« Takaisin keskustelujen etusivulle

Ihmisten kesken

Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu

Viesti

KK:n toimitus - 25.2.2011 18:49  (1/5)

Äiti rakentaa kivijalkaa

Tällä palstalla on keskusteltu äitiydestä. Äidin merkitys lapsen kehitykselle on kiistaton. Mutta ilmeisesti suurin osa äideistä ainakin aika ajoin epäilee oman hommansa mielekkyyttä. Suurimpana syynä epäilyksiin ovat varmasti ulkoiset paineet, sillä yhteiskunta ei äitiyttä arvosta. Juhlapuheissa äitienpäivänä kyllä, mutta käytännössä ei.

Äitiyden arvostukseen pätee sama sääntö kuin lastenkasvatukseen: lapselle ei merkitse se, mitä sanomme, vaan mitä teemme. Samalla tavalla äitejä pitäisi arvostaa teoissa, ei vain puheissa. Valtiovallan pitäisi osoittaa arvostuksensa äidinpalkkana ja äitieläkkeenä.

Naistenlehdet jauhavat myös yhtä aikamme yleisintä mantraa naisen omasta ajasta. Koko ajatus on vääristynyt, sillä ihmisen aika on aina hänen omaansa. Lasten kanssa oleminen on sekin äidin omaa aikaa, eivät vain harrastukset, bilettäminen tai uraputki, kuten lehdistä saa käsityksen.

Olen seurannut vierestä erään nuoren äidin elämää. Hän valitsi valtavirran vastaisen elämäntavan ja jätti opintonsa lepäämään ensimmäisen lapsen syntyessä. Nyt odottaessaan toista hän on yhä kotona.

Perhe elää vähin varoin. Kirpputorit ja kierrätys ovat käytössä ja ruoka tehdään itse, ei osteta eineksiä. Perhe elää slow life -periaatteen mukaan rauhallisesti. Lapsen kanssa vietetään aikaa, ja hän saa esimerkiksi herätä aamuisin rauhassa. Lapsi on iloinen ja vilkas, kuten terve lapsi on, mutta hänestä huokuu samalla rauhallisuus, jota harvoin tapaa aamuvarhain meluisiin hoitopaikkoihin kuskatuista lapsista.

varmasti tälle äidille on tullut välillä mieleen, että päivä on hidas, yksitoikkoinenkin. Mutta hän on pitänyt kiinni valinnastaan, koska rakentaa kestävää kivijalkaa lapsensa elämälle.

Nimimerkki Hatunnosto

Vastaukset

Vierailija - 26.2.2011 10:24  (2/5)

Hidas elämä, omia ajatuksia

Hatunnosto on varmaankin ymmärtänyt koko ajatuksen ihmisen omasta ajasta väärin. Eihän se ihme ole, kun se sisälukutaito on nykysin niin vaikeasti saavutettavissa.

Kyllä jokainen ihminen tarvitsee omaa aikaa, pieni lapsikin. Miksei siis äiti. Oma aika on sitä että voi hetken hiljentyä omiin ajatuksiinsa. Toisille se on ruhtinaallinen viisiminuuttinen aivan yksin vessassa tai tiskien ääressä, joku toinen voi latautua jumpassa. Pieni lapsikin tarvitsee hetken aivan yksin leikkiensä parissa, ilman kenenkään keskeytystä.

Oma aika ei ole itsekästä, vaan se on oman mielenterveyden hoitamista ja oman itsensä kehittämistä. Myös slow life -elämäntapana vaatii hetken omissa ajatuksissa. Jos ihmiset saisivat nykymelun keskellä hiljentyä omiin mietteisiinsä useammin, yhteiskunta voisi paremmin.

En tarkoita, että äitien pitäisi olla perheestään erossa joka ilta, samoten harrastuksesta toiseen - mutta eiköhän pidetä yhdessä huolta siitä, että meillä jokaisella, isällä ja äidillä, on oikeus edes yhteen keskeytymättömään ajatukseen per päivä.

Terhi, kotiäitinä viidettä vuotta

Vierailija - 5.3.2011 17:51  (3/5)

hatunnosto mutta mutta

Juuri tämän tyyppiset mielipiteet lisäävät epävarmojen äitien ulkoisia paineita. Eiköhän hyvään äitiyteen kuulu itsensä kuuntelemisen taito? Kuten myös lastensa ja puolisonsa kuuntelemisen taito. Oma mielipiteeni on, että perhe on onnellinen silloin kun sen jäsenet ovat onnellisia. Toinen voi elää kädestä suuhun, toiselle se taas aiheuttaa paljon stressiä ja huolta. Ei kai stressaantunut ja huolestunut kotiäiti ole ainakaan parempi vaihtoehto kuin iloinen ja leppoisa työssäkäyvä äiti.

