Sivut

Kommentit (19)

Vierailija

Kyllä tällaisista herää aina se kateus, kun itselläni ei ole ollut minkäänlaisia suhteita jo lapsena orvoksi jääneen äitini vanhempiin. Olen nuorehko aikuinen, joka ei edes tiedä, miltä äidinäiti on näyttänyt, kuvia ei ole olemassa. Isän puolelta taas muistan vain pelottavan ilkeän, vakavasti mielenterveysongelmaisen "mummon", häntä aiemmin kuolleesta "papasta" en oikein muista sitäkään vähää. Äitini kertomusten perusteella hänkin oli sodan traumatisoima ja mm. kohteli kotieläimiään poikkeuksellisen julmasti.

Nyt sitten monet ikätoverini vasta surevat omien isovanhempiensa poismenoa, itse suren äitiäni ja pelkään isäni puolesta. Ja yritän parhaani mukaan vältellä narsistisia, huomattavasti vanhempia isosisaruksiani. Usein mietin, miten ihmeessä olen onnistunut loistavilla tutkintopapereillani pääsemäänkin edes suorittavaan matalapalkkatyöhön ja hankimaan muutamia ystäviä. Koska oikein mitään sosiaalista pääomaa minulla ei ole perheen puolesta.

Olisinpa saanut pitää edes äitini vielä muutaman vuoden ajan, tottua ajattelemaan edes häntä vanhuksena. Jokin ajatus turvallisista tai edes olemassa olevista isovanhemmista tuntuu minusta ihan käsittämättömältä ylellisyydeltä, josta suvussani ei ole ollut moneen sukupolveen mitään kokemuksia.

Tamppu

Ne ihmiset ovat merkityksellisiä, joilla pääsy lapsiperheen arkeen Ei siinä sen kummempaa biologiaa tarvita. Afrikassa perhe on laaja, Suomessa pienen pieni. Vain isovanhemmilla on mahdollisuus osallistua tiiviisti lastensa elämään: sisarukset ovat samassa vaiheessa tai muuten kuormitettuja. Ja isovanhemmuus on myös asia, jota koko ajan luodaan, etenkin mediassa. Siitä on tehty aika vaativa tehtävä. Tämäkin pitää muistaa. Siihen selitykseen uskon, että moni nainen haluaa vielä kerran hoitaa vauvoja ja taaperoita. Ja se mahdollistuu usein vain omien lasten kautta. Itse olen ajatellut että pitäisi kyllä hoitaa muitakin lapsia. Isovanhemmuus on tavattoman itsekästä: vain oman suvun lapsia hoidetaan kun moni muu lapsi voisi tarvita enemmän "isoäitiä".

Onnellinen mummi.

Olen mummi ja tämä on aivan ihanaa aikaa. Lapsenlapsi on aivan ihana ja antaa valtavasti voimaa kaikille päiville. Voi sanoa että minulla on aina ollut tasapainoinen ja hyvä arki mutta nyt eläkkeellä ja mummin roolissa tämä on aivan ihana. Saa valtavasti iloa kun voi pienen pojan ja lapsen perheen tehdä hyvää ja näin auttaa heitä saamaan ja säilyttämään hyvä arki. Saamaan pienestä pojasta tasapainoinen, rakastava ja muista huolehtiva ihminen.

vähän väsyttää

Itse olen lapsen hoitanut, myös kipeenä. Ilmaista apua ei ole. Mistä löytyisi varamummo? Kertaakaan ei edes yökylässä ole ollut vaikka jo ikää 5 v. Vanhemmat jos vaikka leffaan pääsis?

Vierailija

Aivan sama minulla,ilman isoäitiä en olisi tätä kirjoittamassa.
Olin ei toivottu lapsi ja äiti näytti sen.
Koskaan ei ollut rahaa minun tarpeisiini,mutta isä kiristi rahaa viinaan ja saikin!

