Moni nuori luulee, että pikalaina on Afrikan tähden leikkirahaa, sanoo 22-vuotias Alisa Nokelainen.

NUORELLE PIKAVIPPI ON PELI.

Kun olin 18-vuotias, otin vajaan vuoden ajan pikavippejä. Lainasin viisikymppiä tai satasen kerran tai pari kuussa. Kaikki kaverini ottivat pikavippejä. Ne tuntuivat meistä ilmaiselta rahalta, kuin olisi pelannut Afrikan tähteä. Kävin töissä ja tunsin itseni aikuiseksi. Ajattelin, että maksan kaiken heti takaisin.

Vähitellen vippailu alkoi tuntua niin helpolta, että huomasin ajattelevani: Jospa maksankin hiukan myöhemmin. Mitä seurauksia sillä muka on?

Miten lapsellista! Nuoruuden tyhmyyttä. Olen saanut äidiltäni tiukan ja hyvän kasvatuksen, mutta kun muutin kotoa, maailma aukeni. Vippailu tuntui vapaudelta. Rahat tuhlasin turhuuksiin, vaatteisiin ja juhlimiseen.

VIPPI ON AINA VIRHE.

Pikavippi ei ratkaise ongelmia. Se tuo niitä lisää.

Pikavipeissä on järjettömät korot. Jos ottaa sadan euron vipin, pian postiluukusta tipahtaa 300 euron lasku.
Vaikka lainaisit vain sata euroa, sinun on maksettava siitä vähintään kahdenkympin korko. Miten ihmeessä pystyt maksamaan parin viikon päästä 120 euroa, jos sinulla ei juuri nyt ole edes satasta?

Ellet käy töissä, et pysty maksamaan vippejäsi.

Jos taas käyt töissä, saat rahaa joka kuukausi etkä tarvitse vippejä. Vipin ottaminen on aina virhe. Se ei sovi mihinkään elämäntilanteeseen.

ILMAN LUOTTOTIETOJA EI SAA TÖITÄ.

Moni nuori ei tajua, miten paljon puhtailla luotto¬tiedoilla saa: vuokra-asunnon, työpaikan, lainaa autoon ja asuntoon. Siksi vipit pitäisi kieltää.

Olen työskennellyt muun muassa Prismassa ja Hartwall Areenalla, tehnyt työni säntillisesti ja saanut esimiehiltä kehuja. Puhun sujuvaa venäjää. Nyt kun etsin uutta, kokopäiväistä työtä, pääsen työhaastatteluissa usein pitkälle. Lopulta paikan saa kuitenkin aina joku muu.

Moni työnantaja on sanonut suoraan, että syynä ovat luottotietoni. Ymmärrän, mutta harmistun. Haluaisin päästä näyttämään kuinka vastuullinen työntekijä olen. Unelmani olisi päästä myyjäksi vaatekauppaan.

Olen maksanut vippivelkojani joka kuukausi, ja pian luottotietoni ovat puhtaat. Aion pitää niistä kiinni kynsin hampain.

Luottotiedot ovat passi tulevaisuuteen. Sitä vilauttamalla ihminen todistaa, että häneen voi luottaa. Vaikka lopulta maksaisi velkansa, henkilötietoihin jää ikuisesti jälki siitä, että on joskus menettänyt luottotietonsa. Jos tyrii 18-vuotiaana, ei todennäköisesti saa 30-vuotiaana niin suurta asuntolainaa kuin toivoisi.

VIPPAAJAA EI KANNATA LEIMATA.

Olin neljä kuukautta kodittomana, koska en saanut luottotietojeni vuoksi asuntoa. Asuin kaverien nurkissa. Lopulta sain vuokra-asunnon Nuorisosäätiöstä. Puolen vuoden sopimus muutettiin koeajan jälkeen pysyväksi.

Olen joka päivä kiitollinen siitä, että minuun luotettiin.
Alussa soitin joka kuukausi Nuorisosäätiöön ja tarkistin, että vuokrarahani ovat varmasti siirtyneet tililtäni. Olen tarkka siitä, etten maksa yhtään laskua eräpäivän jälkeen.

Jos joku on mokannut 18-vuotiaana, häntä ei pidä leimata loppuiäkseen. Jokainen ansaitsee tilaisuuden todistaa, että on vastuun arvoinen.

Oletko sinä ottanut pikavippiä? Entä läheisesi? Kirjoita kokemuksistasi Kommentoi-kenttään!