« Takaisin keskustelujen etusivulle

Ihmisten kesken

Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu

Viesti

kk_hallinta - 11.4.2007 11:26  (1/9)

Tästä puhutaan KK 8/2007

Teoilla on seuraukset
Luin Ihmisten kesken -palstalta (KK 2/07) kirjoituksen, jossa nimimerkki Äiti ja avovaimo kirjoitti, ettei hänen miehensä ole puhunut hänelle vuosiin. Mies suuttui, kun vaimo erehtyi panettelemaan häntä miehen kaverin vaimolle ja kertoi intiimejäkin asioita heidän väleistään.
Voi pyhä yksinkertaisuus! Voiko vaimo pahemmin loukata puolisoaan kuin tämä Äiti ja avovaimo kertoo tehneensä? Ei voi. Se, että menee kertomaan pariskunnan intiimeistä asioista, on miehelle niin herkkä asia ja syvä loukkaus, että ei ole mitään mahdollisuutta saada anteeksi. On oletettavaa, että tuo vieras nainen vielä levittelee niitä juttuja. Yleensä ihmiset eivät edes kehtaisi kirjoittaa tehneensä tällaista!
En ihmettele, että mies ei ota enää mukaansa, vaan elää omaa elämäänsä. Miehenä olisin jo jättänyt naisen, joka on pettänyt hänen luottamuksensa noin pahasti. Mikään nöyryys tai anteeksiannon aneleminen tuskin auttaa, kun kahden ihmisen salaisimmat ja herkimmät asiat levitetään teille ja turuille. Vaimo menköön itseensä ja miettiköön, mitä on tullut tehneeksi.
Pahoista teoista ei seuraa mitään hyvää. Käytännön neuvoja en osaa tilanteeseen antaa. Itse on kannettava omien tekojensa seuraukset.
Leena

Vastaukset

juksu - 12.4.2007 22:16  (2/9)

Samoilla linjoilla

Olen samaa mieltä Leenan kanssa. En voisi kuvitellakaan pahemmin loukkaavani miestäni, kuin panettelemalla häntä jollekin tutullemme. Mielestäni miehellä on täysi syy loukkaantua, ja olisikin suorastaan ihme ellei hän olisi moisesta pahastunut ja suuttunut. Tasapainoiseen suhteeseen kuuluu se, että asiat, varsinkin intiimit, selvitellään kahdestaan. Itse olen kyllä sitten sortunut kehumaan miestäni ystävilleni. :oops: Intiimien asioiden kertominen ei kuulu näihin keskusteluihin. Parisuhteessa on uskallettava olla intiimeissäkin asioissa estoton ilman että tarvitsee pelätä toisen kertovan niitä eteenpäin.

Seuraukset on teoistaan kannettava, näin se vain menee.

salamaseepra - 13.4.2007 13:12  (3/9)

Puolustuspuheenvuoro misogyniaa vastaan!

Nyt on ihan pakko osallistua tähän keskusteluun. Luin eilen lehdestä nimimerkin Leena kirjoituksen useaan otteeseen. Nukuin yön yli, siivosin kotini ja kaiken tämän tein, jotta en raivopäissäni kirjoittaisi ruokottomuuksia tälle palstalle.

Nimimerkin "Äiti ja avovaimo" kirjoituksen etsin käsiini, koska en voinut ymmärtää nimimerkin "Leena" armottoman tuomitsevaa kannanottoa varsin laajaan elämäkertaan. Inkvisiittorin ylimpänä papittarena hän tarttui yhteen lauseeseen "Hän suuttui, kun erhdyin panettelemaan häntä kaverinsa vaimolle ja kertoilin intiimejäkin asioitamme." Kuka teki väärin? Ei suinkaan se, joka purki sydäntään kenties lojaaliksi luulemalleen ihmiselle, vaan se miehen ystävän vaimo, joka lähti tarinaa eteenpäin viemään. Hänellä oli valta, jota hän käytti omien tarkoitusperiensä(vallankäyttöä!!) ajamiseen. Mikä motivoi häntä kertomaan nimimerkin Äiti ja avovaimo ilmeisen luottamuksellisen keskustelun tämän miehelle? Tieto on valtaa- ja valtaa voi käyttää hyvin väärin ja tuhoisin seurauksin kuten tässä näemme. Miehen ystävän vaimo ja mies itse saivat pihtimäisen vallan "äidin ja avovaimon" elämään.


