Sivut

Kommentit (23)

Vierailija

Kutoisin mielelläni mutta ahtaat rannekanavat estävät sen. Myöskin niskat tulevat tosi kipeäksi kun samassa asennossa kyhjöttää tuntitolkulla. 

ikuinen neuloja

Nykyään neulon eräässä vanhainkodissa kerran viikossa käsityöryhmän ohjaajana n. tunnin verran. Olen oppinut neulomaan seisoaltaan, sillä minun ei tarvitse aina nousta istualtaan auttamaan tarvitsevia. En olisi uskonut, mutta se ei ollutkaan kurjaa, sillä selkäni ja olkapääni ovat oikein hyvässä kunnossa. Kokeilkaa !

Asenteita on monia

Vierailija kirjoitti:

Kutoisin mielelläni mutta ahtaat rannekanavat estävät sen. Myöskin niskat tulevat tosi kipeäksi kun samassa asennossa kyhjöttää tuntitolkulla. 

Ei sitä tuntitolkulla kannatakaan, varsinkaan ilman taukojumppaa... Kohtuus kaikessa! Kyllähän tuo jumittaa ja särkee lujasti, mutta itse saan niin paljon siitä, että neulon silti. Terveisin toinen rannekanavaoireyhtymästä kärsivä, kovien kipujen kanssa taisteleva reumainen fibromyalgikko.

Anna Kivi

Minulla oli ranteiden ja niskan ahtauman vuoksi kovia kipuja vuosia. Työelämästä poistuttuani olen alkanut kutoa/neuloa puikoilla, virkata ja huovuttaa ja se on terapiaa. On kipuja ja ei vaivat minnekään ole kadonneet, ne ovat lievemmät, käytän niskakauluria tarpeen vaatiessa.

tykkään kutoa

Itselläni kulumia niskassa ja usein "hartiassa puukko". Jos joku samalla tavalla "vaivainen" osaa kertoa miten saada nämä vaivat pysymään poissa käsitöitä tehdessä,niin iloinen olisin.

Maijastiina

Äitini kutoi paljon. Aina makuuasennossa sohvalla. Ei rasittanut niskaa , eikä hartioita. Kuulemma sydänkin löi rauhallisemmin....

Spatz

Aloitin neulomisen kun sairastuin syöpään. Eipä tullut masennusta, ei pahoja ajatuksia, neulominen piti ajatukset pois  sairaudesta, etenkin kun olin edennyt pitsineuletasolle.

Harrastus jatkuu, vaikka olenkin tällä hetkellä hoidoista vapaa.

Suosittelen lämpimästä, sytostaattihoidoista en olisi selvinnyt ilman neulomista.

baby

Äitini opetti minut kutomaan 3 vuotiaana ensimmäiset villasukat.Äitini kutoi aina ja minä olin seurannut vierestä.Olin sanonut äidilille,että minäkin haluan kutoa.Äitini oli sanonut minulle,että voi kulta pieni,sinullahan on niin pienet sormetkin,että ei puikot varmaan pysy käsissäni.Mutta niinpä ne vaan olivat pysyneet.Kudoin ensimmäiset villasukat ja olin niin iloinen ja innostunut sukkien kutomisesta,että kudoin koko ajan.Olin sanonut äidille,että-äiti mua ottaa sydämestä..Äitini oli sanonut minulle,että levähdä nyt vähän jo..pieni kun olin,niskat ja lihakset vissiin jännittyivät kutomisesta.Mutta jatkoin kutomista,itkin ja kudoin innostuksesta.Ja siitä lähtien olen  aina kutonut kaikkea!Kiitos poisnukkuneelle äidilleni,joka opetti minut kutomaan kaikkea!

liisalau

Uusien mallien suunnittelu on luovaa työtä. Erilaatuisten lankojen käsittely ja värien valinta tuottaa iloa silmälle ja mielelle. Tuntuu hienolta, kun valitut värit sointuvat yhteen. Aina löytyy uusia sommitelmia.

Arja - Kodin Kuvalehti
Seuraa 
Liittynyt12.8.2014

Ihana kuulla viestistäsi, Spatz, miten neulominen on voinut saada jopa ajatukset pois sairaudesta! Mutta kurja kyllä, Novalisa, jotkut sairaudet varmasti myös estävät neulomisen. Ehkä silloin voi löytää jonkin muun mieltä virkistävän harrastuksen?

Vierailija

Neulon sekä koneella että käsin. Käsin neuloen saa toki persoonallisempia vaatteita. Asiasta toisenn, artikkelin kuva taitaa olla käännetty nurin.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat