Kysyimme lukijoilta: Mikä on vaikein lause, jonka olet lapsellesi joutunut sanomaan? Näin he vastasivat.

1. Isä on mennyt taivaaseen.

"Aamulla menin herättelemään vielä nukkuvaa 14-vuotiasta poikaani. Otin häntä käsistä ja sanoin, että äidillä on sinulle surullista kerrottavaa.

Sitten sanoin: Isä on mennyt taivaaseen enkelien luo.

Voi helvetti, kuului puolinukuksissa olevan pojan ääni. Sitten hän nukahti uudelleen.

Silitin hänen poskeaan hetken aikaa."

2. Isoveli on nyt sinun suojelusenkelisi.

"Kun kuusivuotias poikani aamulla heräsi, jouduin kertomaan, että hänen isoveljensä oli kuollut.

Olin sytyttänyt olohuoneeseen, isoveljen valokuvan viereen, kynttilät. Pieni huomasi ne ja kysyi, miksi ne paloivat.

Otin lapsen syliini ja kerroin, että isoveli oli kuollut edellisenä iltana onnettomuudessa ja oli nyt pikkuveljensä suojelusenkeli.

Poika oli hetken hiljaa ja kysyi: Näenkö isoveljeä enää koskaan?

Sitten tuli itku. Halasimme pitkään. Itkun loputtua poika söi aamupalansa, jutteli juuri alkaneesta eskarista ja harmitteli, kun isoveli ei pääse mukaan mihinkään eskarijuttuihin eikä joulujuhlaan." 

3. Äiti muuttaa pois.

"Jouduin kertomaan lapsillemme, että vaimoni haluaa eron ja aikoo muuttaa pois. En pystynyt kertomaan koko totuutta eli sitä, että hän oli rakastunut työkaveriinsa. Sen kertominen olisi särkenyt lasten sydämen lopullisesti.

Äidin uudesta poikaystävästä he saivat kuulla myöhemmin."

4. Joulupukkia ei ole olemassa.

"Olin pantannut totuuden paljastamista, koska pelkäsin lapseni luottamuksen menettämistä. Kun kerroin asian, lapsen oli vaikea uskoa, että puhuin totta. Olisi pitänyt kertoa jo aiemmin." 

5. Isä rakastaa teitä kovasti, vaikka ei rakastakaan enää äitiä.

"16 vuotta sitten jouduin kertomaan 6- ja 4-vuotiaille lapsillemme, että isä muuttaa pois kotoa. Itse olin saanut tietää asiasta viikkoa aiemmin.

Vaikeinta oli vakuuttaa lapset siitä, että isä rakastaa heitä yhä, vaikka rakkaus minuun olikin loppunut.

Kuopus itki. Esikoinenkin itki ja kysyi, oliko ero hänen vikansa."

6. Isi ei tule enää kotiin.

"Jouduin kertomaan 7-vuotiaalle tyttärellemme, että hänen isänsä oli kuollut.

Tytär ei itkenyt heti, vaan piiloutui sänkyynsä peiton alle."

7. Isä ei halunnut olla äidin kanssa, siksi hän ei ole sinunkaan elämässäsi.

"Vaikeinta on ollut vastata pienelle pojalleni, miksi hänen elämässään ei ole isää, vaikka melkein kaikilla muilla on.

Pojan isän jätti meidät jo raskausaikana. 3-vuotiaana poikani alkoi kysellä hänestä ja itkeä ikävää. Kerroin tuolloin, että kaikilla lapsilla ei ole isää jokapäiväisessä elämässä. Kerroin isästä hyviä asioita, samoja, joita näin myös pojassa.

Sanoin, että isä ei halunnut olla äidin kanssa eikä siksi ole hänenkään elämässään. Poika itki ikävää, kaipuuta johonkin, mitä ei tunne, mutta jonka tietää puuttuvan.

Myöhemmin hän sanoi, että vaikka hänellä ei ole isiä, on hänellä onneksi kuitenkin isi-äiti."

8. Ero ei ole sinun syysi.

"Minusta asiat on parasta kertoa niin kuin ne ovat. Mutta oli se silti vaikeaa selittää lapselle, ettei ero ole hänen syynsä."

9. Isi ei jaksanut enää elää.

"Jouduin kertomaan 10-vuotiaalle lapselleni, että hänen isänsä oli tehnyt itsemurhan.

Kerroin asian niin rehellisesti kuin osasin, olohuoneessa. Onneksi ymmärsin, ettei uutista saa kertoa hänen omassa huoneessaan, jolloin tilanne olisi noussut aina siellä mieleen.”