Miehen vallankäyttö on tyrmistyttävän tehokasta. Hän ei puhu, elää omaa elämääänsa ja kostaa vielä viattomalle lapsellekin avovaimonsa puheet. Ihmisen kaikkein tehokkain kiusaamisen muoto on jättää joku ulkopuolelle, kuten tässä tapauksessa näemme. Kovia elämässään kokenut nainen sairastuu ja omassa narsismissaan kieroutunut mies kantaa marttyyrin kruunua ja esiintyy niin, että muutkin alkavat ajatella että "äiti ja avovaimo" on ilkeä akka!

Mielestäni tässä elämässä ei ole mitään muuta peruuttamatonta kuin kuolema ja anteeksiantamatonta on toisen ihmisen hengen riistäminen. Teemme virheitä, elämä on nyt vain sellaista, mutta kaikesta on pystyttävä puhumaan. Puhuminen, omien tunteidensa välittäminen ja niiden ruotiminen yhdessä ja erikseen on osa ihmisenä olemista. Nimimerkki Äiti ja avovaimo on ollut hyvin pitkään armottoman vallankäytön uhrina, koska hän ei enää näe ulospääsyä tilanteestaan. Korkeimmat voimat eivät tunnu auttavan, ei rukoilu, ei anteeksipyytäminen. Tiedättekö miksi? Syynä on tämä narsistinen mies, joka nauttii vallastaan naiseen. Mies on omasta mielestään jumalaakin korkeammalla jalustalla, sillä hänellä olisi armonannon mahdollisuus, mutta hän ei sitä käytä. (Koska hänen miehistä kunniaansa on loukattu?)

Surullisinta tässä on se, että tällä avovaimolla ei ole voimia tässä tilanteessa nousta oman elämänsä subjektiksi. Hänestä on tehty oman elämäsnsä objekti...."ja minne minä menisinkään." on avunhuuto, jota ei kukaan tunnu kuulevan. Ei varsinkaan "Leena", eikä nimimerkki "juksu" Nämä kaksi viestiä, jotka liittyvät aiheeseen olen lukenut moneen kertaan surullisin ja hämmnetynein tuntein. Visuaalisena ihmisenä näen nimimerkit Leena ja Juksun keskiaikaisen noitarovion ääressä huutamassa eturivissä: "Polttakaa se ilkeä akka tai inkvistiotuomioistuimessa sormet syyttäen määräämässä ikuista kadotusta kidutetulle naisparalle, joka on erehtynyt puhumaan liikaa.

On niin helppo tuomita nimimerkin takaa. Meillä on vain "äidin ja avovaimon" tarina, ei miehen, eikä epälojaalin miehen ystävän vaimon tarinaa, emme tiedä kaikkea, mutta sen tiedämme kuinka "äiti ja avovaimo" kokee elämänsä. [b]" Mies ei ole puhuntu vuosiin" [/b]on kyseisen nimimerkin hätähuuto, keino tulla kuulluksi eikä tuomituksi. On ihmeellistä järjen köyhyyttä että nimerkki "leena" toteaa, että " Käytännön neuvoja en osaa tilanteeseen antaa", vaikka sitten jatkaakin heti perään toteamalla kaiken poissulkevasti, että "Itse on kannettava omien tekojensa seuraukset" Tähän sitten onkin Juksun helppo maailmoita syleilevästi muotoilla lausetta uudelleen "Seuraukset on vain kannettava, näin se menee".

Haloo, eikö seuraksia äiti ja avovaimo ole jo kantanut riittävän kauan, vuosikausia. Tärkein kysymys tässä on se, kuinka hän pääsisi oman elämänsä subjektiksi ja pystyisi elämään tasapainoista elämää. Kuka häntä voisi auttaa avaamaan elämänsä umpisolmun?

