katajanmarja-punajuuri-aioli vei kielen mennessään, pääruoan rapukastike oli niin herkullista että pyyhin lautaseni puhtaaksi vielä leivänpalalla, jotta sain nautittua siitä joka pisaran, ja makunautinnon kruunasi lempeästi calvadokselta maistuva, hedelmäinen jälkiruoka.

Haikon kartanossa juhlitaan tänä vuonna 50. juhlavuotta. Haikko oli avautuessaan, vuonna 1966, Suomen ensimmäinen kartanohotelli. 

Nykyinen kartanorakennus suunniteltiin vuonna 1913 aiemmin palaneen päärakennuksen tilalle. Kaikkialla hotellissa suorastaan tuntee historian siipien havinaa, ja kartanorakennuksessa olikin hauskaa kuvitella olevansa kartanonrouva...

Unelmia oli helppoa jatkaa makoisten unien jälkeen aamupalalla, jonka kartanorakennuksessa yöpyjät saivat nauttia päärakennuksen keltaisessa salissa ja sen viereisessä kabinetissa. Siellä oli tarjolla aamupalan lisäksi hedelmiä, suklaata ja kuohuviiniä.

Vaikka ihana sviittimme piti luovuttaa puoliltapäivin, venytimme visiittiä vielä kiertelemällä kartanon henkeäsalpaavan kauniissa puistossa. Suihkulähteet solisivat ja kukat ilahduttivat loistollaan, vaikka oli jo syyskuun loppu.

Happihyppelyn päälle tutustuimme kartanon kuntosaliin, joka on uudistetussa kylpylärakennuksessa. Kunnon hikitreenin jälkeen oli ihanaa pulahtaa uudestaan kylpylän lämpimiin vesiin sekä kokeilla saunamaailman erikoisuuksia: aromisaunaa, infrapunasaunaa, höyrysaunaa ja elämyssuihkua, jossa voi kuvitella olevansa myrskyn keskellä, kun ukkonen jyrisee ja salamien valot välähtelevät ympärillä.

Treenin ja uimisen jälkeen iski vielä kova nälkä. Onneksi meillä ei ollut kiire mihinkään, olivathan isovanhemmat kotonamme hoitamassa lapsia ja koiraa. Niinpä nautimme kiireettömän, myöhäisen lounaan kylpylän salaatti-buffetista.

Oletko sinä käynyt Haikon kartanossa tai aiotko käydä siellä vielä juhlavuoden aikana?

*Haikon kartano kutsui meidät tutustumaan hotelliin, emmekä vastanneet majoituskustannuksista itse.

Blogi muualla somessa:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | YouTube | Snapchat & Periscope: @ruuhkavuodet

Kommentit (0)

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa 41-vuotias "uraäiti" Aino kirjoittaa perhearjen kiireestä ja kauneudesta ja etsii tietä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Mukana myös hänen tyttärensä, 12-vuotias Venla, joka kirjoittaa fantasiaromaania ja harrastaa teatteria, taitoluistelua, pianonsoittoa ja laulua.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2017
2016
2015

Kategoriat

Instagram