Vierailija - 6.3.2011 16:11  (4/5)

Samaa mieltä

Kiitos kirjoituksestasi " äiti rakentaa kivijalkaa".Olen kohta kolme vuotiaan pojan äiti ja palailen syksyllä työelämään, haluan tehdä jatkossa mahdollisimman lyhyttä työpäivää, että lapsen rauhallinen lapsuus jatkuisi vieläkin, mahdollismman kauan.
Kolme vuotta kotona on ollut yksi hujaus.
Meilläkin on arki tasaista ja välillä niin tylsää ( aikuisen näkökulmasta katsottuna ) mutta lapselle taas niin rauhallista ja mukavaa , joka päivä tehdään samat hommat, päivät menee eteenpäin samaa rataa. Aamulla saa lapsi nousta ylös omaan tahtiin,jos on asioilla käyntiä , aikataulut sovitetaan päiväunien rytmin mukaisesti.
Arjen säännöistä ei ole tarvinnut montaa kertaa kättä vääntää, lapsi tietää aina mitä seuraavaksi tapahtuu.
Telkkarista ei katsota kun pikku kakkonen, emme ole jaksaneet lähteä siihen rankutus ralliin mukaan, että koko ajan pitäisi olla joku ohjelma menossa.Nykyaikaa on ostella dvd elokuvia lapseille lahjaksi, niin niitä on meilekkin tullut, yhtään niistä ei ole vielä katsottu.Kuulema saa itse syötyä aamupalan kun lapsi katsoo tv:tä. No meillä poika leikkii yksinään, nauttii siitä kun saa olla rauhassa, sillä aikaa kun syön aamiaisen, jos hän on jo syönyt omansa aikasemmin. Lapsi on jo pitkään siivonnut lelunsa omiin laatikoihin, kun on niin helppoa leikkiä ,kun mikään ei ole hukassa.
Minun omaa aikaa aikuisena on joka päivä, ainakin pari tuntia. Voin katsoa rauhassa jonkun ohjelman illalla, tai lukea kirjaa olohuoneen nurkassa, ulkoilen paljon enemmän kuin ennen, lapsen kanssa.
Ihmettelen jatkuvasti, mistä kaikki ideat lapsen mieleen tulee ja miten tarkka kyky havainnoida asioita.
Eräs minua nuorempi äiti sanoi minulle, että turhaan sitä hoitoon laittamista pelkää, kyllä lapsi sopeutuu vaikka mihin!
Sopeutuuhan sitä, mutta miksi pitäisi ?
Kuitenkin nämä lapset ovat tulevaisuuden aikuisia, aina kannattaa miettiä, millaisen mallin kotoa lapselle siirtää?
Jokainen tekee tyylillään , ei kukaan tarvitse toista asioilla syylistää.
Täällä maalla ne harrastusmahdollisuudet ovat niin erilaisia, kun esim. kasvukeskuksissa. Meillä voi mennä pari kolme päivää, ettei nähdä ketään perheen ulkopuolisia henkilöitä. Silloin yleensä jo poika huomauttaa, että eiköhän lähdetä vaikka kaupassa käymään?
Olemme halunneet opettaa lapsellemme sen, että normaali arki on samaa viikosta toiseen, ei se elämä aikuisena sen kummempaa ole. Töissä pitää jaksaa käydä ja laskut on maksettava!
Kuvaavaa oli, kun olimme talvilomalla jä lähdimme ensimmäisenä lomapäivänä ulos, poika mietti, että mitäs me siellä ulkona tehdään kun lumikola, lapio ja harja jäi kotiin, kun ei voi tehdä lumihommia.
Isänsä sanoi, että nyt ollaan kuule lomalla, lähdetään heti aamusta pulkkamäkeen!
Vaikka tunteet käy välillä kuumana, niinkuin joka ikisessä lapsiperheessä, niin mitenkähän kuumana ne kävisivät, kun tähän sekotettaisiin vielä kunnon hoitorumba ja kaksi veilä väsyneenpää aikuista. Puhumattakaan kiukkuisesta lapsesta.

Vierailija - 6.3.2011 20:46  (5/5)

Kuulostipa ihanalta

Todella hyvä elämä lapsellasi. Tuollaista minä ihailen -antautumista vanhemmuuteen. Kaikilta tuo ei vain tahdo onnistua. Eikä tietysti voi kaikilta ihan samaa vaatiakaan. Mutta tuokin että olette varjelleet lasta videovyöryltä. Hieno homma. Luettekin varmaan lapselle paljon, voisin kuvitella. - Ehkä et ole äitejä nuorimmasta päästä.

» Ihmisten kesken