10. Nyt harjoittelet keittämään perunoita.

“Olin töissä, ja lapseni oli menossa illalla kaverinsa kanssa teatteriin. Neuvoin hänelle, kuinka perunat keitetään, jotta ruoka olisi valmista kun tulen kotiin. Kysyin, osaatko. Lapsi vastasi joo.

Kun sitten tulin töistä, alakerrasta tuli kauhea savu. Kattila oli yhä tulikuumalla levyllä. Lapsi ei ollut huomannut vaan istui yläkerrassa puuhastelemassa.

Tulipalo oli hilkulla, ja mietin, miten huolimattomuuden rankaisen. Kielsin lasta lähtemästä teatteriin ja sanoin, että nyt harjoittelet keittämään perunoita.

Rangaistukseni painaa sydäntäni yhä, vuosien jälkeenkin.”

11. Äiti on joutunut sairaalaan.

"Jouduin kertomaan siskoni lapsille, että heidän äitinsä oli saanut sydänkohtauksen ja oli nyt teholla koomassa. 

Lapset totesivat, että okei. Äiti ei sitten tuu yöksi kotiin.

En halunnut sanoa pahinta vaihtoehtoa: että äiti ei ehkä enää koskaan herää."

Lähde: Kodin Kuvalehden nettikysely.

Kannattaa olla pikkuisen hörhö. Se voi tehdä elämästä iloisempaa.
Kannattaa olla pikkuisen hörhö. Se voi tehdä elämästä iloisempaa.

Tässä sarjassa kiinnitetään huomiota arjen isoihin pieniin hetkiin, jotka tekevät elämästä hyvää.

Monet hyvät asiat löytyvät sattumalta.

Jotenkin niin minulle kävi erään kelon kanssa. Huomasin sen joitakin vuosia sitten, elämäni apeana keväänä, kävelyretkelläni. Se tuli vastaan pienen polun varrella, aivan meren rannassa.

Silitin sen sileää pintaa. Vilkuilin ympärilleni – eihän kukaan näe – ja painoin poskeni sen kylkeen. Suljin silmäni. Kuulin meren kohinaa, puiden huminaa, lintujen laulua. Alkoi naurattaa, vaikka vielä äsken oli surettanut.

Niin minusta tuli puunhalaaja.

Monet hyvät asiat tapahtuvat sattumalta. Parhaita niistä tulee jakamalla.

Puhdasoppisten puunhalaajien mielestä kannattaisi varmaankin halata jotain elävää. Pystyynkuolleesta männystä tuskin virtaa energiaa.

Mutta jotain ihmeellistä siinä tapahtuu. Kysykää vaikka ystäviltäni.

Arastellen ja kankeasti he suostuivat kokeilemaan, kun esittelin heille keloni. Mutta äkkiä heistäkin tuli halukkaita halaajia. Jos nyt lenkillämme meinaan epähuomiossa juosta harmaan pökkelön ohi, he huudahtavat: ”Eikö muka halata!”

Taas muistan: Monet hyvät asiat tapahtuvat sattumalta. Parhaita niistä tulee jakamalla.

Talvella on vaikea muistaa, miten hyvää jäätelö on auringossa syötynä.
Talvella on vaikea muistaa, miten hyvää jäätelö on auringossa syötynä.

Tässä sarjassa kiinnitetään huomiota arjen isoihin pieniin hetkiin, jotka tekevät elämästä hyvää.

Se on oikeastaan aika vanha ja karmea ovi. Maali rapisee sieltä täältä, ja lukitessa ovea täytyy täräyttää oikein kunnolla ennen kuin lukko napsahtaa kiinni.

Vaikka asumme kerrostalossa, asuntoomme on pihakadun varrella oma sisäänkäynti.

Talvisin kiroan sitä. Ovi on eristetty niin huonosti, että alareunassa oven ja karmin väliin jää silminnähtävä rako. Tuulen tuntee sisällä asti, ja kerran talvimyrsky oli puhaltanut raosta eteiseen pikkuruisen lumikasan.

Juuri siinä ovessa on kuitenkin jotain erityistä.

Näen, kuinka räkättirastas pomppii pihatien toisella puolella.

Kesällä saatan avata sen ammolleen ja istahtaa kynnykselle lukemaan hyvää kirjaa. Viereen teekuppi tai lasi kylmää mehua. Näen, kuinka räkättirastas pomppii nurmella pihatien toisella puolella.

Siinä muistan taas, mitä niinä talvipuhurin sekaisina päivinä olin unohtanut: Että ne pimeät päivät loppuvat joskus. Että kesäaamuisin sängystä nouseminen on paljon helpompaa ja salmiakkituutti niin hyvää. Miltä auringon lämpö tuntuu iholla.

Vihdoin valo saa paistaa sisään asti.