55-vuotias Jaana Rahkonen asuu Varkaudessa ja työskentelee hoitoalalla. Hänellä on kolme lasta ja viisi lapsenlasta. Jaanan motto kuuluu: ”Luoja koettelee, muttei hylkää.”
55-vuotias Jaana Rahkonen asuu Varkaudessa ja työskentelee hoitoalalla. Hänellä on kolme lasta ja viisi lapsenlasta. Jaanan motto kuuluu: ”Luoja koettelee, muttei hylkää.”

Jaana Rahkonen alkoi seurustella miehensä Arin kanssa melkein lapsena. 38 vuotta myöhemmin hän jäi leskeksi ja aloitti uudenlaisen elämän. ”Kaikki muistomme olivat yhteisiä”, Jaana sanoo.

”Hautajaisissa pappi lohdutti ja sanoi, että Arin kuolemalla on jokin tarkoitus.

Vastasin, että kerropas, mikä se tarkoitus on. Pappi oli ennestään tuttu, joten kehtasin sanoa niin.

Halusin tietää, mikä tarkoitus oli viedä minulta mies, jonka kanssa olin elänyt...

Nykyään Susanna toimii vertaistukena velkaantuneille. "Haluan antaa toivoa muille. Hurja velkamäärä ei ole loppu, vaan alku toisenlaiselle elämälle."
Nykyään Susanna toimii vertaistukena velkaantuneille. "Haluan antaa toivoa muille. Hurja velkamäärä ei ole loppu, vaan alku toisenlaiselle elämälle."

Susanna on elänyt viime vuodet 211,64 euron kuukausituloilla lyhentäessään työttömyydestä ja pikavipeistä syntynyttä velkaansa. ”Kun sain maksettua viimeisen velkaerän, pankin henkilökuntakin oli ylpeä minusta.”

Keski-ikäiseksi asti Susanna Peltola, 53, oli kuin kuka tahansa kaupallisen alan töissä käyvä yksinhuoltajaäiti. Rahaa ei ollut paljon, mutta laskut oli aina maksettu ja ruokaa riittänyt jääkaapissa.

Sitten, vuoden 2012 keväällä, kaikki rysähti kerralla.

Susanna kaatui töihin mennessään pyörällä ja mursi oikean ranteensa. Hän jäi sairauslomalle. 

”Luulin saavani vakuutuskorvauksia työmatkalla tapahtuneesta tapaturmasta, joten otin lainaa ja pikavippejä, kun tulot pienenivät. Ne kuluivat ihan arkisiin asioihin, vuokraan ja syömiseen ja sellaiseen.”

Kun Susanna palasi kahden kuukauden sairausloman jälkeen töihin, hänet irtisanottiin.

”Joskus purin myös pahaa oloa ostamalla itselleni jotain, jonka kuvittelin piristävän. Puseron tai muuta.”

Korvauksia ei tullutkaan. Kun Susanna palasi kahden kuukauden sairausloman jälkeen töihin, hänet irtisanottiin.

”Sitten olinkin jo siinä tilanteessa, että jouduin ottamaan lisää lainaa maksaakseni entistä pois. Ja sitten taas lisää. Korot olivat niin kovat.”

Kamalinta oli hallitsemattomuuden tunne

Susanna muistaa tarkalleen päivämäärän: 28.8.2012.

”Se oli ratkaiseva päivä, koska sen jälkeen en enää saanut lainaa, vaikka kävin läpi kaikki tahot.”

”Tilanne tuntui maailmanlopulta. Mutta se oli parasta, mitä minulle silloin saattoi tapahtua.”

Kun pankista ja perintätoimistosta tuli kirjeitä, Susanna heitti ne avaamattomina pois.

Puolessa vuodessa Susanna oli menettänyt luottotietonsa ja ajautunut suuriin velkoihin. Rahaa ei ollut tulossa mistään, koska nuoremmat syrjäyttivät viittäkymppiä lähestyvän työnhaussa.

Kun pankista ja perintätoimistosta tuli kirjeitä, Susanna heitti ne avaamattomina pois. En pysty kuitenkaan maksamaan, hän ajatteli.

Iltaisin Susanna itki. Öisin hän valvoi. Koko ajan hävetti.

”Kamalinta oli hallitsemattomuuden tunne. Ajatus, ettei omaan elämäänsä voinut vaikuttaa enää ollenkaan.”

Eräänä aamuna Susanna soitti sosiaalitoimistoon, muuta vaihtoehtoa ei ollut. Hänet ohjattiin perusturvajärjestelyyn.

Pikavipit päätyivät ulosottoon. Niiden ottaminen oli nyt loppu, mutta todellinen köyhyys vasta alkoi.

Tiukimpina aikoina täytyi nöyrtyä

99 euroa toimeentulotukea ja 112,64 euroa muita tukia. Ne ovat olleet vuoden 2013 alusta lähtien Susannan käteen jäävät kuukausitulot vuokran maksamisen jälkeen.

”Kaikki loput mahdolliset tuet ja tulot menevät suoraan velkojeni maksamiseen. Tämä laskelma on tehty perusturvajärjestelyn avulla”, Susanna kertoo.

Facebookin avustusryhmästä Susanna on saanut joululahjoja ja ruokaa. 

Tiukkoina kuukausina seurakunta on auttanut antamalla maksusitoumuksen ruokakauppaan tai maksamalla puhelinlaskun. Mikroaaltouunin ja muut tavarat, jotka eivät olleet aivan välttämättömiä, Susanna myi jo vuosia sitten.

Facebookin avustusryhmästä hän on saanut joululahjoja ja ruokaa. 

”Tiukimpana aikana täytyi vain nöyrtyä ja kirjoittaa sinnekin, pyytää omalla nimellään ja profiilikuvallaan. Olen ikuisesti kiitollinen jokaiselle, joka on auttanut minua.”

Kun huomista on mahdoton miettiä

Köyhyys tuntuu eniten häpeältä, Susanna ajattelee. Siltä, ettei kuulu joukkoon.

”Olen eristäytynyt pieneen kotiini, koska olen hävennyt tilannettani niin paljon. Eikä ketään olisi voinut edes kutsua kylään, koska ei ollut varaa ostaa edes kahvipullaa.”

”Jos piti lähteä jonnekin, pukeuduin yleensä mustaan, että olisin ollut mahdollisimman huomaamaton.”

Jos minulla ei olisi ihanaa pojanpoikaa, olisin varmaan voinut päätyä aika toisenlaiseen, lopulliseen ratkaisuun.

Näköalattomuus on toinen sana, jota Susanna käyttää kuvaillessaan köyhyyden kokemusta.

On vaikeaa ajatella tulevaisuutta, kun ei tiedä, mistä saa seuraavaksi päiväksi tai ensi viikoksi rahaa.

”Jos minulla ei olisi ihanaa pojanpoikaa, olisin varmaan voinut päätyä aika toisenlaiseen, lopulliseen ratkaisuun kuin sinnittelemiseen. Ihmisarvoni ei ollut kunnossa.”

Miksi olin niin hölmö?

 Viime keväänä Susanna sai viimeisen pankkilainaerän maksettua. Ulosotossa on vielä velkaa, mutta nyt rahaa on vähän enemmän käytössä.

 ”Olin niin kiitollinen ja ylpeä itsestäni. Jopa pankin henkilökunta oli ylpeä minusta! Lupasin hoitaa lainan, kovetin luontoni ja hoidinkin homman jopa nopeammin kuin piti.”

Joskus Susanna miettii, että kaikki velat syntyivät puolessa vuodessa, mutta niitä on maksettu kuusi vuotta.

Siinä vaiheessa ei paljon mieti, kun on nälkä. Silloin yrittää vain selvitä.

”Jos olisin saanut olla palkkatöissä, olisin voinut maksaa kaiken paljon nopeammin.”

Yleensä hän yrittää olla miettimättä asiaa. Syyllisyyden tunne on muutenkin niin vahva.

”Ajattelen, että miksi olin niin hölmö. Mutta ihminen sortuu helppoihin rahoihin, kun on tarpeeksi tiukka paikka.”

”Siinä vaiheessa ei paljon mieti, kun on nälkä tai laskut lisääntyvät. Silloin yrittää vain selvitä, vaikka varmasti jossain takaraivossa tietää, että tämä ei ole pitkäkestoinen tie.”

Minä selvisin, sittenkin

Susanna ajattelee jo varovaisesti tulevaisuutta. Nyt hän uskaltaa. Varsinkin velkakierteen kaksi ensimmäistä vuotta kuluivat jotenkin kuin sumussa, niistä on vaikea muistaa mitään.

”Suhteet ystäviin ovat vielä hakusessa, mutta sukulaisiin yhteydet ovat parantuneet.”

Susanna toimii vapaaehtoisena vertaistukena kuntouttavassa työtoiminnassa, jossa järjestellään ihmisten velka-asioita.

Hurja velkamäärä ei ole loppu, vaan alku toisenlaiselle elämälle.

”Osaan auttaa muita, koska todellakin tiedän, mitä he ovat kokeneet. Olen käynyt kovan koulun, mutta selviytynyt.”

”Osaan myös antaa toivoa muille. Hurja velkamäärä ei ole loppu, vaan alku toisenlaiselle elämälle.”

Susanna odottaa, että saa säästettyä vielä 700 euroa. Sitten hän voi maksaa velkansa ystävälle.

Ystävällä on Susannan äidin käsirengas velan panttina. Susanna haaveilee hetkestä, jolloin hän voi laittaa korun käteensä. Ehkä jouluna?

Yhtä paljon Susanna odottaa seuraavaa lapsenlapsensa vierailua. Kun lapsi tulee käymään, mummi ja poika tekevät yhdessä pyöräretken ja paistavat lettuja.

Vierailija

Ulosottoon ajautunut Susanna, 53: ”Häpesin köyhyyttäni niin, etten kehdannut tavata ketään”

"Joskus Susanna miettii, että kaikki velat syntyivät puolessa vuodessa, mutta niitä on maksettu kuusi vuotta." Tuon asian, kun saisi jokaisen pikavipin ottamista harkitsevan päähän, niin säästyttäisiin paljolta henkilökohtaiselta kärsimykseltä. Jos lainaa on pakko ottaa netistä, niin kannattaa pyrkiä ehdottomasti pyristelemään se pari päivää ja ottaa järkevämpi ja vähän hitaampi vaihtoehto ( https://pikavippikokemuksia.com/vaihtoehto-pikavipille/ ) pikavipille noilta lainojen kilpailuttajilta...
Lue kommentti
Satu ja Olli Kunnarin perheeseen kuuluvat 13-vuotias poika, 10-vuotias tyttö ja kissanpentu Milli. Olli, 36, on yksi Suomen tunnetuimmista ammattilentopalloilijoista. Kunnarit asuvat Sastamalassa kunnostamassaan vanhassa koulussa.
Satu ja Olli Kunnarin perheeseen kuuluvat 13-vuotias poika, 10-vuotias tyttö ja kissanpentu Milli. Olli, 36, on yksi Suomen tunnetuimmista ammattilentopalloilijoista. Kunnarit asuvat Sastamalassa kunnostamassaan vanhassa koulussa.

Satu ja Olli Kunnari ovat muuttaneet Ollin lentopallouran vuoksi maasta toiseen. ”Urheilijan kuuluu olla tietyllä tavalla itsekäs”, Satu Kunnari sanoo.

Lentopalloilija Olli Kunnarin sopimus puolalaisen joukkueen kanssa oli allekirjoitusta vaille valmis. Elettiin vuotta 2011, ja perhe oli asunut ulkomailla eri maissa seitsemän vuotta.

Ollin ja hänen vaimonsa Satu Kunnarin esikoinen oli aloittamassa esikoulun, ja pariskunta oli päättänyt, että Satu ja lapset muuttava Suomeen. Ollin oli määrä jäädä vielä vuodeksi Puolaan.

”Yksin valvoessani päätin, että aamulla soitan managerilleni ja sanon, etten jatka ulkomailla pelaamista, vaan lähden perheen kanssa Suomeen”, Olli kertoo.

Taustalla oli vaimon uupumus. 

”Kun saimme esikoisemme, pelasin Ranskassa. Satu oli paljon vauvan kanssa yksin kotona, koska minulla oli pelimatkoja.”

Tukiverkkoa perheellä ei juuri ollut.

”Myös henkinen jaksamiseni loppui. En saanut itkuani katki ja pelkäsin kuolemaa.”

”Vähitellen ulkomailla asumisesta katosi uutuuden viehätys. Lasten syntymän jälkeen arki ammatti­urheilijan vaimona osoitti rankkuutensa”, Satu kertoo.

Etenkin syksy 2009 oli raskas.

”Joulun alla olin tullut lasten kanssa lomalle Suomeen. Tyttärellämme oli ollut viikkokausia kuumetta, korvatulehduksia ja antibioottikuureja. Lopulta hänelle puhkesi keuhkokuume, ja hänet kiidätettiin Tampereelle sairaalaan. Poika jäi vanhemmilleni, ja minä valvoin tyttären rinnalla sairaalassa.”

Kun lapsi pääsi sairaalasta, Satu sai pahoja rytmihäiriöitä. Niiden syyksi paljastui sydänlihastulehdus.

”Myös henkinen jaksamiseni loppui. En saanut itkuani katki ja pelkäsin kuolemaa. Kun en enää jaksanut vastata ystävien puheluihin, tiesin, että minun on haettava apua.”

Olli lensi Sadun luokse, vaikka pystyi viipymään vain muutaman päivän.

”Olin helpottunut, että sydänoireet helpottivat. Ajattelin, että masennuksesta selvitään kyllä. Sadun sairastumisen jälkeen perheen merkitys kasvoi entisestään.”

Keväällä Satu alkoi voida jo paremmin, ja perhe palasi Ollin luokse. Terapiassa Satu kävi Suomessa vielä vuoden ajan.

”Olli on tehnyt aina uraansa liittyvät päätökset itsenäisesti, ja minusta niin pitääkin olla. Olemme toki keskustelleet asioista, mutta urheilijan kuuluu olla tietyllä tavalla itsekäs. En haluaisi, että Olli olisi minulle katkera tai sanoisi, että olisi mennyt, mutta minä en päästänyt.”

Miten arki muuttui, kun koko perhe muutti Suomeen? Kumpi hermostuu herkemmin, Olli vai Satu? Milloin Satu ilmoitti, että Ollista tulee hänen aviomiehensä? Lue Sadun ja Ollin koko tarina Kodin Kuvalehdestä 18/2018. Voit lukea jutun myös digilehdestä tai tähtiartikkelina.

posara

Kun vaimo uupui, lentopalloilija Olli Kunnari jätti uransa ulkomailla – ”Sadun sairastumisen jälkeen perheen merkitys kasvoi entisestään”......

Voi että kun saisi luettavaksi enemmänkin tällaisia positiivisia uutisia.Siinä mielessä,että perhe ja puoliso on asetettu ensimmäiselle sijalle haastavassa tilanteessa eikä noin vaan laitettu eroa vireille. Aivan loistaa rakkaus näitten ihmisten kuvissa.Soisin enemmän kannustavia juttuja eikä erolööppejä lähes joka päivälehdissä.
Lue kommentti