« Takaisin keskustelujen etusivulle

Ihmisten kesken

Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu

Viesti

KK:n toimitus - 25.2.2011 18:45  (1/3)

Kadun että jäin

Minulla on kokemus yhteiselämästä pettämisen jälkeen. Mieheni petti minua, kun odotin kolmatta lastamme. Se oli minulle täysi katastrofi. Kävin niin pohjalla, että olin valmis päättämään päiväni ajamalla yöllä rekan alle, mutta jokin sisäinen ääni kielsi minua tekemästä niin.

Mieheni vannoi lopettaneensa suhteen ja katui, mutta ei halunnut selvittää, miksi niin oli käynyt. Lapsemme syntyi kehitysvammaisena, ja hänellä oli paha sydänvika. Jatkoimme elämää kolmen pienen lapsen kanssa. Erityislapsi vaati enemmän huomiota.

Mieheni teki pitkiä työpäiviä, ja minä tein töitä kotoa käsin, koska se oli järkevin vaihtoehto lastemme kannalta. Ahdistus ja luottamuksen puute kasvoivat, mutta en löytänyt uskallusta lähteä liitosta. Sitten tajusin, että minua oli petetty koko liittomme ajan. Sairastuin masennukseen, joka johti lääkäri- ja lääkehoitoihin. Kahtena viimeisenä vuonna meillä ei enää ollut minkäänlaista läheisyyttä.

Nyt asun vammaisen lapsen kanssa kahden ja yritän saada pääni ja elämäni kasaan. Se on pitkä ja raskas tie, mutta uskon että elämä kantaa. Joskus kadun, että en saanut lähdetyksi aiemmin. Niin olisin välttynyt sairastumiselta. Olin liian kiltti ja uskoin ja toivoin asioiden muuttuvan. Sitä ei tapahtunut, vaikka lupauksia sain.

Minussa on vahvistunut usko siihen, että kun mies pettää kerran, hän pettää helposti uudestaan, ja mies joka ei halua selvittää asioita puhumalla, kasaa vaikeuksia perhe-elämään. Toivon kirjoitukseni antavan rohkeutta muille samassa tilanteessa oleville tehdä vaikeitakin ratkaisuja. Meillä ei ole kuin tämä yksi elämä.

Nimimerkki Melkein selviytyjä

Vastaukset

Vierailija - 27.2.2011 20:11  (2/3)

Toivoa on - ja iloa.

Sinulla on varmasti ollut rankkaa... Ajattelen että jos itse olisin ollut sinun paikallasi, keskittyisin nyt ajattelemaan, että elän omaa elämääni, enkä anna sen pahan, mitä joku on minulle tehnyt, alkaa määritellä tulevaisuuttani. Yrittäisin varmaan vaan keskittyä siihen, mitä koen, näen ja toivon.. Mistä iloitsen, mikä tuo elämääni kauneutta ja positiivisia asioita. Yrittäisin varmaan kovasti karistaa katkeruutta mielestäni ja ajatella, että elän joka päivä ikiomaa elämääni ja teen siitä pala palalta parempaa. - Hyvää jatkoa!

Vierailija - 5.3.2011 21:49  (3/3)

Älä syytä itseäsi.

Lue kirja Havahtuminen. Siinä käydään läpi elämää ja annetaan yksinkertaisia ohjeita.
Ole vahva, pyyhkäise menneisyys ja miehesi tekemät virheet omalta mieleltäsi ja jatka eteenpäin.
Olen puolestasi surullinen, että miehesi meni tekemään sinulle ja lapsillesi sikamaisesti.
Kuulentele Juha Tapion ihanaa musiikkia ja jatka.
Kenenkään ei tarvitse kohdata enemmäpää vaikeuksia, mitä pystyy kestämään!
HALAUS sinulle

» Ihmisten kesken