Julma on tämä maailma jos ystävälle ei voi puhua tunteistaan tai elämästään sen kaikessa kauneudessa tai julmuudessa. Elämme 2000-lukua ja ihmiset puhuvat intiimeistäkin asioista ystävilleen, niin miehet kuin naiset. Meillä itsekullakin on joskus tarve puhua parisuhteesta muiden ihmisten kanssa. Kaikilla ei ole kliinistä psykoterapeuttia (jota sitoo vaitiolovelvollisuus ammattinsa puolesta), on vain ystävä kenen kanssa voi puhua kaikesta mahdollisesta, kunnes toisin todistetaan ja ystävä pettää.

Toivon todella sydämestäni, että "äiti ja avovaimo" löytää jotakin kautta avun tilanteeseensa. Uskon siihen, että puhuminen on paras keino. Jos mies ei suostu puhumaan, on sinun löydettävä jostakin voimia hankkia ammatillista apua tähän tilanteeseen. Tarvitsen jonkun, kenen kanssa voit käydä läpi elämääsi, henkilön joka ei käytä valtaansa väärin.

Sallu - 13.4.2007 13:18  (4/9)

Kiitos salamaseepra että olit jaksanut kirjoittaa noin pitkästi ja perustellusti, se oli just niinkuin minäkin olisin kirjoittanut mutta nyt säästyi minulta kirjoittamisen "vaiva" :D

Jos ollaan oltu pitkään yhdessä niin ihan varmasti MOLEMMAT tekevät välillä virheitä ne vaan pitää pystyä selvittämään ja jatkaa elämää eteenpäin ja jos asiota ei pysty selvittämään niin sitten pitää erota. Itse en tuollaisessa parisuhteessa jaksaisi/pystyisi elämään.. Voimia sinulle nim. Äiti ja Avovaimo... Kyllä vieläkin elämä sinulle hymyilee,ihan varmasti... :D

helmistiina - 13.4.2007 22:12  (5/9)

Luin juuri äsken Leenan kirjoituksen ja iltani meni pilalle. En tarkalleen edes muista, millainen se alkuperäinen kirjoitus oli, johon hän viittasi, mutta Leenan miestä minä todella säälin. Ei ole taatusti helppoa elää itseään täydellisenä pitävän ihmisen rinnalla. Jokainen meistä tekee virheitä, niin minä ja luojan kiitos myös mieheni. Eihän liitosta muuten tulisi mitään.
Aikuiinen ihminen tunnustaa olevansa erehtyväinen, kehittymätön ihminen asettaa itsensä kaiken yläpuolelle. Tsemppiä sille alkuperäiselle nimimerkille!

juksu - 16.4.2007 19:54  (6/9)

Ihan rauhallisesti, raivostumatta, siivoamatta ja nukkumatta yön yli tosin, luin vielä kerran kirjoitukset, alkuperäiset ja nämä täällä foorumilla. Kiinnostavaa on huomata, kuinka eri tavalla me ihmiset eri asioista ajattelemme. Edelleen olen sitä mieltä, että kyllä miehen on moisesta vaikea olla loukkaantumatta. Se ei tietenkään ole ihan normaalin kuuloista, että ollaan vuosikausia puhumatta, mutta selvää lienee tässä tapauksessa, että asiat eivät muutenkaan ole kunnossa.

Muutama huomio nimimerkki salamaseepralle. Tässä tapauksessa ei ollut kyse ystävälle puhumisesta, vaan tämä oli miehen kaverin vaimo. On ihan eri asia puhua ystävälle, kuin näinkin kaukaiselle kuulostavalle henkilölle. Mikä ihme on ollut tällä äidillä ja aviovaimolla tarkoituksena kun on ventovieraalle -tai ainakin melkein- puhunut intiimejä asioita? En minä edelleenkään pystyisi tällaista mitenkään puolustamaan. Jos käännän asian toisinpäin, niin että mies puhuisi vaimostaan, ei se tee asiasta yhtään sen hyväksyttävämpää. Mieheni kanssa tätä asiaa kääntelimme eri päin, ja lopputulos oli se, että emme me ainakaan minkäänlaista hyväksyntää moiselle käytökselle keksineet.

Täydelliseksi itseään ei tässä liene kukaan väittänyt, ja varmasti teemme virheitä kaikki. Jos kuitenkin loukkaa toista hyvin syvästi, ei sitä aina ole mahdollista korjata, koska toisen sieluun voi kerta kaikkiaan sattua niin pahasti, että hän ei kykene antamaan anteeksi. Monien miesten on lisäksi hyvin vaikea puhua kipeistä ja koskettavista asioista, mikä entisestään voi pahentaa tilannetta.

Luonnollisestikaan emme voi tietää mikä on asian todellinen ja oikea laita. Ei se tosin meille muille kuulukaan, ja siksi toivoisinkin, etteivät nämä kirjoitukset menisi ihan henkilökohtaisuuksiin. Jos rovioita olisi, en taatusti olisi eturivissä huutamassa salamaseepran kuvailemalla tavalla. Hänen raivonsa ja vihainen kirjoituksensa sen sijaan sopisivat siihen kuvaan, että minua ja Leenaa hän olisi kyllä roviolla polttamassa.

Toivon totisesti voimia ihan kaikille, myös sille alkuperäiselle äidille ja aviovaimolle. Onhan tuosta tilanteesta nyt jotenkin ulos päästävä. Puhumattomuus ja eristäytyminen eivät asiaa auta varmaankaan, mutta ongelma ei tosiaankaan liene vain tässä tapauksessa. Taustalla lienee paljon muitakin ongelmia, jotka olisi tavalla tai toisella syytä selvittää. Äläkä hyvä salamaseepra nyt ihan noin raivostu, eiköhän tänne foorumeille kaikenlaisia kirjoituksia mahdu. :)

juksu - 16.4.2007 19:56  (7/9)

Pieni korjaus, luin huonosti nimimerkin. Kyseessä oli siis avovaimo eikä aviovaimo. Anteeksi huolimattomuuteni.

sitrus - 22.4.2007 14:18  (8/9)

Luin vasta äsken ko. jutun ja täytyi heti ottaa kantaa.
Olen aivan samaa mieltä salamaseepran ja olikse sallun kans.
Ei kylläkään avovaimon olis tarttenut mennä vieraalle ihmiselle kertomaan, mutta jollekin ystävälle.

Olen itse pitänyt samankaltaista asiaa sisälläni jo vuosikausia. Mieheni ei ole enään kiinnostunut minusta :( Seksi ei kiinnosta enään yhtään häntä, mutta ei mene lääkäriin :cry:
Olen ainakin saanut tämän hänesti irti, en jaksa vatvoa ja kysellä asiaa enään.
Mieleni on tehnyt puhua sisareni kanssa asiasta, mutta...

No, onneksi sain nyt tämän kautta purkaa tuntojan.

Eläkevaari - 23.4.2007 13:51  (9/9)

Tästä puhutaan 8/2007

Teoilla oli seuraukset.
Lapsena sain vitsaa kun olin tuhma. Koulussa minut vietiin tukasta nurkkaan kun olin tuhma. Opiskeluaikana söin loppukuun velliä kun olin käyttänyt ruokarahani muuhun kuin ruokaan.Naapurin tyttö sai isättömän lapsen kun oli tehnyt sopimattomasti..
Näin oli ennen. Mutta sitten tuli "hyvinvointivaltio" Ruotsn mallin mukaan ja pahinvointi kiellettiin lailla olipa pahoinvoinnin syy itsessä tai muualla niin seurauksista vastasi yhteiskunta. Lapsen ruumiillinen rnkaisu kiellettiin sekä kotona että koulussa, jos nuorena joi ruokarahansa sai sossusta lisää, jos tytölle kävi vahinko sai lääkäriltä katumuspillerin jos varasti auton niin sovittiin ettei se ollut varkaus vaan "luvaton käyttöönotto" ja jos siitä tuomittiin rahallisia korvauksia voi nekin jättää maksamatta kunhan ei mennyt ansiotyöhön vaan eli sossun rahoilla..
Teolla ei välttämättä ole enää seurauksia itselle vaan osan niistä voi jättää yhteikunnan kontolle. Lisäksi sanotaan että Sinulla on siihen oikeus1
Näin yhteiskunta murentaa käsitystä oikeasta ja väärästä kun väärä ei tuo rangaistusta eikä oikeaakaan aina palkita.
Eläkevaari

» Ihmisten kesken