Suru potkuista lähtee vain suremalla. Uutta alkaa, kun suru hellittää, sanoo työyhteisökouluttaja Pekka Hämäläinen.

Pahinta on epämääräisyys.

Potkujen saaminen voi olla koko elämän musertava tilanne. Se saa ihmisen tuntemaan itsensä arvottomaksi.

Tilanne on hirveä, koska yleensä työnantaja ei osaa edes hetkeksi asettua poispotkittavan asemaan ja jakaa tuskaa.

Potkujen vaikutusta pahentaa niukka tiedottaminen. Yleensä ihmiselle kerrotaan, että hänet irtisanotaan tuotannollisista ja taloudellisista syistä tai että luottamus on mennyt, mutta ei täsmennetä, kenen väliltä ja miten luottamus katosi. Moni asia jää siis selvittämättä ja ihmisen oman spekuloinnin varaan. Hänelle ei esimerkiksi kerrota, että hänestä ei pidetä.

Eikä irtisanoja yleensä selvennä, minkä virheen irtisanottava on tehnyt ja miksi hän ei saa tilaisuutta korjata sitä.

Kun potkut saanut ei saa selityksiä, syntyy voimatonta raivoa.

Ihminen kyllä kestää totuuden. Hän selviää, jos häntä sanotaan hankalaksi. Epämääräisyys on paljon pahempaa kuin ikäväkään totuus.

Ihmisen on toki pakko tyytyä myös siihen, ettei potkuille saa kunnon selitystä. Silti pitää jatkaa eteenpäin ja oppia ajattelemaan, että vika ei ole itsessä. Kaikkeen ei elämässä muutenkaan saa selitystä.

Sure, puhu ja kävele.

Potkujen saaminen voi johtaa syvään henkilökohtaiseen kriisiin. Se on käytävä läpi. Oikotietä ei ole. Kriisi kestää joko lyhyen tai pitkän ajan.

Asioiden miettiminen järkiperäisesti ei riitä. Surua ei pidä paeta. Se lähtee suremalla. Kivun kohtaaminen on avain siihen, että alkaa hyväksyä tapahtuneen ja uskoa uusiin mahdollisuuksiin.

Yksin ei pidä jäädä. Kannattaa puhua ystävien ja luotettavien kavereiden kanssa.

Perheenjäsenet saattavat olla asioiden puimisen kannalta liian lähellä ja esimerkiksi tulotason pudottua voi ahdistaa myös puolisoa. On kyllä tärkeää kertoa tunteista puolisollekin, mutta irtisanotun on hyvä hankkia myös ulkopuolista apua. Puhumista tarvitaan pitkäksi aikaa. Terapiassa pystyy purkamaan patoutuneita tunteita ja voi saada oivalluksia itsestä ja ideoita siitä, mitä voisi jatkossa tehdä.

Myös fyysisestä kunnosta kannattaa huolehtia. Kun on kävellyt muutaman kilometrin, syntyy ajatuksia, mieli virkistyy ja toivo lisääntyy.

Uskoa tulevaisuuteen voi luoda myös mielikuvaharjoittelun avulla. Luo positiivisia mielikuvia siitä, missä haluaisit olla vuoden kuluttua: olisiko sinulla vaikka uusi työpaikka, olisitko yrittäjä tai olisiko sinulla uudenlaiset elämänarvot? Mielikuvien avulla luo myös todellisuutta.

Elämä tarjoaa uuden suunnan.

Luotan ihmisen kykyyn selviytyä. Kun kriisin on tunnetasolla käynyt läpi, alkaa nähdä uusia mahdollisuuksia. Elämä tarjoilee niitä koko ajan. Tunne siitä, ettei irtisanomisesta voi seurata mitään hyvää, ei ole totta.

Osa ihmisistä kokee jossain vaiheessa saavansa jatkuvasta valittamisesta tarpeekseen. He antavat pitkät tapahtuneelle ja ajattelevat, että nyt on aika alkaa elää.

Potkujen saamiseen voi siis suhtautua niinkin, että elämässä voi lähteä nyt uuteen suuntaan.

Miten sinä selviydyit potkuista? Kerro alla olevassa kommenttikentässä!

olenkaisittenkinvanha

Potkuista alkaa jotain uutta

Juuri noin ajattelin, kun vuonna 2012 sain saman viestin: yhtä monien YT neuvottelujen jälkeen talossa lopulta tuli oma vuoroni, juuri kun olin 50 v täyttämässä. Ikävää vain, että minulla tilanne ei mennyt noin upeasti, pääsin moniin haastteluihin, mutta joka paikkaan valittiin nuorempi... Nyt jo uskon, että turha näin paljon yli viiskymppisen sittenkään on edes yritää päästä töihin, ja masennus on saapunut positiivisen asenteen tilalle. työuraa olis ollut jäjellä yhtä pakjon kuin olin sitä...
Lue kommentti
olenkaisittenkinvanha

Potkuista alkaa jotain uutta

Vierailija: poispotkittu 14.08.2014 klo 03:36 Meillä oli kuuden vuoden aikana neljät yt:t ja joka kerta väkeä vähennettiin. Aina, kun yt:t alkoivat, mietittiin kenen vuoro olisi tällä kertaa lähetä. Minut vuoroni tuli tänä vuonna huhtkuun lopussa. Eli irtisanoutumiseen oli jo henkisesti jotenkin varautunut. Koska olen ollut yli 10 vuotta talossa, irtisanomisaika oli 4kk, tämä tiesi koko kesää kotona täydellä palkalla! Työvelvoite oli viikko ja sen jälkeen vapaata. Päätin nauttia kesästä ja...
Lue kommentti
Psykologi ja HUSin linjajohtaja Jan-Henry Stenberg on ollut mukana kehittämässä mustasukkaisuuden omahoito-ohjelmaa. Hän harrastaa veneilyä, body pumpia ja maailman menon ihmettelyä.
Psykologi ja HUSin linjajohtaja Jan-Henry Stenberg on ollut mukana kehittämässä mustasukkaisuuden omahoito-ohjelmaa. Hän harrastaa veneilyä, body pumpia ja maailman menon ihmettelyä.

Parisuhteessa mustasukkaisuuteen pitää hakea apua, jos aiheesta ei voida keskustella, sanoo psykologi Jan-Henry Stenberg.

Mustasukkaisuus voi pilata suhteen.

”Mustasukkaisuus voi olla hyödyllinen tunne, haitallinen tunne ja kaikkea siltä väliltä. Se voi auttaa jäsentämään omia tunteita ja keskustelemaan parisuhteen tilasta. Se voi antaa tietoa siitä, onko kaikki hyvin.

Eri asia on, mitä tiedolla tekee. Kiirehtiikö tutkimaan toisen puhelinta ja taskuja? Aiheeton mustasukkaisuus voi pilata koko suhteen.

Eri kulttuureissa mustasukkaisuus on erilaisessa asemassa. Pohjoismaissa mustasukkaisuutta ei yleisesti pidetä erityisen suotavana, mutta esimerkiksi Etelä-Amerikassa sitä ei juuri kyseenalaisteta. Joissakin maissa sitä pidetään jopa hieman romanttisena.

Evoluutiossa mustasukkaisuudella on järkevä paikka. Se on auttanut ihmistä säilymään ja suojellut reviiriä.”

Tunteet eivät ole vaarallisia.

”Kaikki tunteet ovat ok, niin kauan kuin niistä voidaan keskustella, niitä voidaan käsitellä eivätkä ne johda haitalliseen toimintaan. Suomessa on kuitenkin kohtuullisen paljon parisuhdeväkivaltaa, ja iso osa siitä johtuu mustasukkaisuudesta. Mustasukkaisuus on toisiksi yleisin henkirikoksen syy.

Äärimmäinen, patologinen mustasukkaisuus on harhaluuloisuutta. Se hallitsee ihmisen ajatuksia, vaikka siihen ei ole syytä. Ihminen voi olla niin mustasukkaisuuden riivaama, että tutkii koko ajan kumppaninsa tavaroita. Kun hän ei löydä mitään, hän tekee päätelmän, että kylläpä puoliso on taitava pettämään, ei taida olla eka kerta.”

Mieti, mitä taustalla on.

”Ihmiset käyttäytyvät mustasukkaisina eri tavoilla. Jos lapsuuden kiintymyssuhde on ollut välttelevä, kumppanistaan epävarma ja mustasukkainen ihminen vetäytyy. Jos taas kiintymyssuhde on takertuva, mustasukkainen käyttäytyminenkin on takertumista.

Luottamuksen ensimmäinen askel on ymmärtää, että mustasukkaisuudessa on kyse muustakin kuin parisuhteesta. Sen taustalla voi olla itsetunto-ongelmia, menettämisen pelkoa ja kykenemättömyyttä sietää epävarmuutta.

Mitä terveempää mustasukkaisuus on, sitä useammin sen taustalla on tunnistettua pelkoa parisuhteen menettämisestä. Se pystytään pukemaan sanoiksi ja siitä voidaan keskustella.”

Siitä voi oppia eroon.

”Mustasukkaisuus on nimenomaan tunne. Tunnetta ei voi muuttaa helposti, mutta sen taustalla olevia ajatuksia voi.

Jos mustasukkaisella ihmisellä on huono itsetunto, hän ajattelee helposti, että kumppani on kiinnostunut jostakin toisesta, koska tämä on vaikka lihaksikkaampi. Vainoharhaisen ajatuskulku taas on usein se, että kumppani on kiinnostunut toisesta, mutta on niin ovela, ettei aio myöntää sitä.

Apua kannattaa hakea silloin, kun mustasukkaisuus myrkyttää parisuhdetta, siitä ei voida keskustella ja se on toisen osapuolen mielestä aiheetonta.

Netistä löytyvä HUSin ja Väestöliiton mustasukkaisuuden omahoito-ohjelma auttaa tunnistamaan mustasukkaisuutta ja sen takana olevia mekanismeja ja työskentelemään niiden kanssa.

Kaikki mustasukkaisuus ei tarvitse psykoterapiaa tai pariterapiaa. Lievimmillään keskustelu parisuhteessa auttaa.”

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 18/2018.

Myös hieman toista näkökulmaa...

Psykologi: ”Mustasukkaisuus voi olla sekä hyödyllinen että haitallinen tunne”

Kysymys voi olla myös siitä että parisuhteet eivät saa riittävän hyviä olosuhteita voidakseen hyvin. Aika monesta harmaan alueen jutusta on tullut muka "normaalia", joista ei ole lupa olla eri mieltä leimautumatta hysteeriseksi. On muka pakko hyväksyä tosi paljon. Ihminen joutuu pitämään omana vikanaan jos pahoittaa mielensä kumppani nukkumisesta toisen vieressä, kumppanin uskoutumisesta jatkuvasti toiselle, "vain ystävän" kanssa saunomisesta ja matkailusta, lapsista toisen kanssa, firman...
Lue kommentti
Iida Mäkikallio, 25, työskentelee tunnetaito- ja vuorovaikutus­valmentajana. Hän opiskelee psykologiaa ja kouluttaa Filosofian Akatemia -yrityksessä. Iida ohjaa flow-joogaa ja harrastaa tanssia ja luonnonvesissä uimista.
Iida Mäkikallio, 25, työskentelee tunnetaito- ja vuorovaikutus­valmentajana. Hän opiskelee psykologiaa ja kouluttaa Filosofian Akatemia -yrityksessä. Iida ohjaa flow-joogaa ja harrastaa tanssia ja luonnonvesissä uimista.

Osaatko lohduttaa oikein? Ystävää tarvitaan kanssakulkijaksi, ei ongelman ratkaisijaksi.

Siedä epämukavuutta.

Toista lohduttaessa joutuu haavoittuvaan asemaan. Lohduttajan on etsittävä itsestään se paikka, jossa tuntee, miltä toisesta tuntuu. Jos omat hankalat tunteet ovat vaikeita kohdata, lohduttamisen voi kokea kiusallisena.

Parasta kuitenkin olisi, jos pystyisi vain sietämään toisen kipua.

Silloin lohduttaja voi haluta kääntää puheen iloisiin asioihin, ratkaista ongelman tai etsiä sille syyllisen. Parasta kuitenkin olisi, jos pystyisi vain sietämään toisen kipua. Riittää, että on paikalla ja ilmaisee toiselle, ettei hän ole yksin.

Pidä valokeila ystävässä.

Kun tarkoitamme lohduttaa, päädymme joskus kertomaan vielä kauheamman jutun tyyliin ”ei tuo vielä mitään, kun minulle kävi näin”. Jos puhut enemmän kuin lohdutusta kaipaava ystäväsi, tilanne on todennäköisesti mennyt vinksalleen. Valokeila on kääntynyt sinuun.

Joskus käy myös niin, ettei ystävän ongelma tunnu itsestä kovin vakavalta. Silloin lohduttaja saattaa pyrkiä luomaan perspektiiviä ja muistuttaa, että surevalla on kuitenkin terveytensä, työnsä tai parisuhteensa.

Ystävän kokemus voi olla erilainen kuin sinun kokemuksesi.

Niin ei kuitenkaan kannata tehdä, sillä silloin toisesta voi tuntua, ettei kukaan ymmärrä hänen kipuaan.

Avain empaattiseen kohtaamiseen on ymmärtää toista hänen kokemuksensa kautta. Se voi olla erilainen kuin sinun kokemuksesi.

Et ole vastuussa olon paranemisesta.

Moni kokee epäonnistuneensa, jos ei osaa antaa neuvoja, jotka helpottaisivat apua kaipaavan oloa. Kukaan ei kuitenkaan ole vastuussa siitä, että toiselle tulee parempi mieli.

Lohduttaja on erillinen ihminen.

Tärkeintä on kulkea toisen rinnalla, jotta tämä uskaltaa tuntea ja olla kokemustensa keskellä. Lohduttaja on tilanteessa erillinen ihminen.

Mahdollisesti voit auttaa käytännön ­asioissa, mutta vasta, kun toisen tunne on kokonaan kuultu – kenties vasta seuraavana päivänä. Silloin voit kysyä vaikka näin: ”Haluaisitko, että mietitään yhdessä eri vaihtoehtoja?”

Älä vähättele ystävän mokia.

Joskus ystävä kaipaa apua häpeässään. Jos ystävä kertoo häpeävänsä jotain, mitä hän on vaikkapa möläyttänyt työkaverilleen, mitä teet? Väitätkö, että eihän tuo niin paha ollut? Sanotko niin, vaikka ystävä olisikin sanonut jotain todella satuttavaa?

Kaikki voivat epäonnistua ja tehdä tyhmiä asioita.

Vähättelyn sijaan olisi parempi todeta, että hitsi vieköön, nyt tuntuu varmasti pahalta, koska tuo ei kyllä mennyt nappiin.

Kaikki voivat epäonnistua ja tehdä tyhmiä asioita. Jos lohdutat vähättelemällä mokaa, ystäväsi saattaa esimerkiksi jättää pyytämättä anteeksi, vaikka olisi syytä.

Aina ei pidä halata.

Moni lohduttaja miettii, pitäisikö halata.

Jotkut eivät halua fyysistä kontaktia tunnekokemuksen keskellä. Toiset taas ehdottomasti tarvitsevat kosketusta ja paijaamista.

Yrityksen ja erehdyksen kautta voi oppia aistimaan, milloin on kosketuksen aika. Aina voi myös kysyä, saako halata.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 16/18.