Miamin mami

Mitäs sitten kun mummo(anoppi) on ottanut tehtäväkseen vain aliarvioida ja tyrmätä esikoisen saanutta nuortaparia? Itse en ainakaan koe tällä hetkellä kovin tärkeäksi ihmiseksi kun pääosin aiheuttanut vaan mielipahaa.

Pekka

Jos ja kun jo mummo on erittäin tärkeä lapselle, kuinka tärkeää onkaan se että lapsella on lähtökohtaisesti  molemmat vanhemmat, isä ja äiti.  Meidän arvoliberaali yhteiskuntamme haluaa kieltää lapsen perusoikeuden sekä isään että äitiin  (vrt. spn-avioliittolaki/adoptio) , kun perusoikeuksiin tulisi kuulua oikeus myös omaan mummoon ja omaan pappaan.  Ei käy kateeksi nykyajan lapsia kun perusperhettä mummoineen ei enää arvosteta.  Lasten etu tulisi laittaa aina ensisijaiseksi tavoitteeksi, myös lainsäädännössä.  

Vierailija

Miamin mami kirjoitti:
Mitäs sitten kun mummo(anoppi) on ottanut tehtäväkseen vain aliarvioida ja tyrmätä esikoisen saanutta nuortaparia? Itse en ainakaan koe tällä hetkellä kovin tärkeäksi ihmiseksi kun pääosin aiheuttanut vaan mielipahaa.

Oiskohan sillon tilanne vähän eri? Mitä luulet? Oiskohan sillon vaikka aiheellista sanoa ääneen mitä on mielessä? Oiskohan niin, että sen mummon kanssa ei sitte aikaa vietetä?

Vierailija

Pekka kirjoitti:
Jos ja kun jo mummo on erittäin tärkeä lapselle, kuinka tärkeää onkaan se että lapsella on lähtökohtaisesti  molemmat vanhemmat, isä ja äiti.  Meidän arvoliberaali yhteiskuntamme haluaa kieltää lapsen perusoikeuden sekä isään että äitiin  (vrt. spn-avioliittolaki/adoptio) , kun perusoikeuksiin tulisi kuulua oikeus myös omaan mummoon ja omaan pappaan.  Ei käy kateeksi nykyajan lapsia kun perusperhettä mummoineen ei enää arvosteta.  Lasten etu tulisi laittaa aina ensisijaiseksi tavoitteeksi, myös lainsäädännössä.  

Itelle ainaki yks ja sama minkälaiset genitaalit omaavat ihmiset minua on hoitanu. Kunhan ei sinun kaltaset yksilöt. Ei ole tähän asti genitaaleilla ollu sen hyvinvoinnin kans tekemistä.

Mofa

Vaarina voin sanoa, että lastenlasten kanssa on aina ollut mukavaa! Olemme, mummo ja minä, osallistuneet kolmen tyttölapsenlapsen päivittäiseen hoitamiseen, niin isoissa kuin myös pienissä asioissa.

Kahta hoidimme vuoden päivät neljä päivää viikossa eilä se nyt niin hirveen raskasta ollut kun plussapuolelle kertyi tuttavuus uuteen ihmiseen.

Raskainta oli kun vanhin sairastui leukemiaan. Siinä vierähti pari-kolme vuotta poikkeuksellisissa olosuhteissa, mutta niistäkin selvittiin ja opittiin paljon. Myös lapsen suhde meihin rakentui syväksi, olimmehan hänen tukenaan hänellekin vaikeassa ajassa. Sairaus voitettiin ja asiat ovat nyt kymmenen vuoden jälkeen hyvin ja suhde mitä parhain.

Voinko antaa jonkun neuvon muille? Olkaa läsnä ja kohdelkaa lasta kuin pientä aikuista, älkää liikaa heittäytykö löpertelylinjalle vaan pitäkää ja arvostakaa lasta vertaisenanne. Keskustelkaa paljon. Lukekaa hänelle paljon. Leikkikää ja houkutelkaa häntä käyttämään mielikuvitustaan. Kuunnelkaa paljon ja loppuun asti!

