Johanna, 35: "Ennen luulin, että itsemurhia tehdään vain syrjäytyneissä perheissä"

Kommentit (4)

marianne77

Itse olen koko elämäni "unelmoinut" itsemurhasta. Kerran sitä yritinkin, enkä epäile ollenkaan ettenkö tekisi sitä joskus uudelleenkin. En minäkään jättänyt viestiä koska en tiedä mitä siihen laittaisin. En minä vaan tiiä miks mulla on tällainen olo, aina. 

Tiedostan, että mulla on asiat ihan hyvin ja olen syntynyt yhteen maailman parhaimmista maista, mietin jatkuvasti kuinka kiitollinen pitää olla tästä kaikesta, mutta silti en nauti elämästä, ollenkaan. Se tuntuu pakkopullalta. Tunnen ettei mun olis pitänyt syntyä ylipäätään. Häpeän, etten anna arvoa elämälleni.

Olen kokeillut terapioita, asennemuutosta, ruokavalioita, uskontoja ja masennuslääkkeitä, mikään ei auta. Näillä mennään, ei voi muuta.

Vierailija

Hei Marianne77 ..."uskonnot" ei varsinaisesti uskonnon harjoittamisena auta mutta todellisen elämän tarkoituksen ja onnen löytää kyllä jos antaa elämänsä Jeesukselle. Vastaanottaa hänen valmistaman pelastuksen. Jumala on alunperin tarkoittanut ihmisen yhteyteensä josta me kaikki ollaan pois ellei ite tehä sitä päätöstä seurata Jeesusta. Ite olen onnellinen kun saan olla uskossa ja tiedän minne olen matkalla :) älä tee itsemurhaa, se ei ole ratkaisu. jos haluat jutella, laita sähköpostia mjuhaninmaki@gmail.com

Kun sinua ei enää ole

Sisarukseni teki myös itsemurhan, kolmen pienen lapsen vanhempi päätti päivänsä. Vaikka hän olikin masentunut ja käytti liikaa alkoholia, ei sitä koskaan olisi voinut uskoa. Ehkä jos joku ulkopuolinen olisi nähnyt, merkit olivat siinä. 2-vuotta kohta tapahtuneesta. Edelleenkään ei täysin ymmärrä, anteeksi on voinut antaa. Ikävä ja suuret kysymykset seuraavat aina mukana. Miksi?

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat