Kommentit (3)

Vierailija

Oletko ajatellut että nykyinen kotipaikkakunta on heidän kotinsa? Ei monikaan halua muuttaa kotoaan pois. Ja kun vanhenee, muutos on monelle vielä vaikeampi kuin "aktiivi-iässä". En tohtisi painostaa vanhempiani muuttamaan paikkakuntaa, jolleivät he sitä halua (eivätkä he halua), enkä missään tapauksessa haluaisi että omat lapseni tulisivat kertomaan minulle missä minun on "parempi" asua. Herranen aika. 

Vierailija

Ymmärrän huolesi täysin. Omakin äitini asuu melkein 500 kilometrin päässä ja odotan jo kauhulla aikaa, kun huomaan ettei hän enää pärjää. Mutta kuten edellinenkin kommentoija sanoi, ei tulisi kuuloonkaan että pyytäisin muuttamaan tänne. Eihän hän tunne täältä ketään, ei kaupunkia, ei paikkoja, ei ihmisiä, ei mitään muistoja missään! Olisi liikaa vaadittu - kuten myös se, että minä pakkaisin perheeni muuttoautoon ja muuttaisin sinne. Mutta ennemmin vaikka niin päin, jos olisi pakko.

"Itkijämummo"

Entä jos nyt lasten kasvettua koettaisit järjestää itsellesi aikaa käydä vanhempien luona. Itselläni on sama tilanne, kaikki neljä lastamme asuvat 500 km päässä. Kun heillä pieniä lapsia, käymme itse luonaan. Kolme heistä vierailee perheineen muutaman kerran vuodessa, yksi hyvin harvoin, mikä ikävä, vaikkei väleissä olekaan mitään.

Olemme miettineet lasten lähelle muuttoa, mutta oma elämä on toistaiseksi taloineen, kesäpaikkoineen, ystävineen ja harrastuksineen paikassa, josta lapsetkin ovat kotoisin. Olisi iso elintasomuutos etelän kalliisiin kaupunkeihin, kenties kerrostaloon. Lapset elävät joka tapauksessa omaan elämäänsä ja heistä olisi seuraa lähellä asuessakin korkeintaan kerran viikossa.

Kun olemme hoivakodin tarpeessa, silloin lienee hyvä muuttaa lasten lähelle, ei sitä ennen.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat