« Takaisin keskustelujen etusivulle

Yleinen keskustelu

Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu

Viesti

Vierailija - 24.4.2011 11:32  (1/8)

Voimaa uskottomuudestako?

KK:n numerossa 8 "Kisu" kirjoitti olevansa väsynyt, hautovansa eroa ja on nyt ihastunut työkaveriinsa.
Jos miehesi juo päivittäin, eikä osallistu kotitöihin tai lasten hoitoon kuin vain huutamalla ja käskemällä, miksi et tee asialle jotain? Oletko yrittänyt keskustella miehesi kanssa, kertonut miltä sinusta tuntuu? Jos siitä ei ole apua, oletko yrittänyt saada miestäsi kanssasi pariterapiaan?
Jos mikään näistä ei auta, olet tehnyt kaikkesi ja voit lopettaa eron hautomisen ja toteuttaa sen. Sinulla on kaikki syy jatkaa elämääsi ilman miestäsi. Sinun ei tarvitse tuhlata elämääsi elämällä onnettomassa avioliitossa. Lapsetkin näkevät ja aistivat, jos vanhemmilla ei mene hyvin.
Jos mietit aloittavasti suhteen työkaverisi kanssa, se ei ole ratkaisu ongelmiisi. Se on uskottomuutta, joka todella on lähes pahinta, mikä voi kohdata. Se loukkaa aviomiestäsi pahimmalla mahdollisella tavalla, mutta loukkaa myös lapsiasi. Tästä haet itsellesi voimaa ja syyn lähteä avioliitostasi. Syy eroon on silloin uusi rakkautesi ja suhteesi, ei onneton avioliittosi. Tästä teosta et voi vierittää syytä kenenkään muun niskoille.
Aloita uusi suhde vapaan miehen kanssa ja itsekin vapaana toivuttuasi avioerosta. Uudella suhteellakin on paremmat mahdollisuudet onnistua kuin rinnakkaissuhteella, jossa pahimmassa tapauksessa hajoaa kaksi perhettä varsin onnettomalla tavalla.

Vastaukset

Vierailija - 24.4.2011 15:32  (2/8)

aisankannattelu ei kannata

Joo, olen samaa mieltä. Kahdella kaistalla ei voi ajaa yht´aikaa. Hyvän suhteen voi rakentaa vain selkeästi entisestä toipuneena ja "puhtaalta pöydältä".

Vierailija - 1.5.2011 16:54  (3/8)

Uskottomuudesta vielä

"Jos mietit aloittavasti suhteen työkaverisi kanssa, se ei ole ratkaisu ongelmiisi. Se on uskottomuutta, joka todella on lähes pahinta, mikä voi kohdata. Se loukkaa aviomiestäsi pahimmalla mahdollisella tavalla, mutta loukkaa myös lapsiasi."

Jatkuvasti ihmettelen kuinka paljon uskottomuudesta puhutaan tuohon sävyyn, ja mietin sitten heti perään että ihan kuin ihmiset (varsinkin naiset) puhuvat olettaen että heidän puolisonsa ylipäätään on uskollinen. Tosiasia on, että varsin harvalla on uskollinen puoliso.

Ettekö te tosiaan tiedä, että pettäminen on erittäin yleistä? Nykypäivänä, jolloin ehkäisy ei ole ongelma ja kommunikointi vaivatonta, on erittäin helppoa pitää laajaakin seksuaaliverkostoa yllä. Tuohon on hyvänä lisänä myös monien eronneiden määrä, jolloin seksiä kaipaavia niin miehiä kuin naisia on paljon liikkeellä. Olen nyt itse ollut eronneena useita vuosia. Seurattuani tilannetta olen tullut siihen tulokseen etten uutta liittoa tule solmimaan. En ole halukas liittymään siihen sokeiden puolisoiden joukkoon, jotka luulevat olevansa puolisonsa ainoita seksikumppaneita.

Suhtautumineen seksiin tänä päivänä on hyvin kepeää ja vapautunutta ja sen katsotaan kuuluvan luvallisiin huvittelumuotoihin. Kuulin juuri runsaasti matkustavasta suomalaismiehestä, jolla on vaimon lisäksi kuusi vakituista seksikumppania ympäri Suomen. Työmatkojen yhteydessä nautinto ja huvittelu on siis taattu. Eroaikeita tällä miehellä ei ole, hän on erinomainen puoliso ja isä. Tämä mies varmasti edustaa hyvin tyypillistä käyttäytymismallia.
Mitä enemmän matkustusta on mukana kuvioissa, sitä varmemmin myös seksiä harrastetaan oman parisuhteen ulkopuolella.

Vierailija - 1.5.2011 22:02  (4/8)

Rehellisellä rennompi olo

Eihän se että moni toimii arveluttavalla tavalla liitossaan, tee pettämistä hyväksi ja hyväksyttäväksi. Pitäisikö varastaminen hyväksyä ja alkaa itsekin varastaa, koska se on niin yleistä? Totuudellisuus ja rehellisyys on minusta aina tavoiteltavaa. Valheelle ei voi rakentaa uskollista ja hyvää suhdetta.

Vierailija - 2.5.2011 0:42  (5/8)

Mitä uskottomuus edes tarkoittaa nykyisin?

Niin. Kuuluuko se uskollisuus aina oleellisena osana hyvään suhteeseen? Mitä uskollisuudella tarkoitetaan? Olihan presidentti Kekkonenkin tietyllä tavalla hyvin uskollinen Sylville, ja varmaankin arvosti vaimoaan paljonkin. Riittääkö siis uskollisuuden määritelmäksi tietynlainen sitoutuminen yhteisiin asioihin (perhe, omaisuus, lapset, yhteiset harrastukset, sukulaiset ja ystävät)?

