« Takaisin keskustelujen etusivulle

Yleinen keskustelu

Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu

Viesti

Vierailija - 13.2.2011 19:43  (1/7)

Perustetaanko anoppi kerho?

Olisi ihan hyvä saada tietää, onko esim. muitakin ns. pahoja anoppeja kuin minä olen.
Ei sitä ole minulle kukaan, siis miniäni, ääneen sanonut, mutta ihmettelen jatkuvasti, kun olemme tunteneet mielestäni ainakin kymmenen vuotta, mutta hänellä ei ole koskaan minulle mitään asiaa.
Hänellä on liian kiinteä suhde omaan äitiinsä ja koska hän on herkkä ihminen, miniäni, niin tiedän, että siinä vaiheessa kun hänen äitinsä päivät päättyvät, hänellä tulee olemaan vaikeaa, jos ei luo minkäänlaista oikeata ja rehellistä kontaktia anoppiinsa. nimim. pahat anopit

Vastaukset

Vierailija - 14.2.2011 14:55  (2/7)

Suosittelen miettimään omaa käytöstä ensin

Kirjoituksestasi ei käy ollenkaan selväksi, miksi koet itsesi "pahaksi anopiksi" ja mitä tuon "oikean ja rehellisen" anoppikontaktin pitäisi pitää sisällään? Oletko kenties kateellinen miniän väleistä äitiinsä? Onhan äidin ja tyttären suhden luonnostaan yleensä hyvin erilainen ja syvällisempi kuin miniän ja anopin. Mitä oikein kaipaat miniältäsi? Ehkä sinun pitäisi kertoa se hänelle? Oletko itse antanut miniällesi mitään? Eli oletko yrittänyt lähestyä häntä, antanut aikaa, keskustluseuraa jne.? Minkälaisen suhteen haluaisit häneen?
Kannattaa ensin miettiä mitä haluaa ja yrittää sitten jollain tapaa toimia tuon toiveen edistämiseksi, suosittelisin aloittamaan siitä. Ehkäpä miniäsi ei kaipaa hirveän läheistä suhdetta sinuun tai ehkäpä hän kokee, että et itse sellaista halua? Voithan myös jutella asiasta poikasi kanssa ja kysellä mitä mieltä hän on asiasta. Monesti jonkun toisen läheisen näkemys asiassa auttaa.

Vierailija - 15.2.2011 14:33  (3/7)

Suosittelen miettimään omaa käytöstä ensin?

Kehoitat minua miettimään omaa käytöstä. En ole kateellinen sen enenpää miniälleni kuin muillekaan. Alun alkaenkan en ymmärrä sitä miten hän suhtautuu minuun.
Olen antanut hänelle kaiken tukeni ja tykkään lapsestani ja hänestä sekä tytöistä. Se, mitä olen tytöille esim. mm. neulonut lahjaksi, niin hänen äitinsä on kantanut mm. venäjälle tai kirpputorille, tämä on varma tieto. >Hän on se joka ei minua arvosta yhtään. Olen yrittänyt keskustellakin, mutta hän ei puhu mitään. En siis ymmärrä mistä kaikki johtuu. Olen poikanikin kanssa puhunut, mutta se on tässä tapauksessa aivan sama. Ehkä minun pitää vain olla kuin minua ei olisikaan, mutta kun se tuntuu pahalta.....

Vierailija - 16.2.2011 18:59  (4/7)

"Paha anoppi" ;O)

Heippa! Luin hieman surullisena viestiäsi suhteestasi miniääsi.Minulla on maailman paras anoppi,jonka kanssa olemme kuin parhaat ystävät.Kiitos Helena!Soittelemme päivittäin ja jaamme ilot ja surut.Sanomme välillä napakkaan toinen toisillemme,mutta ymmärämme toisiamme.Ja voin sanoa,että meitä on palljon erilaisia miniöitä.Joskus se ei johdu anopista ollenkaan millainen suhde on miniään.Myös äidilla ja pojalla on vahva tunneside (ja sitä ei kaikki miniät sulata), niinkuin minun tapauksessani,mutta ymmärrän sen täysin ja heillä on omat juttunsa ja minulla omat mieheni kanssa, mutta se ei ole koskaan vaikuttanut meidän keskinäisiin suhteisiimme.Oma äiti suhteenkin on vahva,mutta arvostan kovasti anoppiani,sillä hän on kasvattanut minulle ihanan aviopuolison.Tsemppiä sinulle jatkoon ja toivottavasti miniäsi antaa sinulle sen kunnioituksen jonka olet ansainnut.Minäkin olen joskus anoppi...Ja toivottavasti hyvä sellainen:O)

Vierailija - 22.2.2011 14:49  (5/7)

Pinnistä!

Rauhassa vaan, niin kaikki sujuu hyvin :----------)
T. miniäsi

Vierailija - 22.2.2011 21:15  (6/7)

Kukin ajallaan

Mistä tiedät, että miniäsi äiti kuolee ennen Sinua?

Vierailija - 5.3.2011 18:33  (7/7)

Kukaan ei tiedä onneksi, milloin kuolee?

Just joo, en minä tiedä milloin miniäni äiti kuolee. Sitä ei tiedä kuin Jumala yksin.
Hän on uskovainen ihminen ja minäkin olen. Se tässä onkin aika ihmeellistä, missä se ns. lähimmäisen rakkaus on? Niinkuin olen alkuperäisessä viestissäni kertonut, että meillä meni "sukset ristiin" siinä vaiheessa kuin poikani perheeseen tuli lisäys. Poikani anoppi ilmoitti sen hengellisessä tilaisuudessa kaikille muille paitsi minulle ei. Toki sain tietooni kuitenkin, että tyttö tuli. Tuli toinenkin tyttö ja on hyvin saman oloinen jo pienestä pitäen kuin minä olin pienenä ja vielä on paljon samaa näköäkin, vaikka poikani anoppi toista väittää.
Tarinaa olisi enemmänkin kerrottavana, mutta kuten jo sanoin, kukaan ei tiedä kuolinpäiväänsä. Jokaiselle on päivät laskettu, siihen minä uskon. Siis Jumala yksin tietää kumpi meistä lähtee ensin. Toivon kuitenkin tähän anoppi keskusteluun ja minua ymmärtäen, että se ottaa todella päähän kun en näe kovinkaan usein lapsen lapsiani, vaikka olen sen pojallenikin suoraan sanonut. En todellakaan tiedä miksi minua rangaistaan näin ja se masentaa. En ole herkkä masentumaan, mutta joskus tuntuu todella siltä että masennun.

» Yleinen keskustelu