« Takaisin keskustelujen etusivulle

Ihmisten kesken

Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu

Viesti

KK:n toimitus - 12.1.2012 13:37  (1/4)

Ikävä äidin pulputusta

Vielä kymmenen kuukautta sitten soittelimme äitini kanssa ainakin kerran viikossa. Sitten hän sai aivoinfarktin ja menetti puhekykynsä. Nyt äiti pystyy vastaamaan vain yhdellä sanalla, myöntävästi tai kieltävästi. Muu puheentuottamisen taito on mennyt.

Kuinka kaipaankaan niitä aikoja, kun äiti kyseli kuulumisiani, arvostelimme tv-ohjelmia, vaihdoimme mielipiteitä kaiken maailman asioista, annoimme ruokaohjeita.

Asumme 300 kilometrin päässä toisistamme, joten kovin usein emme pääse ilmein kommunikoimaan. Meillä on vain 18 vuotta ikäeroa, joten kuvittelin, että meillä on vielä useita vuosia aikaa jutella yhdessä. Kaikki voi muuttua muutamassa sekunnissa. On niin ikävä äidin puheen pulputusta!

Nimimerkki Tuija

Vastaukset

Vierailija - 15.1.2012 0:14  (2/4)

Surullista mutta ei ehkä lopullista

Voi, onpa surullista! Mutta äitisi voi kuntoutua kovastikin ja saada puhekykyään takaisin. Onko teillä mahdollisuutta skypetellä? Se voisi auttaa äitiäsi kuntoutumisessa, jos pääsisitte havainnoimaan toistenne eleitä ja ilmeitä. Eiväthän ne webbikameran kautta kovin selvästi näy, mutta parempi sekin kuva kuin vain ääni.

Vierailija - 20.1.2012 13:41  (3/4)

ikävä äidin pulputusta

Toivotaan äidillesi paranemista.
Ihanaa että olet pitänyt äitiisi yhteyttä sillä tuntuu
että nykyään ihmisillä ja varsinkin nuorilla on niin kiire ettei edes vanhemmilleeen keretä soittamaan, vasta sitten kun heitä tarvitaan.
Itse soitan äidilleni myöskin joka viikko ja meillä juttua riittää. Välimatka on myös pitkä joten vierailuihin ei ole mahdollisuutta.
Mutta jo se, että kuulee toisen äänen tuntuu kivalta ja jos vois skypettää ja näkisi toisen olisi se olisi vielä mukavampaa.
Pitäkää yhteyttä niin kauan kun se mahdollista, joku päivä voi olla liian myöhäistä.

Vierailija - 21.1.2012 20:55  (4/4)

ikävä Äidin pulputusta

Toivon Sinulle paljon voimia, ymmärrän hyvin tunteesi.
Minulla oli sama juttu pari vuotta sitten, äidiltäni meni puhekyky aivohalvauksen vuoksi - mutta ei lopullisesti! Pelkäsin silloin kyllä kamalasti että jos puhekyky ei palaakaan - miten pidämme yhteyttä.
Meillä on pitkä välimatka ja puhelin on ainoa yhteydenpitomahdollisuus. Nyt kun Hän on saanut puhekykynsä takaisin, soitan joka ilta ja vaikka ei aina ole niin paljon asiaakaan, hyvän yön toivotukset vähintään. Toivon Äidillesi ja Sinulle kaikkea hyvää, ehkä toivoa kuitenkin puhekyvyn takasinsaamiseen vielä on.

» Ihmisten kesken