Seuraan parhaillaan erään tuttuni aktiivista matkustamista paikasta toiseen, aina työverukkeella. Ja kumppani näyttää nielevän kaikki selitykset sellaisenaan. Yritän välttää säälintunnetta tätä ei-matkustelevaa kohtaan, ja seuraan mieluummin hänen hoksaamiskehitystä kohti realismia. Ehkä jo ensi talven lumilla hän tietoinen, että hänen reissaava miehensä hoitaa matkoillaan muutakin kuin bisneksiä.Tai että kesäinen ajomatka työvelvoitteineen voikin lisäksi sisältää kivan illanvieton kaikilla herkuilla vanhan ystävän kesäpaikassa, ohikulkumatkallahan se paikkakin niin kivasti on. Ja vaimo odottaa miestä työmatkalta kotiin että päästään lähtemään mökille.

En tässä puolustele pettämistä. Minä vain totean että se on erittäin yleistä, joten sen shokeerausarvonkin luulisi vähitellen laantuvan ja voisi luulla että vähitelen oppisimme suhtautumaan asiaan realistisemmin.

Olen itse tullut petetyksi niin ollessani seurustelusuhteessa, kihlautuneena kuin naimisissa olevanakin. Minulle riittivät nämä kokemukset opiksi. Tällä hetkellä tapailen muutamaa ystävää mukavien hetkien (teatteri yms) parissa. Jokaisen kanssa harrastamme myös halutessamme seksiä. Olemme ystäviä ja luotamme toisiimme. Osa kumppaneistani on varattuja, osa vapaita. Olen siis itse lähtenyt mukaan tähän 'peliin', lähinnä sen jälkeen kun hoksasin, kuinka sitä pelataan. Olenpa sitten päässyt iloisiin juttuihin mukaan minäkin. Niitä sinisilmäisiä vaimoja vaan välillä käy sääli. Ettei niin moni luulisi liikoja vanhasta, 'uskollisesta' kumppanistaan.

Vierailija - 2.5.2011 20:44  (6/8)

kunnioituksesta seuraa rehellisyyttä

Minusta uskollisuus on sitä että ei harrasteta seksiä muiden kuin oman puolison kanssa ja tehdään työtä yhteisen suhteen eteen silloinkin kun on vaikeaa. Jos elämä käy sitten kaikesta huolimatta sietämättömän vaikeaksi, mietitään yhdessä erotaanko vai ei. Ja jos erotaan, vasta sen jälkeen lähdetään etsimään uutta seuraa. Niin selkeää se uskollisuus minusta on. Perheen talouden eteen toimiminen ja lapsista vastuun kantaminen ovat itsestään selvää yhteisvastuun hoitamista. Ydin on puolisoiden keskinäisessä suhteessa ja sen kunnoittamisessa ja vaalimisessa. Minä tulin petetyksi 1. avioliitossani; mies puhui asiasta humalapäissään ja syyllisyyksissään. Tiesin sen kyllä muutenkin. Olisin ollut valmis sen selvittämään ja ylittämään, mutta mies ei sitoutunut siihen -eikä muuhunkaan. Nykyinen kumppanini onkin sitten toista maata ja ollaan oltu (yli 10v.) motivoituneita tekemään töitä paremman eteen, silloinkin kun on ollut hankalaa. Uskollisuuden/uskottomuuden sisällöstä omaamme samanlaisen käsityksen.

Vierailija - 13.5.2011 22:52  (7/8)

uskollisuudeta ja uskottomuudesta

Surulliseksi tulee, kun lukee viestiketjun viestejä. Onko nykyään todella tuollaista? Enää ei voi puhua pelkästä syrjähypystä, vaan elämä näyttää näköjään olevan jatkuvaa syrjään hyppelyä, tietoista ja harkittua toimintaa. Onko ihmisestä tullut noin itsekäs ja periksiantava? Itse tulin petetyksi pitkän avioliiton jälkeen. Koko avioliiton aikana ei tullut mieleenkään, että mieheni voisi tehdä sellaista. Ei ollut sellainen tyyppi, luotin täysin. Rätti tuli vasten kasvoja. Suhteen sokaisseen miehen mieltä ei kääntänyt enää mikään. Avioerosta on jo kauan, olen edelleen yksin. En uskalla enää sitoutua, pelkään joutuvani uudelleen samaan tilanteeseen. Viestiketjun viestejä luettuani tulin entistä vakuuttuneemmaksi, että parempi elää yksin. Rakkautta ja läheisyyttä kaipaan, mutta ukkomiehiin en sorru. Sen verran vanhanaikainen olen, että edelleenkin odotan parisuhteelta uskollisuutta ja kunnioittamista. Miksi sitoutua, jos yksi kumppani ei riitä?

Vierailija - 17.5.2011 20:50  (8/8)

Sitoutumista tai jotain sen suuntaista

Minusta sellainen, jolle yksi kumppani ei riitä, ei ole sitoutunut ollenkaan. Surullista jos olet jäänyt yksin uskaltamatta odottaa uudelta suhteelta parempaa. Olen itse kokenut tällä "rintamalla" myös pahaa mutta uskaltauduin uuteen liittoon ja olen ollut onnellinen. Koskaan ei tietysti voi tietää mitä elämä tuo, mutta en anna vastoinkäymisten hukuttaa itseäni.

» Yleinen keskustelu