Uraäidin Ruuhkavuoden -blogi muuttuu hieman. Tyttäreni Venla ryhtyy kirjoittamaan blogiin säännöllisesti joka viikko. Lue Kodin Kuvalehden jutusta lisää muutoksesta.

Miksi 12-vuotias koululainen haluaa kirjoittaa blogiin, jonka lukijakunta on aikuisia? Pyysin Venlaa kirjoittamaan aiheesta.

Venla:

Minua ärsyttää, että kaikenikäisiä lapsia koskevan tiedon, minkä vanhemmat saavat kasvatusoppaista, nettipalstoilta tai tukipuhelimista, ovat kirjoittaneet aikuiset. En tiedä yhtään kasvatusopasta tai sen lähdettä, joka olisi lapsi.

Lapset eivät kerro vanhemmilleen, miksi toimivat tietyllä tavalla. Sen kertoo joku setä tai täti, jolla on ikää kolmisenkymmentä vuotta enemmän kuin kyseisellä lapsella.  Myös kaikki, jotka puolustavat lapsien oikeuksia tai ajavat lapsien asemaa, ovat aikuisia.

En ole kuullut vielä yhdestäkään oppaasta, joka olisi kuvannut täysin sitä, mitä minä ja ikäiseni ajattelemme. 

Tämän vuoksi kirjoitan. Jotta voisin avata teille tien ikäisteni ihmeelliseen, ainutlaatuiseen maailmaan. Haluan kertoa teille normaalista elämästämme, iloistamme ja suruistamme.

Haluan (Tämä On Se Mitä Eniten Haluan) myös tuoda esiin kaksitoistavuotiaan näkökulman ja kannan asioihin. Haluan lapsena vaikuttaa aikuisiin ja heidän mielipiteeseensä, suhtautumiseensa asioihin.

Haluan kertoa teille, mitä ikäiseni oikeasti ajattelevat asioista. Jotta teillä olisi muutakin kuin niitä iänikuisia sanontoja “murrosikä on lapselle hämmentävää aikaa jolloin niin kehossa kuin mielessäkin tapahtuu suuria muutoksia”, “lapsien suhtautuminen elämänmuutokseen on hyvin yksilöllistä”, “lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen”, “lapsen täytyy saada tuntea itsensä rakastetuksi ja pidetyksi”.

Sanontoja, jotka ovat totta mutta joiden taustat eivät aukea. Minä haluan avata niiden taustat ja kertoa, miksi niin on. 

Kirjoitan tähän blogiin todennäköisesti eniten kaksitoistavuotiaan tytön arjesta. Ja sitten välillä jostain syvällisestä ja suuresta.

Kirjoitan kaikesta, minkä elämä tuo tullessaan. Kaikesta, minkä haluan jakaa teille. Jotta me kaikki ymmärtäisimme, minä itseäni ja te minua ja muita.

Toivon kovasti, että viihdytte kirjoitusteni parissa, ja että saan teidät ajattelemaan. Siksi minä kirjoitan. Kiitos.

Kuvat: Juha Salminen
Kuvat: Juha Salminen

Blogi muualla somessa:
Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi  | Google+ | YouTube | Snapchat & Periscope: @ruuhkavuodet

Kommentit (14)

Vierailija

Kun minä olin lapsi/nuori, pelkäsin juuri sitä, etten itsekään ymmärtäisi tai muistaisi miltä tuntuu olla lapsi/nuori. Kaikki kuulemani viisaudet tuntuivat siltä, että juu ehkä niissä on perää, mutta se ajatusmaailma ja tunne silloin, mitä sille kävisi. Niinpä kirjoitin itse itselleni kirjeitä tulevaisuuteen. "Avaa, kun lapsesi on viisitoista" -tyyppisiä. Purin koko hengentuotteeni niihin, yrittäen vimmatusti muistuttaa tulevaa aikuista minua siitä, kuka silloin olin - ennen kuin vanhenin. Puhuin itselleni nuorena. Nyt olen 41 ja äiti. Muistan hyvin elävästi ajat, jolloin kirjoitin. Ja tunnen syvästi yhteyden. Moni asia maailmassa ja nuorena olemisessa on muuttunut, mutta perusajatukset eivät juurikaan.

Venla Pajukangas
Liittynyt13.8.2016

Hyvä idea kirjoittaa kirjeitä itselleen! Olen harkinnut sitä, mutta en sitten ikinä ole tullut kirjoittaneeksi. Toivonkin, että lukisin vanhempana kaikkea mitä nyt olen kirjoittanut. Ehkä nämä blogikirjoitukset ovat minun kirjeitäni tulevaisuuteen? Kiitos kommentista!

Kirjoitan äitini kanssa Uraäidin Ruuhkavuodet -blogia.

Helsinkiläinen

Kaikki me vanhat tädit ja sedät olemme olleet 12-vuotiaita, ja ajatelleet kuten 12-vuotiaat. Ja ajan myötä olemme saaneet perspektiiviä, jota 12-vuotiaalla ei ole, ja tajunneet, että asiat eivät tosiaankaan ole niin kuin 12-vuotias kuvittelee asioiden olevan.

Kypsyys näkyy lapsessa, koska aikuistuessa nuo "aikuiset eivät tajua yhtään" kommentit alkavat harventua, kun aikuistuja itse ymmärtää, kuka se olikaan, joka ei aiemmin tajunnut. Mutta yleensä liian aikaiseen aikuistumiseen johtaa vain jokin iso ja ikävä asia elämässä, joten mieluummin näen lapsen elävän tuota lapsille ominaista "aikuiset eivät tajua yhtään mitään" -vaihetta mahdollisimman pitkään. Mutta silloinkaan kyse ei ole siitä, etteivät aikuiset tajuaisi -- kyse on vain siitä, ettei 12-vuotiaalla vielä ole perspektiiviä asioihin, eikä tarvitse ollakaan.

