Olen aina pitänyt esiintymisestä. Siitä saa jotenkin ihan omanlaista energiaa; unohtaa kokonaan kaiken muun mielessä pyörivän, antaa mennä täysillä. Unohtaa hetkeksi jopa itsensä, kaikki estot ja heittäytyyy mukaan koko persoonalla. Opettajan työhän on periaatteessa esiintymistä, olemista kaksikymmenpäisen luokan edessä, improvisointia. Ehkä siksi olen tämän työn valinnutkin, vaikka opettaja ei olekaan näyttämöllä se, joka on aina lauteilla, lapsienkin täytyy antaa tulla esille ;)

Menin tänä vuonna mukaan yliopistomme omaan teatteriporukkaan speksiin tanssijaksi. Elämys on ollut huikea! Pari näytöstä on vielä onneksi edessä ja muutama jo takana. On ollut ihan mahtavaa nähdä kevään harjoittelun tulos ja saada kiitosta. Hyvällä ja samanhenkisellä porukalla tekeminen on upeaa. Koulussa kun tuntuu välillä siltä, että puurtaa yksinään. Ja neuleidenkin parissa ihan itsekseen :D Hienoa siis saada nopeasti ympärille joukko samanhenkistä porukkaa, joita kaikkia yhdistää innovatiivisuus ja uuden luominen, itsensä ilmaisu ja taiteellisuus.

Ihmettelenkin miksi opettajat eivät enempää tee yhteistyötä toistensa kanssa. Minusta tuntuu tänä päivänä jopa hieman vanhanaikaiselta, että laitetaan luokan ovi kiinni ja puserretaan yksin omassa luokassa. Miksi opettajat eivät käytä enempää hyväkseen toistensa osaamista? Se auttaisi varmasti myös jaksamisen suhteen, sekä antaisi tilaa luovuudelle.

Miksi ei maailma vaan voisi olla avoimempi muutoksille, yhdessä tekemällä saadaan mahtavia tuloksia aikaan!

Kuvat Amanda Aho

Kommentit (0)

Seuraa 

Rentoudun itse käsitöiden parissa. Esittelen blogissani itse neulomiani ja virkkaamiani vaatteita ja asusteita. Samalla kerron kuulumisiani; jaan kanssasi omia arjen pikku iloja ja suruja, mitä nyt neuloessa mieleen tulee. Tarkoituksena on kannustaa sinuakin tarttumaan puikkoihin. Ei se niin vaikeaa ole, ja siihen jää totaallisesti koukkuun!

Instagram