Alumiinifoliosta on paljon iloa ruuanlaitossa. Opi hyödyntämään sitä oikein ja turvallisesti. Tässä kahdeksan kysymystä ja vastausta folion käytöstä.

1. Estääkö folio ruuan kypsymistä?

Ei, vaan pikemminkin nopeuttaa. Tiiviisti folioon kiedottu ruoka kypsyy nopeammin, koska kuuma höyry pysyy sen sisällä. Jos haluat ruuasta rapeampaa, älä kiedo sitä folioon. Foliolla voi suojata esimerkiksi toscapiiraan pinnan paistamisen lopulla, jolloin piirakka kypsyy yhä, mutta pinta pysyy kosteana.

2. Voiko kaikki elintarvikkeet kietoa alumiinifolioon?
Periaatteessa voi. Happamien tai voimakassuolaisten ruokien pinta on kuitenkin hyvä voidella öljyllä ennen folioon kietomista.

3. Voiko foliossa olevan ruuan lämmittää mikrossa?

Se kannattaa tarkistaa mikron käyttöohjeista. Yleisesti ottaen folion käyttöä mikrossa ei suositella. Folio ei saisi olla yhtään rutussa, koska silloin syntyy jännite ja folio alkaa herkästi kipinöidä.

4. Voinko kypsentää ruuan foliossa uunin pohjalla?

Ei kannata. Folio voi tarttua pohjaan kiinni, ja sen sisällä oleva ruoka ja folio voivat palaa. Kuumalla uuninpohjalla folio myös tummuu suotta. Se on vaaratonta terveydelle mutta ikävän näköistä. Kypsennä folioon käärityt ruuat ritilän päällä, riittävän kaukana lämpövastuksista.

Muista pistää haarukalla muutama reikä sekä perunaan että folioon ennen paistamista, jotta peruna ei ”räjähdä” kuumuudesta.

5. Voiko foliolla peittää kaikenlaiset astiat?

Foliota ei suositella hopeisten, uushopeisten tai ruostumattomasta teräksestä valmistettujen astioiden päälle, koska ne voivat syöpyä. Tällöin astian ja folion välillä tapahtuu kemiallinen reaktio, jonka seurauksena alumiini liukenee ruokaan ja folioon tulee reikä. Lue foliorullan käyttöohje aina huolellisesti.

6. Miksi paisti kannattaa kääriä folioon uunissa kypsentämisen jälkeen?

Lihan pinta kannattaa ruskistaa ensin kuumalla pannulla ja kypsentää liha sen jälkeen uunissa. Paistamisen jälkeen lihan voi kietoa tiiviisti folioon, joka tasaa lihan lämpöä. Lihasnesteet pysyvät paremmin sisällä, ja liha pysyy kosteana ja mehevänä. Mitä kuumemmassa uunissa liha on paistettu, sitä korkeammaksi lihan lämpötila folion sisällä nousee.

7. Pitäisikö uuniperuna kypsentää folion sisällä?

Se on makuasia. Folioon käärittynä peruna kypsyy tasaisemmin ja pysyy mehevämpänä. Toisaalta myös rapeakuorinen uuniperuna on hyvää. Muista pistää haarukalla muutama reikä sekä perunaan että folioon ennen paistamista, jotta peruna ei ”räjähdä” kuumuudesta.

8. Soveltuuko alumiinifolio grillaukseen?

Siihen tarkoitukseen on myynnissä vähän paksumpaa grillifoliota, mutta myös tavallista voi käyttää. Folio suojaa ruokaa paistettaessa ja silloin, kun ruoka on jo saanut tarpeeksi väriä. Kun kasvikset, kalan, lihan tai muun öljyllä maustetun raaka-aineen käärii folioon, estää myös rasvan valumisen grillihiilille. Samalla välttää tulenlieskat, jotka antavat ruualle herkästi palaneen maun ja liian tumman pinnan.

Tummanpuhuva sinappi on tehty punajuuresta. Piparkakkusiirappia voi kokeilla vaikka homejuustolle.

Itse tehdyt piparkakkusiirappi tai punajuurisinappi valmistuvat nopeasti ja täydentävät joulupöydän. Kauniissa purkeissa ne sopivat myös lahjoiksi.

Nämä lahjat ehtii valmistaa kiireinenkin: punajuurisinappi ja piparkakkusiirappi valmistuvat alle puolessa tunnissa.

Piparkakkusiirappi on ihana lisä joululetuille, paahtoleivälle tai jäätelöön. Punajuuri taas antaa sinapille veikeän aromin ja kauniin, jouluisen värin.

Voit vielä koristella ja nimikoida purkit jouluisesti esimerkiksi itsetehdyillä etiketeillä, dymo-teipillä ja koristenauhalla.

Punajuurisinappi

6 dl | 15 min

Tarvikkeet:

  • pieniä lasipurkkeja
  • 2 dl punajuurisosetta
  • 2 dl punajuurimehua
  • 3 dl sokeria
  • 1 dl rypsiöljyä
  • ½ dl sinapinsiemeniä
  • 1 rkl balsamiviinietikkaa
  • 2 tl suolaa
  • 2 dl sinappijauhetta

Desinfioi puhtaat lasipurkit ja kannet pitämällä niitä 100-asteisessa uunissa 20 minuuttia tai kiehuvassa vedessä 5 minuuttia.

Sekoita kattilassa punajuurisose, -mehu ja sokeri. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää öljy, sinapinsiemenet, balsamiviinietikka ja suola. Keitä pienellä lämmöllä viisi minuuttia koko ajan sekoittaen. Nosta kattila levyltä ja sekoita joukkoon sinappijauhe.

