« Takaisin keskustelujen etusivulle

Ihmisten kesken

Näytä viestit peräkkäin | Näytä viestipuu

Viesti

KK:n toimitus - 24.3.2011 16:14  (1/8)

Sääliä ja sympatiaa

Oletko tutustunut curling-käsitteeseen? Mahdatko olla curling-äiti, kuten minä? Ovatko sinunkin curling-lapsesi tyttäriä?

Minulla on kaksi toivottua, rakastettua, suorastaan palvottua tytärtä, jotka taloudellisestikin syntyivät kultalusikka suussa. Silotin heidän tiensä (=curling) nousukiitoa varten. Mutta elämäpä ei ollutkaan pelkkää siloteltua kiitorataa.

Kuka on syyllinen? Äiti! Hänhän se kaiken tasoitti tähänkin asti, hyvässä tarkoituksessa, pahaa aavistamatta. Kun kasvatukseen vielä lisätään yhteistyökyvytön isä, joka konfliktitilanteessa meni aina lasten puolelle äitiä vastaan, niin paketti on valmis. On uskomatonta, kuinka älykkäät, kauniit, suulaat 40–50-vuotiaat koulutetut naiset kohtelevat yli 70-vuotiasta äitiään. Eikä taida isäkään vähällä päästä.

Tiedän, mitä on vuosikymmeniä nöyristellä, antaa rahaa, itkeä öitä, juosta ammattiauttajalla, yrittää puhua. Sitten yhtenä kauniina päivänä sisälläni heräsi se loputtoman sinnikäs olento, joka lapsuudesta lähtien oli joutunut taistelemaan päästäkseen läpi harmaan kiven vihreälle oksalle. Löin henkisesti nyrkin pöytään ja sanoin itselleni: Minuahan ei tämä pullamössösukupolvi nujerra! Olkoot mitä ovat! Olin hyvä äiti, tein kaikkeni. Jos eivät muuhun kelpaa, niin tuleviin kasvatusoppikirjoihin varoittaviksi esimerkeiksi.

Vihatkoot! Kyllä elämä järjestää heille lisää koulutusta tarpeen mukaan. Takuuaika heistä on ollut ohi jo 20 vuotta. Minua ei tarvitse kunnioittaa eikä rakastaa. Vain sisäsiistiä käytöstä vaadin.

Nimimerkki Reviiri haltuun

Vastaukset

Vierailija - 25.3.2011 12:00  (2/8)

Sopivasti kaikkea

Huppista! Mitenkähän aloittaisin etten törpösti sanoisi. Sanot olleesi hyvä äiti. Kuitenkin toteat itse tehneesi tien liian tasaiseksi lapsillesi. Eiköhän siinä ”kokonaiskeitoksesssa”, jossa lapsesi kypsyivät, ollut osasi sinullakin. Miksi silottelit lastesi polkua niin huolella, että siitä häipyivät terveen elämän elementit? Hyvä lapsen elämä tarjoaa sopivankokoisia turhautumia suhteutettuna lapsen ikään ja kehitystasoon. Niitä kuuluu saada, siinä missä kehuja ja kannustustakin kasvaakseen terveeksi ja toiset huomioon ottamaan kykeneväksi.
nimim.Yhden tytön kasvattanut isoäiti

Vierailija - 28.3.2011 14:23  (3/8)

Kiittämättömyys on maailman palkka..

Valitettavasti otsikkoni mukainen "nykytrendi" on kyllä aistittavissa Suomessa. Siellä missä "mitään" ei kenellekään ole paljon, kunnioitetaan vielä vanhempia ja muitakin ihmisiä. Nyt meillä päättäjiksi pyrkii Osku Pajamäkiä ja kumppaneita, joiden mielestä keski-ikäiset, omat vanhemmatkin ja isovanhemmat pitäisi yksinkertaisesti pyyhkäistä kartalta! Minkäänlaista kiitollisuutta eivät tunne - kun eivät älyä edes ajatella - miten ylenpalttisen avustavan yhteiskunnan ovat edelliset sukupolvet heille tarjoneet. Ei ollut vanhemmilla mahdollisuutta opintorahoihin, valtion takaamiin lainoihin, ei vuokratukiin, ei toimeentulotukiin ei edes työttömyyskorvauksiin tai subjektiivisiin päivähoitoihin, edes lapsilisiinkään.. Silloin jaksettiin. Kukaan ei olisi kehdannut vikistä, että nyt on liian rankkaa, eikä muodissa ollut mielenterveysvastaanotoilla tai muilla "personal treinereillä" juoksentelu. Kyllä tosiasiat pitää saada sanoa ääneen, nykyisinkin.