Vierailija

Pekka kirjoitti:
Jos ja kun jo mummo on erittäin tärkeä lapselle, kuinka tärkeää onkaan se että lapsella on lähtökohtaisesti  molemmat vanhemmat, isä ja äiti.  Meidän arvoliberaali yhteiskuntamme haluaa kieltää lapsen perusoikeuden sekä isään että äitiin  (vrt. spn-avioliittolaki/adoptio) , kun perusoikeuksiin tulisi kuulua oikeus myös omaan mummoon ja omaan pappaan.  Ei käy kateeksi nykyajan lapsia kun perusperhettä mummoineen ei enää arvosteta.  Lasten etu tulisi laittaa aina ensisijaiseksi tavoitteeksi, myös lainsäädännössä.  

Minusta lapselle on tärkeintä että lähellä olevat aikuiset ovat turvallisia, luotettavai ja toimivat ennustettavasti. Ei se ratkaisen onko isä ja äiti vai kaksi isää tai kaksi äitiä. Ja mummoja ja pappoja mahtuu kaikkiin perhemalleihin. - Ihana niin!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kyllä tällaisista herää aina se kateus, kun itselläni ei ole ollut minkäänlaisia suhteita jo lapsena orvoksi jääneen äitini vanhempiin. .

Ei minullakaan ole ollut käytännöllisesti katsoen mitään suhdetta isovanhempiini. Ainoa joka ylipäätään oli elossa lapsuuteni aikaa oli isän äiti, joka ei minusta piitannut, niinkuin ei sisaruksistanikaan. Mutta sepä ei aiheuta minulle mitään kademieltä eikä estä itseäni olemasta kovasti rakastava ja rakastettu mummu! Minulla on kaksi biologista lapsenlasta ja seitsemän bonuslastenlasta. Kaikki ovat rakkaita ja ihania! Jutellaan paljon, luetaan ,leivotaan, piirretään... Tärkeintä on asettua kuuntelemaan ja keskustelemaan lapsen kanssa.

Pettynyt

Lasteni syntyessä luulin saaneeni upean "mummon", joka jaksoikin aina lasten sairastaessa tai tarpeen vaatiessa tulla hätiin ja avuksi lasten hoidossa. Hän kuitenkin muisti aina kertoa, miten ennen vanhaan pärjättiin yksin usean lapsen kanssa eikä tarvinnut koskaan päästä menemään mitään "omia menoja". Myöskin kävi ilmi lasten kasvaessa ja muiden pienten serkkujen ilmestyessä maailmaan, että poikalapset ovat kuitenkin se maailman tärkein asia - tytöistä viis. Toinen "mummo" keskittyi enemmän oman mielihyvän luomiseen matkustamisen ja päihdyttävien aineiden nauttimisen kautta, että hänen lastenlasten hoitamiset jäivät muutamaan kertaan. En uskaltanut antaa lapsiani ihmiselle, josta en tiennyt koskaan missä kunnossa hän sattuu olemaan. Toivoisin itse pystyväni joskus mummouteen, joka on vastuullista ja hauskaa olemista lastenlasten kanssa, ottaen kuitenkin huomioon lasten omat vanhemmat ja kunnioittaen heidän periaatteitaan. Nyt ei enää toista mummoa ole ja toisenkin kanssa olen melkein "laittanut välit poikki". Lapset ovat teini-iässä, joten eivät enää niin paljoa tarvitse mummoja.

Hekku

"Vähän väsyttää" - missä päin asut? Jos elätte Helsingin suunnalla, niin voisin joskus tulla hoitamaan/seurustelemaan sinun lapsesi kanssa. Pääsisit sit vaikka leffaan. Minä itse olen eläkkeellä, 63-v., ja meillä on yksi lapsenlapsi.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat