Kommentit (4)

Ria H

Tästä lapselta saadusta opista on 30 vuotta: Mökkinaapurin 4-vuotias Tomppa tykkäsi olla kanssani, varsinkin jutella kanssani, koska suhtauduin vakavasti hänen ajatuksiinsa. Eräänä kuumana kesäpäivänä hän käveli luokseni vettä pitkin. Astui sileälle kalliollemme, johon tuli aika iso kuvio. Minä kysyin Tompalta: "Miltä tuo sinusta näyttää?" - "Kuolemalta", Tomppa vastasi. - "Miten niin?", kysyin hämmästyneenä. - "Se on kuin luurangon käsivarsi." - Katsoin kuviota uudestaan. Se näytti luurangon käsivarrelta!

Tomppa jatkoi: "TV:ssä ihmiset kuolee ihan oikeasti. Niin, että pääkin irtoa." - Häkellyin, että noin pieni oli nähnyt tuollaista TV:stä. Sanoin: "Niin, että pää irtoaa... Sitten ihminen on ihan kuollut! Eikö se ole kauheaa?" - Tomppa oli piiitkän minuutin hiljaa, sitten hän sanoi: "Sitten sille ihmiselle ei ota enää yhtään kipeää!"

Tompan viisasta huomiota olen ajatellut monta kertaa, kun läheisiäni on kuollut. Tai, kun joku on kauhistellut jonkun kuolemaa. Oli syy kuolemiseen mikä tahansa, kuolleella ei ole enää mitään hätää! Ei ole kipuja. Ei ole ahdistusta. Ei ole fyysistä eikä psyykistä tuskaa. - Meillä läheisillä se hätä ja kipu on. Ja suru siitä, että läheinen ei enää ole siinä lähellä...

 

Taina V.

Omat lapseni ovat jo 22- ja 19-vuotiaita,mutta elävästi muistan erään kellotauluun määritellyn ajankohdan poikieni ollessa n. 3- ja 5-vuotiaita. Teimme lähtöä seurakunnan lapsikerhoon. Toinen lapsistani kävi tuolloin kerhoa,jotta saisi muidenkin lasten kontakteja viikkoonsa. Hän viihtyi siellä oikein hyvin,mutta aikataulut eivät kuulu tuon ikäisten lasten maailmaan. Touhotin lähtöä alakerrassa ja kun h-hetki alkoi lähestyä nuorin pojistani tuli kysymään: "Äiti pitääkö meidän lähteä,kun meillä on niin kivat leikit kesken?" Silloin pysähdyin ja kysyin itseltäni:Tämä lasten leikkiaika on niin lyhyt ja minulla ei ole itselläni mihinkään kiire miksi meidän pitäisi lähteä? Mielikuvitus on lapsen paras huvitus.

Sillä kertaa kerho jäi väliin. Olen kiitollinen ,että vietin poikieni kanssa aikaa kotona heidän ollessaan alle kouluikäisiä.Olimme hyvin köyhiä taloudellisesti,mutta koskaan en tule katumaan päätöstäni.

Nyt kun tapahtuneesta on jo aikaa ja miehenikin jättänyt minut yli 20-vuotta nuoremman takia poikiini on edelleen lämmin ja erinomainen suhde. Se kantaa vaikeuksien yli. Olen siitä niin kiitollinen.

ÄNÄ

Olipa mukava lukea tämän pojan mielipiteitä. Lapset tykkäävät säännöistä jotka ovat järkeviä, joskus pitää joustaakin! Vanhempien kannattaa viettää aikaa lasten kanssa, sitä he arvostavat!

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat