Kommentit (12)

Naapuri

Tunnen yhtä innokkaan siivojan. Hänen lapsensa olivat pieninä aina kipeitä. Kun hänen luonaan kävi kylässä, oli sellainen olo että ei uskaltanut liikahtaakaan, että ei vaan sotke mitään.
Neuroottinen ylihygieenisyys ja siivoaminen voi mennä myös sairaalloiseksi. Siisteys ja järjestys on aivan eri asia, kuin pakonomainen siivouksen ja järjestämisen tarve.

Riina

Mitä muuta äiti tekee työpäivän jälkeen? Laittaa ruoan? Käy kaupassa? Hoitaako pihaa ja puutarhaa? Kuljettaako lapsia harrastuksiin? Harrastaako itse? Onko vapaaehtoistyössä tai yhdistystoiminnassa mukana? Mietin vain.

Mymmeli

Siivoaminen on stressin hallinta keinona hyvä. Isossa perheessä toki on muutakin kuin siivoamista (arjen pyöritys, ajan organisointi ja perustarpeiden tyydytys). Jos siivoaminen on neuroottista pakkotoimintaa, se varmasti heijastuu kodin ilmapiiriin monella tavalla (kuin alkoholisti tai peliriippuvainen perheessä). Toisaalta, jos perhe on ns. erityisperhe (lapsilla tarkkaavaisuusongelmaa, neurologisia haasteita) tietynlainen struktuuri tukee ja selkeyttää arkea...

totaali yh

Perheessämme on 4 lasta ja yleensä aina siistiä. Silloin kun mieheni vielä eli, en koskaan siivonnut hänen kotona ollessaan, sillä hän teki pitkää työpäivää meluisassa ympäristössä. Tuota siivouspäivän tarvetta en ymmärrä, enkä mitä rumbaa on, jos 6 hengen lakanat pesee viikoittain. Meillä on omia vähemmän, mutta lähes joka viikko on joitain yövieraita.  Asumme omakotitalossa ja muitakin kuin siivous hommia kyllä riittää. Lapset (10-15v) joutuvat tekemään oman osuutensa, kukin kykyjen mukaan. Päivittäin tai viikon aikana on joitain kotitöitä kaikilla tehtävänä, on se sitten ruuanlaittoa, pyykki- tai astianpesu juttuja, imurointia, pesemistä tai pihahommia kuten nurmikonleikkuuta/lumitöitä tai puunkantohommia. Itse pidän siivoamisesta, mutta rajansa kaikella.

Vierailija

Voi pyhä jysäys, en kyllä työpäivän jälkeen jaksaisi moista rumbaa. En minäkään pidä siitä että on likaista mutta pieni epäjärjestys ei haittaa. Yksi tuttava sanoi kerran "talo on elämistä varten" olen aivan samaa mieltä.

järkyttynyt

Meillä oli myös neljä lasta (nyt kaikki aikuisia), mutta ei meille tullut mieleenkään tuollainen sairaalloinen siivoaminen. Meillä koti oli myös lasten ja ehillä oiekus leikkiä ja olla, peläten koko ajan että äiti saa raivarin. Meillä ei ollut likaista mutta epäjärjestystä ja kaaosta välillä. Jos tuommonen sairaalloinen siivous lapsiperhessä on totta, niin silloin ei pitäisi niitä lapsia ollakkaan. Epäilen että tuo oli pelkkää provosointia ja itsekehua kuinka en voi elää sotkussa. Säälin todella lapsia jotka joutuvat moisessa tyrannimaisessa kodissa asumaan.

Meillä kotona lapset saivat olla lapsia, samoin kuin nyt lastenlapsetkin. Kaaos tuo kodikkuutta, ja elämää, sairaalloinen siivoojalle yksinasuminen on parasta.

Vierailija

Tähän olen pyrkimässä myös itse. Meidän seitsemänhenkisessä perheessä, kaikki nauttii siitä, kun ympäristömme on siisti. Aina kun saa siivottua tuntuu kuin aika hidastuisi ja kaikilla on leppoisa olo. Silloin kun asioille on omat paikkansa, on siivoaminen myös helpompaa eikä siinä kestä kovin kauaa. Pyrin laittamaan ylimääräistä tavaraa kierätykseen, aika ajoin. Meilläkin oli torstai aina se siivouspäivä, mutta se ei ihan toiminut tällä kokoonpanolla. Seuraavaksi, kun löydän pikkuhiljaa asioille oikeat paikkansa ja turhakkeet kiertoon, niin pyrin siistimään huoneen per päivä ja tietysti tarpeen tullen imurointi, vaatteiden lajittelu ym. plus kaikki ne yllärisotkut mitä tällä porukalla saadaan aikaan :) Lapset saavat leikkiä ympäri huushollia, mutta vain järkeväähän se on että leikin jälkeen taas tavarat paikoilleen. Tsemppiä mulle tän suunnitelman toteutukseen ja toteutumiseen, kiitos! :D

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat