Jos nainen jää kotiin,hän pilaa naisten aseman työelämässä. Jos nainen menee töihin, hän pilaa lapset. Lopettakaa jo naisten syyllistäminen ja pankaa oikeat syylliset tilille, vaatii tutkija Jaana Vuori.

Ongelman ydin ovat miespäättäjät.
Suurin ongelma työelämässä on se, että lastensaannin
kustannuksia ei jaeta tasan mies- ja naisvaltaisten alojen kesken. Syyllisiä ovat päättäjät, jotka eivät ole kyenneet hommaa hoitamaan. Naispoliitikot ymmärtävät asian, miespoliitikoista en muista yhtäkään, joka olisi ollut äänekäs asiassa. Miesvaltaisten alojen työnantajaliitot ja työn-
tekijäliitot vastustavat kustannusten jakamista.
Vaatimukset pitää siis esittää miespäättäjille, ei syyllistää yksittäisiä naisia näiden elämänvalinnoista.
Ei se ole mikään tasa-arvo-ongelma, että naiset hoitavat lapsia. Tasa-arvon kannalta on väärin, että naiset joutuvat sekä yksilöinä että ryhmänä kantamaan lastenhoidon kustannukset.

Isät pitää ottaa mukaan keskusteluun.
Miehet hahmottavat työn ja perheen yhteensovittamisen naisasiana. Eihän aiheesta edes puhuta, elleivät äidit keskustele siitä.
Isyys ei ole keskustelussa mukana. Siitä pitäisi myös miesten ja miesryhmien puhua. Miten isät osallistuisivat ­aktiivisesti arkisiin asioihin?
Meillä on kyllä harvinaisia sankarillisia koti-isiä, mutta ­sanaparia työssäkäyvä isä ei edes tunneta. Isät nähdään ­automaattisesti elättäjinä.

Maahanmuuton kotiäitikeskustelu ­on päätöntä.
Kun suomalainen nainen on kotiäiti, sitä pidetään tasa-­arvo-ongelmana, mutta monen mielestä lapsille hyvänä. Kun maahanmuuttajaäiti on kotona, se onkin kotoutumisongelma sekä äidille että lapsille.
Maahanmuuttajien opaskirjoissa kerrotaan, että Suomi on tasa-arvoinen maa, koska täällä naiset käyvät töissä ja miehet osallistuvat lastenhoitoon. Sehän on aivan eri viesti kuin mikä suomalaisesta kotiäitejä ja työäitejä koskevasta keskustelusta välittyy.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Lasten onnesta lausutaan valheita.
Mustavalkoinen kotiäiti vai työäiti -väittely on turha. Jos ­yksi ainoa perhemalli tai tapa kasvattaa tekisi lapsesta ­onnellisen, suuri osa maailman lapsista olisi onnettomia.
Se ei varmasti ole totta.
Molemman puolen väittelijät näkevät ongelmat toisen perheen ratkaisuissa. Asiat ovat kuitenkin paljon laajempia: Miten ­sosiaalipolitiikka toimii? Kuinka päivähoito on järjestetty?
Historiallisia yleistyksiäkään ei voi tehdä. Usein ­esimerkiksi sanotaan, että ennen lapsista osattiin pitää ­paremmin huolta. Niinköhän? Todennäköisesti lapsia ­esimerkiksi pahoinpidellään nyt vähemmän kuin ­ennen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla