Kysyimme lukijoilta: näistä saan voimaa arkeen!

Kysyimme kesäkuussa Kodin Kuvalehden lukijoilta, mistä he saavat virtaa arkeensa. Moni vastaaja mainitsi lukemisen rentouttavana harrastuksena, joka mahdollistaa myös elämyksellisen nojatuolimatkailun.

Olen kaiketi syntynyt kirja kädessä! Lukemisella on todella tärkeä osa elämässäni. Kirjoista oppii, niistä liikuttuu, niiden avulla pääsee matkustamaan ja elämänkertojen myötä kurkistamaan muiden ihmisten elämään luvan kanssa. Raija, Lahti

Suomalaisten voimanlähteet: liikunta ja luonto

Erilaiset liikuntalajit kuuluvat monen suomalaisen päivittäiseen elämään. Niitä pyrkivät harrastamaan kaikenikäiset ja -kuntoiset, oman vointinsa mukaan.

Olen 70+ ja voimaa saan liikunnasta. Teen 7,7 km lenkin niin usein kuin se on mahdollista. Viime vuonna lenkki tuli kierrettyä 155 kertaa ja tänä vuonna on kierretty jo yli 70 kertaa. Talvella, kun kuntopolku on pyhitetty hiihtäjille, käyn uimahallissa ja teen pieniä kävelyjä pitkin päivää. Jos olen apea ja voimaton lenkille lähtiessä, takaisin tullessa mieli on pirteä ja oikein tuntee kuinka voimat ovat lisääntyneet. Loppupäivä sujuu hyvillä mielin. Terttu, Helsinki

Metsässä asuu viisaus. Ja merellä, järvellä ja niityllä. Sen tietää moni luonnosta voimaa ammentava vastaaja.

Luonnossa oleminen yksin. Kun esimerkiksi makoilen autiolla rannalla ja annan tuulen puhaltaa ylitseni tai kun samoilen metsässä, jossa kuuluvat vain luonnon omat äänet, saan ainutlaatuista voimaa, joka kantaa arjen murheissakin. Vuokko, Espoo

Rakkaus läheisiin – ja kenties jopa itseen!

Useissa vastauksissa heijastui läheisten ihmissuhteiden ja rakkauden merkitys. Sekä tietenkin huumorin ja oikean asenteen!

Lapset ja lapsenlapset, tärkeintä elämässä! Juha, Kuopio

No johan tokkiin, kysymys pani ajatteleen. Jotta mikä pitää nuorekkaana tämmösen mummelin. No Rakkaus tietenniin. On puoliso, lapset ja ihanat lapsenlapset. Nyt yli kuuskymppisenä uskaltaapi jo rakastaa myös itsiään. Sit, kun sotkoo tuohon soppaan vielä parraan ystävänkin. Riittääp nauruu vähä joka päivälle. Ja voin sannoo, ettei siinä ikä tuu ensimmäisenä mieleen. Välillä, kun kaiveloo karjalaisii juuriansa, uatteloo väkisinkii olevansa ikinuorta sorttii. Nimim. Äidin karjalainen

Rohkeus kuunnella sisäistä ääntä

Tärkeintä on kuitenkin kuulostella, mitä itse todella tarvitsee tässä hetkessä. Jos elämä solahtaa ohi muiden tavoitteita jahdatessa, omat unelmat voivat jäädä saavuttamatta.

Kuuntelen itseäni, mitä todella juuri nyt haluan. Mitä mieli ja keho viestivät? Jos olen vaikkapa menossa uimaan, mutta keho viestii levon tai kevyemmän liikunnan tarpeesta, muutan suunnitelmaa sen mukaisesti.

Joka viikkoon kuuluu löhöpäivä, jolloin villasukan vuoraama jalka saa heilua rennosti toisen päällä. Silloin on lupa rauhassa ihailla aamun valoa tai kuunnella musiikkia.

Tuntuu, että ihmiset rimpuilevat erilaisten voimien vietävinä, eivätkä osaa keskittyä itseensä ja omiin tuntemuksiinsa. Mielestäni pitäisi elää ihan sitä omaa elämää, ei toisten. Laittaa etusijalle terveys ja rauhoittuminen, sitten vasta kaikki muut menot. Myös yhteisöllisyydestä voi saada voimaa, jos porukassa on hyvät kemiat.

Luin jostain, että hyvä itsetuntemus tulee synnyinlahjana. Onneksi sitä voi kuitenkin opetella! Helena, Tampere