Istumisen kulttuurin pitää nyt muuttua, sanoo ­professori Nina Nevala. Liika istuminen ei pelkästään kipeytä selkää. Se myös johtaa ennenaikaiseen kuolemaan.

ISTUMINEN ON HENGENVAARALLISTA.
Istumisen haitat selälle ja niskalle on tiedetty ennenkin, mutta vuonna 2010 saatiin hälyttävää lisätietoa. Suuressa kansainvälisessä tutkimuksessa huomattiin, että istuminen itsenäisenä tekijänä on yhteydessä ennenaikaiseen kuolemaan.

ELIMISTÖ EI KESTÄ SITÄ.

Liika istuminen on tuhoisaa tuki- ja liikuntaelimistölle, verenkierrolle ja aineenvaihdunnalle. Selän välilevyt rasittuvat ja lihakset kiristyvät. Niska- ja hartiaongelmien takia otetaan valtavasti sairauslomia, joten istuminen on myös kansantaloudellinen ongelma.

Verenkierrossa erityisesti laskimot kuormittuvat, ja jalkoihin kerääntyy turvotusta. Istujan aineenvaihdunta hidastuu ja energiaa kuluu vähän, koska lihakset eivät tee töitä. Runsas istuminen saattaa siis lihottaa. Kun ihminen seisoo, energiaa kuluu 13 prosenttia enemmän kuin istuma-asennossa.

SUOMALAISET ISTUVAT AIVAN LIIKAA.

Yli puolet suomalaisista istuu vähintään kuusi tuntia päivässä. Esimerkiksi Australiassa ja Yhdysvalloissa määrä on vielä suurempi. Ei riitä, että teemme istumatyötä: istumme myös työmatkoilla, pankkiasioilla ja kotona television edessä. Ostoksetkin saatetaan jo hoitaa verkkokaupassa tietokoneen ääressä.

LIIKUNTAHARRASTUS EI HYÖDYTÄ.

Mainitsemassani tutkimuksessa yllättävää oli se, että vaikka koehenkilö harrasti paljon liikuntaa vapaa-ajalla, se ei silti poistanut liiasta istumisesta johtuvia riskejä. Liikunta on totta kai tärkeää, mutta nyt täytyy puuttua itse istumiseen.

ISTUMISTA PITÄÄ VÄHENTÄÄ TÖISSÄ.

Paras ratkaisu olisi ottaa käyttöön sähköiset työpisteet, jotka nousevat niin korkealle, että työntekijä voi välillä seistä. Myös korkeat tuolit, esimerkiksi satulatuolit, ovat monesti parempia kuin tavalliset toimistotuolit.

Pelkkä paikallaan seisominen ei ole tavoite, vaan asentoa tulisi vaihdella. Olisi suositeltavaa nousta ylös ainakin puolen tunnin välein. Voi vaikka nousta seisomaan aina, kun puhelin soi. Samalla lähtee helposti kävelemäänkin.

Palavereja voisi pitää sähköpöytien ääressä tai kävellen. Mitä, jos kokoushuoneessa olisi kuntopyörät? Ruokatunnilla kannattaisi kiertää vaikka korttelin ympäri.

LAPSIA EI PIDÄ PAKOTTAA ISTUMAAN.

Istumiskasvatus alkaa jo varhain. Päiväkodeissa lapset pannaan istumaan aina, kun heidän pitää kuunnella. Silloin lapset opetetaan pois normaalista, luontevasta liikehdinnästä. Lisäksi ainakin minun lapsuudessani seisomista käytettiin koulussa rangaistuksena, kun istuminen taas oli myönteistä.

Kouluissa pitäisi lisätä liikuntaa ja suunnitella tilat niin, että lapset voivat tunnillakin välillä seistä. Istumisen vaikutukset myös näkyvät jo nuorilla. Lukioikäisilläkin on niska-hartiavaivoja.

Kun itse pidän luentoja Jyväskylän yliopistossa, pistän opiskelijat seisomaan ainakin kymmeneksi minuutiksi. Siitä on tykätty.

Eikö ole hassu ajatus, että pitäisi aina istua silloin, kun kuuntelee tai ajattelee?