Vierailija - 29.3.2011 21:47  (4/8)

aika aikaansa kutakin

Ei aina jaksettu silloinkaan. Siitä todistaa monen liian varhainen sairaseläköityminen, kun podetaan niiden "kaiken jaksaneiden" vanhempiemme toteuttaman kasvatuksen seurauksia. Joka ajassa ja tavassa elää on omat hyvät ja huonot puolensa. Ennen korostettiin liikaakin seitä että selvitään ja jaksetaan, tulkoon vaikka mitä. Nyt on ehkä vähän liikaa periksiantamisen ja siipeilyn suosimista.

Vierailija - 8.4.2011 14:09  (5/8)

Miksi sama asia kaksi kertaa

Tiedustelisin, onko lehti itse päättänyt uudelleen julkaista tämän kirjoituksen (oli nimittäin jo pari vuotta sitten) vai onko kyseinen erinomainen äiti päättänyt uudelleen kiusata tyttäriään?

Vierailija - 13.4.2011 12:42  (6/8)

Sääliä ja sympatiaa - mutta kenelle?

Hienoa, että joku osasi lukea nimimerkin Sääliä ja sympatiaa –purkauksen rivivälejä - kiitos, Vierailija! Narsistihenkinen Sääliä ja sympatiaa -kirjoittaja on omasta mielestään virheetön ja kaikkien tapahtumien – ainakin negatiivisten – yläpuolella. Jos HÄNTÄ vain olisi toteltu, jos toiset ihmiset (tyttäret, puoliso) olisivat toimineet HÄNEN tahtonsa mukaan, kaikki olisi mennyt loistavasti! Kyllä on virheettömän ihmisen elämä vaikeaa.

Elämää ei voi silottaa toiselle, ei omalle lapsellekaan. Mitään curling-vanhemmuutta ei oikeasti ole olemassa, sehän on mahdoton ajatuskin. Jos se olisi mahdollista, se olisi pahimpia karhunpalveluksia, mitä toiselle voit tehdä. Elämään nimittäin kuuluu kuopat ja vastamäet, ja parasta, mitä tuolloin voit läheiselle antaa on pyyteetön rakkauden, tuen ja hyväksynnän viesti. Kuulostaa siltä, että nimimerkin Sääliä ja sympatiaa rakkaus ja apu tyttärille ovat olleet kauppatavaraa, joista ei sitten olekaan saatu haluttua kauppahintaa: ihailua, palveluksia, arvostusta? Ja kun ei ole pyyteettömästi antanut, katsoo tämä narsistiäiti jääneensä saamapuolelle. Saadakseen edes jotain hyvitystä hän katsoo oikeudekseen kirjoitella panettelevia kirjoituksia omasta perheestään. Säälittävää.

Olisikohan siis aika astua jalustalta ja katsoa peiliin? Mitä dramaattisesti itseään ilmaiseva, virheetön äiti voisi jatkossa tehdä toisin? Ovatko tyttäret todella niin pahoja ja vihamielisiä, kuin hän väittää? Olisiko nyt hetki kasvaa itse aikuiseksi ja ottaa vastuu omasta huonosta olosta eikä syyttää siitä muita? Onko hänellä yhtään rehellistä ystävää, joka uskaltaisi sanoa nämä asiat hänelle päin naamaa?

Monen vanhemman mielestä lasten auttaminen kuuluu hyvään vanhemmuuteen – kävi miten kävi. Se on sitä pyyteettömyyttä.

Vierailija - 13.4.2011 14:36  (7/8)

Voitko myöntää virheesi?

Uskon, että aikoinaan teit kaikkesi lasten parasta ajatellen. Siihen aikaan ei edes tunnettu käsitettä curling-vanhemmuus eikä se ollut ollut mahdollista edellisille sukupolville. Sinulle se oli mahdollista ja teit kaikkesi helpottaaksesi lastesi elämää. Koska et ollut aikaisemmin kasvattanut lapsia, miten olisit voinut arvata lopputuloksen? Voisitko mitenkään kuvitella kertovasi lapsille, että teit aikoinaan sen kaiken siloituksen ajatellen lastesi parasta ja nyt olet huomannut että se ei ollutkaan hyvä asia. Pyydät siis anteeksi tapahtunutta kasvatusvirhettä, mutta samalla voit myös kertoa, että teit parhaasi silloisilla tiedoilla ja taidoilla ja toivot, että lapsesi voivat oppia virheestäsi eivätkä tee samaa omille lapsilleen.

Parhaani teen minäkin, lopputulosta en tiedä vielä

KK:n toimitus - 13.4.2011 14:48  (8/8)

Toimitus vastaa viestiin "Miksi sama asia kaksi kertaa"

Hei,
olet oikeassa. Kirjoitus on todella julkaistu aikaisemmin. Kyseessä on inhimillinen virhe. Vaikka tässä tietokoneen kautta keskustelemmekin, kirjeiden julkaisuvalinnan tekee aina ihminen ja nyt on vahingossa nostettu kirje väärästä laatikosta.
Pahoittelemme tapahtunutta.

» Ihmisten kesken