Kaada lämmin sinappi kuumiin tölkkeihin (varo käsiä!) ja sulje kannet. Anna jäähtyä huoneenlämmössä ja säilytä jääkaapissa.

Piparkakkusiirappi

3 dl | 20 min

  • 3 ½ dl sokeria
  • 3 dl vettä
  • 1 rkl jauhettua inkivääriä
  • 2 tl piparkakkumaustetta
  • 2 tähtianista
  • 1 kanelitanko

Yhdistä kattilassa sokeri ja vesi. Lisää inkivääri ja piparkakkumauste, tähtianikset ja kanelitanko. Kuumenna seos kiehuvaksi. Laske lieden lämpötilaa heti, kun seos kiehahtaa. Anna liemen kiehua 15 minuuttia hiljalleen poreillen. Sekoita välillä.

Siivilöi siirappi ja kaada desinfioituun lasipulloon (katso puhdistusohje punajuurisinapin reseptistä yllä.) Siirappi säilyy jopa vuoden.

Helsingin kaupunmuseon kuva-arkiston ensimmäinen joulupukkikuva on vuodelta 1934. Kuvassa joulupukki vierailee siirtomaatavaraliikkeessä.

Jouluateria on aaton kohokohta, mutta entä jos ruokaa ei ole? Sata vuotta sitten tuoreessa valtiossa vallitsi nälänhätä.

Loppuvuodesta 1917 juuri itsenäistyneessä Suomessa kärsittiin ensimmäisen maailmansodan ja kylmän kesän aiheuttamasta ruokapulasta. Elintarvikkeita kuten voita, sokeria, maitoa, leivästä ei riittänyt kaikille. Päivästä suuri osa meni ruuan jonottamiseen.

Mustasta pörssistä sai samaan aikaan melkein mitä tahansa, mutta korkeat hinnat pitivät tarvikkeet tavallisen kansan ulottumattomissa.

Joulukuussa 1917 elintarvikehallituksen tiedotuksissa kerrottiin jo nälänhädästä. Noin 800 000 ihmisen eli joka neljännen suomalaisen arvioitiin olleen tässä vaiheessa jo useita viikkoja ilman leipää ja viljaa.

Joulurauhaa ei julistettu Turussa Brinkkalan talon parvekkeelta jouluna 1917.

Vielä pari vuotta aiemmin joulupöydästä oli löytynyt paistettua sianlihaa, lipeäkalaa, rosollia, silliä ja lanttulaatikkoa. Jälkiruuaksi oli ollut riisipuuroa ja pipareita.

Joulu oli muutenkin poikkeuksellinen, sillä joulurauhaa ei julistettu Turussa Brinkkalan talon parvekkeelta jouluna 1917.

Keittokirja korvikeruuista auttoi perheenemäntiä

Kesällä 1917 Elin Sjöström kirjoitti korvikeruuista Sota-ajan keittokirjan. Kirjan päätarkoitus oli auttaa perheenemäntiä tekemään ruokaa aikana, jolloin raaka-aineita ei juuri ollut tarjolla.

"Keittokirjan kirjoittaminen nykyisenä aikana on vaikeanlainen tehtävä. Tänä päivänä saatavat elintarpeet ovat lopussa kenties huomenna tahi viikon perästä. Voi kuitenkin sattua, että sitä tavaraa taas jonkun ajan kuluttua ilmestyy kauppaan tahi että aineita, mitkä jollakin paikkakunnalla puuttuu, muualla on saatavissa y. m. s.", kirjan esipuheessa todetaan.

Riisipuuro kypsyi heinälaatikossa ja pipareissa oli voita vain vähän

Sota-ajan keittokirjassa ei ole erillistä jouluruoka-osiota, mutta jouluateria olisi voinut vuonna 1917 näyttää tältä: mausteleipää, lanttupaistosta, sillihakkelusta, rosollia, riisipuuroa ja piparkakkuja.

Mausteleipä tehtiin raakana raastetusta perunasta, ohrajauhoista, lantun liemestä, siirapista ja hiivasta. Mausteisuus leipään tuli suolasta, aniksesta ja saksankuminoista (nykyisin fenkoli).

Lanttupaistoksen, sillihakkeluksen ja rosollin ohjeet ovat yllättävän samanlaisia kuin nykyään.

Riisipuuro sen sijaan kypsennettiin heinälaatikossa, jossa sen annettiin olla 3–4 tuntia. Nimensä mukaisesti kuuma kattila laitettiin heinällä vuorattuun laatikkoon ja nostettiin sieltä pois kun riittävä aika oli kulunut. Näin säästettiin polttopuuta.

Sota-ajan piparkakuissa käytettiin voita vain 2 rkl, sokeri korvattiin kokonaan siirapilla ja vehnäjauhot ruisjauhoilla.

Lähteet: 1917 – Suomen ihmisten vuosi (Kai Häggman, Teemu Keskisarja, Markku Kuista) WSOY; Suurtorinjoulumarkkinat.fi; Elin Sjöström: Sota-ajan keittokirja (vuoden 1919 laajennettu painos).

  • 3 dl siirappia
  • 1 ½ dl maitoa
  • 2 tl. soodaa
  • 1 muna
  • 2 rkl. voisulaa tahi kookosrasvaa
  • 30 rkl. ruisjauhoja,
  • neilikoita, inkivääriä

Siirappi kiehautetaan mausteiden kanssa ja kun se on haaleata lisätään siihen maito, muna, puolet jauhoista, joihin sooda on sekoitettu, voi ja loput jauhoista. Taikinan annetaan seistä viileässä seuraavaan päivään, jolloin se kaaviloidaan ohueksi ja muotilla otetaan pieniä kakkuja, jotka kypsennetään hyvässä uuninlämmössä.

Lähde: Elin Sjöström: Sota-ajan keittokirja.