Kommentit (5)

Ria Hafren
Seuraa 
Liittynyt17.8.2015

Kolme kertaa elämäni aikana olen ajatellut itsemurhaa. Viimeksi, kun tuntematon mies pahoinpiteli minut. Siitä selviäminen kesti 1,5 vuotta.
Joka kerta, kun olen harkinnut itsemurhaa (vakavastikin), olen ajatellut: "En VOI tehdä niin tyttärelleni! En näyttää tällaista esimerkkiä elämänpngelmista poispääsemiseksi."
MUTTA: Me emme voi tietää kenekään ahdistuksen ja masennuksen määrää!!
- Minulla on ollut öitä, jolloin olisin tappanut itseni, jos olisi sillä hetkellä ollut keinot toteuttaa se... (huolimatta ajatuksistani tyttäreni suhteen).

****
Ei äitisi hylännyt SINUA! - Hän ei vaan kestänyt enää ahdistustaan...

Vierailija

"Olen kuullut, ettei itsemurhaa yleensä tehdäkään pohjalla, vaan sitten, kun on alettu nousta." Onko se niin, että pohjalta noustaan, kun on päätetty kuolla. Edessä on positiivinen tulevaisuus, kun tietää, että kaikki loppuu kohta.

Kummitustäti

Mie oon ollut masentunut niin kauan että en oikein enää muista milloin tää alkoi. Useasti käynyt mielessä "mitä jos mua ei olisi, olisiko muilla helpompaa?"
Kaksi viimeisintä vuotta on ollut kauhean rankkoja työttömyyden ja vaikean paniikkohäiriön takia. Viime jouluna kuitenkin kaikki muuttui, rakkain lapsuuden ystäväni soitti ja kertoi odottavansa lasta. Itse en kykene lapsia saamaan, mutta tuo pieni ihmisen alku muutti mun elämän. Lupasin tuolle lapselle että aion olla hänen paras "kummitustätinsä" koskaan, ja lupasin myös ystävälleni että tulen olemaan lapsen elämässä. Nyt on joku syy miksi elää. ♡

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat