« Takaisin keskustelujen etusivulle

Ihmisten kesken

Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu

Viesti

kk_hallinta - 24.5.2007 10:40  (1/2)

Avioliittoko elämysmatka?

En voi kun ihmetellä tätä itsekkäiden ihmisten maailmaa. Miten helposti ihmiset eroavat. Tekosyinä kuulee muun muassa legendaarista ”kasvoimme erillemme”. Sou? Mitä väliä, vaikka kasvetaan erilleen? Pakkoko sitä on olla samalla lailla paita ja peppu, kuin mitä oltiin, kun lapsia ei vielä ollut?
Ystäväpiirissäni on erottu, ja lapset ovat jääneet lillumaan johonkin väliin, kun vanhemmat ovat vihdoinkin ”löytäneet itsensä” ja ”alkaneet elämään omaa elämäänsä”. On eri asia, jos liitossa on esimerkiksi väkivaltaa, silloin on paras erota. Mutta esimerkiksi uskottomuus, avioliiton seksittömyys tai ”meillä ei ole mitään yhteistä” eivät ole riittävä peruste erolle. Ei ainakaan silloin, kun lapset ovat pieniä. Kun ei ole hätätilanne, avioero voi odottaa siihen, kun lapset ovat lentäneet pois pesästä. Siinä vaiheessa voi sitten tarkistaa tilanteen: kannattaako sitä nyt erota, vai sujuuko elämä riittävän mukavasti näinkin?
Miksi avioliitosta on nykyään tehty jonkinlaista elämysmatkailua? Heti, jos seksi ei suju tai elämä tuntuu tylsältä uuniperunalta, niin ollaan etsimässä kuumia Enricoja tai Susannoja muualta. Miksi ei keskitytä siihen, mikä sujuu? Jos muuta yhteistä ei ole kuin television tuijottaminen, otetaan siitä ilo irti. Tuijotetaan televisiota yhdessä ja nautitaan lempiohjelmista. Sen lisäksi voidaan harrastaa jotain omaa, nainen kuopsuttelee vaikka puutarhaa ja mies on kavereiden kanssa keilaamassa. Ei aikuisten ihmisten tarvitse olla joka hetki yhdessä, vaikka jakavatkin saman kodin. Pitää olla tilaa hengittää.
Itse olen ollut aviossa viisitoista vuotta, ja niin pahoja kriisejä on ollut, että on tullut harkittua avioeroa. Mutta lasten etu on mennyt omien etujeni edelle. Minulla on hyvä mies. Hän on hyvä ystäväni, ja vaikkei intohimoa juuri ole, huumoria on. Emme juuri riitele, mutta emme myöskään pussaile. Voisin ajatella, että jostain toisesta miehestä saisin enemmän intohimoa ja sykettä elämääni. Mutta minun tehtäväni on nyt ennen muuta olla hyvä äiti lapsilleni, ja mieheni on siinä kumppani ja lapsille turvallinen isä. En halua riistää lapsiltamme isän läsnäoloa arjessa itsekkäin perustein. Meillä on riittävän hyvä olla näin, hyvinä ystävinä ja kämppiksinä, lastemme turvallisina vanhempina.
Ihan hyvä vaimo

Vastaukset

Eläkevaari - 28.8.2007 13:09  (2/2)

Avioliittoko elämysmatka?

Kyllä!
Avioliitto voi olla elämysmatka. Meillä se on pitkä ja mukava matka, tähän mennessä hieman yli 49 vuotta.
Joka vuosi ja useamman kerran vuodessa löytyy ainauusia elämyksiä. Opimme joka vuosi uutta toisistamme ja ympäristöstämmne. Meillä on yhteisiä harrastuksia ja kummallakin on myös omia harrasteita. Katselemme ympärillemme sekä luontoa että ihmisiä ja maailman tapahtumia ja tapahtumia lähipiirissämme. Keskustelemme niistä, joskus vähän väittelemmekin mutta emme sodi. Emme ole kaikesta samaa mieltä. Keskustelu valottaa toistakin näkökulmaa. mutta emme pyri yhteiseen mielipiteeseen vaan jäämme miettimään toistemme kantoja ja palaamme joskus asiaan, joskus emme.
Luulen ettei meistä kumpikaan ole harkinnut eroa. Olemme vain ihmetelleet toisten villitystä etsiä juuri itselle sopiva ihminen. Useimmoten olemme löytävämmeerojen takaa vastuun puutetta ja itsekkyyttä.
Meillä on mukavaa yhdessä eikä suhde tunnu ainakaan tämän ensimmäisen viidenkymmenen vuoden aikana väljähtyvän, saa nähdä miten toisella puiliskolla piisaa elämyksiä!
Tervetuloa pitkälle ja antoisallöe elämysmatkalle nuoret avioon aikovat toivottaa
Eläkevaari

» Ihmisten kesken