Aino Pajukangas
Liittynyt9.9.2015

Kiitos kommentistasi! Otan vapauden vastata sinulle, vaikka kirjoitus on Venlan, koska kirjoitat aikuisena aikuisille, eikä mielestäni kommenttisi ole suunnattu Venlalle.

Itse olen kanssasi hieman eri mieltä. Omasta mielestäni aikuinen ei voi täysin tajuta, millaista on tänään olla 12-vuotias. Maailma oli niin erilainen paikka silloin, kun me olimme 12-vuotiaita.

Kirjoitan blogia 12-vuotiaan tyttäreni kanssa: Uraäidin Ruuhkavuodet

Blogini myös somessa:

Facebook | Twitter Instragram | Pinterest | Bloglovin | Blogipolku | Blogit.fi | Google+ | YouTube | Snapchat & Periscope @ruuhkavuodet

Venla Pajukangas
Liittynyt13.8.2016

Kiitos kommentista!

Uskon, että aikuisena näkee asiat eri tavalla kuin kaksitoistavuotiaana.  Jäin vain miettimään, kumpi näistä tavoista on parempi. 
Mielestäni näin kaksitoistavuotiaana voin kyllä sanoa, että lapset ymmärtävät asioita. Nuori ikä ei tee kenestäkään ymmärtämättömämpää. Lapset tajuavat ihan hyvin ainakin omaa elämäänsä koskevista asioista. 

Äiti on mielestäni oikeassa sanoessaan, että maailma on erilainen, kuin silloin, kun esimerkiksi äidin ikäiset olivat lapsia. Aikuiset, joiden aikana esimerkiksi sosiaalista mediaa ei ole keksitty... en usko, että he voivat tajuta millaista somen käyttö on nyt meille kaksitoistavuotiaalle. Koska heillä ei ikinä edes ole ollut somea 12-vuotiaana.

Olet oikeassa siinä, että kaksitoistavuotiailla ei ole aikuisen perspektiiviä. Heillä on kaksitoistavuotiaan perspektiivi. Haluan kirjoittaa juuri sen takia, että toisin tämän perspektiivin esille. 

Kirjoitan äitini kanssa Uraäidin Ruuhkavuodet -blogia.

C

Ihana Venla!

Kun sain ensimmäisen lapseni, luin kaikenmaailman oppaita, jotka jotkut viisaat olivat kirjoittaneet, juuri nuo "asiantuntijat". Niissä sanottiin mm. "vanhemmat tietävät heti vaistomaisesti, miksi vauva itkee; nälästä, väsymyksestä jne". Tunsin itseni maailman huonoimmaksi äidiksi, kun tuijotin itkevää vauvaani enkä tajunnut, mitä hän halusi ilmaista.

Minä ja lapseni keskustelemme paljon, oikeastaan kaikista elämän asioista. Mutta parhaiten opin tuntemaan lastani, kun kuulen miten hän kommunikoi muiden kanssa. Vähän niin kuin sinä nyt tässä meidän kanssamme.

Edelleenkin monet aikuiset kuvittelevat, että he ovat maailman napa, lapset ovat ennen täysi-ikäisyyttä ja opintoja tyhmiä, joille aikuiset antavat kultajyviä. Jaksan kerta toisensa jälkeen hämmästyn, miten fiksuja nuoret ovat, miten paljon meillä aikuisilla on opittavaa - jos vain vaivaudumme kuuntelemaan sydän auki. Jään innolla odottamaan tulevia kirjoituksiasi. <3

Venla Pajukangas
Liittynyt13.8.2016

Kiitos kommentistasi, ihana C! Minulle tuli todella hyvä mieli lukiessani sitä. Olen kanssasi samaa mieltä, kaikilta maailman ihmisiltä voi varmasti oppia uutta, kunhan pitää korvat auki ja mielen avoimena. Suurkiitos vielä kerran ja kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi!

Kirjoitan äitini kanssa Uraäidin Ruuhkavuodet -blogia.

Vierailija

Mahtavaa Venla! Odotan innolla kirjoituksiasi. Saako esittää toiveita aiheista? Haluaisin esim. lukea ajatuksiasi koulukiusaamisesta ja ylipäätään, miten koet nykyajan peruskoulun.

Venla Pajukangas
Liittynyt13.8.2016

Kiitos kommentista! Otan toiveita mielelläni vastaan. Koulu on niin iso osa elämääni, että siitä kirjoitan varmasti paljon. Kiusaamisesta kertovaa postausta en ollut huomannut ajatella, joten kiitos että otit asian esiin! Aihe on hyvin tärkeä, joten kirjoitan siitä hyvin mielelläni.

Kirjoitan äitini kanssa Uraäidin Ruuhkavuodet -blogia.

Kommentit julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Seuraa 

Blogissa 41-vuotias "uraäiti" Aino kirjoittaa perhearjen kiireestä ja kauneudesta ja etsii tietä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Mukana myös hänen tyttärensä, 12-vuotias Venla, joka kirjoittaa fantasiaromaania ja harrastaa teatteria, taitoluistelua, pianonsoittoa ja laulua.

Kiinnostaako sinua kaupallinen yhteistyö tämän blogin kanssa? Ota yhteys Sanoma Lifestylen mediamyyntiin!
Bloggaajaan saat yhteyden tästä.

Seuraa blogia tästä.

Blogiarkisto

2016
2015

Kategoriat

Instagram