« Takaisin keskustelujen etusivulle
Yleinen keskustelu
Viesti
KK:n toimitus - 22.6.2011 13:37 (1/3)
Mitä näet vanhempiesi hääkuvassa?
Kodin Kuvalehdessä numero 13 on artikkeli, jossa ihmiset esittelevät vanhempiensa hääkuvan. Kuvat kertovat paljon eri aikakausien muodista ja yleisestä hengestä, mutta ennen kaikkea hääparin elämästä.
Toimittaja Reija Ypyä kertoi, että vanhempien häiden muistelu yhdessä haastateltavien kanssa oli koskettavaa. Hän huomasi myös, miten moni harmitteli sitä, ettei ollut koskaan kysynyt vanhemmiltaan enempää heidän suuresta päivästään.
Artikkelin voi lukea Kodin kuvalehdestä 13/2011. Kahden parin tarinat löytyvät myös nettisivuiltamme osoitteesta
http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lehti/340/haakuvat_kertovat_tarinoita
Nyt haluammekin kysyä, mitä te näette katsoessanne vanhempienne hääkuvaa.
Mitä tiedät hääparin asuista? Miten parin yhteinen taival alkoi ja johti avioliittoon? Mitä tapahtui häissä, entä niiden jälkeen? Millaisia ajatuksia kuva sinussa herättää?
Jaa tarinasi täällä.
Vastaukset
Vierailija - 23.6.2011 23:29
(2/3)
Vanhempieni hääkuvasta
Rakastan mustavalko tai seepia sävyisiä valokuvia. Ne ovat elgantteja ja tyylikkäitä, jokseenkin ajattomampia. Väriähkyyn helposti tympiintyy.
Kun katson vanhempieni hääkuvaa, näen kaksi rakastunutta, toisiinsa nojaavaa nuorta ihmistä. Kuvasta välittyy lämpö, aito ilo, välittäminen. He ovat niin kauniita. Vaikuttaa, että ovat jotenkin toistensa oloisiakin. Vaikea olisi kuvaan toista henkilöä kuvitellla jomman kumman paikalle.
Voin kuvitella mielessäni päivän kun isä puunaa itseään kuvaan. Asettelee tukan, joka nykyään on jo harvaksi käynyt. Ajaa parran ja lotraa jotakin tököttiä hajuksi jopa hieman liikaa. Hermostuttaa, hikoiluttaa. Vaatteet on harkittu, mutta niiden täytyi olla mukavia. Pienistä palkoista ostettuja, joita olisi tarkotus voida käyttää muulloinkin.
Voin kuvitella äidin tuskailevan kampauksen ja hääpuvun kanssa. Ja harmittelevan hammasta, joka sattui häiden alla lohkeamaan. Tästä pidätelty vieno hymy kuvissa johtui. Voi voi sitä hössötystä...voin vain kuvitella.
Puhuimme joskus äidin kanssa, että silloin suku osallistui sankoin joukoin juhliin, naapurit ja tutut myös...Oltiin taloudellisia ja kaikki lahjat olivat järkeviä. Haluttin tehdä paljon itse. Elämää ajateltiin häiden jälkeenkin. Kun oltiin pienituloisia silloin. Hän koki, että yhteisen elämän alussa heistä tuntui mukavalta kun kumpikin ymmärsi työn, rahankäytön ja haaveiden realitettit samoin. Taustat olivat aika samanlaisia. Yhteisen kodin laittaminen merkitsi samanlaista kiinnostusta ja paneutumista molemmilta. Koti koettiin yhteiseksi projektiksi joka ei koskaan lopu, toinen ei ollut ns. vapaamatkustaja. Alusta asti pienin askelin kotia rakennettiin.
Vieläkin he ovat yhdessä ja tuon saman kuvan voisi toistaa. Uskoisin, että sama tunnelma välittyisi vieläkin. Minun rakkaat vanhempani, jotka rakastivat silloin ja vielä tänäänkin. Toivoisin niin itselleni samaa.
Vierailija - 5.7.2011 16:24
(3/3)
Kaksi viatonta lasta
Lapsena nauroin vanhempieni hääkuvaa. Molemmilla on siinä jäätävät pullonpohjalasit ja isällä rusetti vinossa, viiksenhaituvainen virne kasvoillaan. He olivat ihan lapsia vielä. Tapasivat toisensa 17-vuotiaina koulun diskossa.
Kuvasta välittyy molempien viattomuus ja usko tulevaan, samalla kuitenkin äidin katseesta pieni epävarmuus. Ehkä tulkintani johtuu siitä, että vanhempani erosivat 30 vuoden avioliiton jälkeen. Äitini sanoi myöhemmin, ettei hän koskaan kysynyt itseltään, mitä hän haluaa elämältä. Ehkä juuri tämä asia näkyy äidin kauniista kasvoista.
Hääpuvun äiti teki itse samasta kankaasta, josta meillä oli myöhemmin myös verhot. Juhlia juhlittiin perinteisin menoin meren äärellä. Hääyö oli kuulemma äidille pieni pettymys, koska molemmat olivat liian väsyneitä päivän päätteeksi. En ehkä olisi halunnut tietää juuri tätä yksityiskohtaa!