"Vanhemmille ei ole helppoa vanhoillisessa yhteisössä, että lapsi tulee kaapista ulos. Silti vanhempani rakastavat minua."
"Vanhemmille ei ole helppoa vanhoillisessa yhteisössä, että lapsi tulee kaapista ulos. Silti vanhempani rakastavat minua."

Ville Asikainen tietää, että vanhemmat ovat hänen kauttaan ottaneet vastaan paljon heille outoa ja vierasta. ”Jostakin toisesta perheestä minut olisi ehkä potkittu pois”, Ville arvelee.

”Sunnuntaisin meidän perhe lähti Rauhanyhdistyksen seuroihin. Niin kaikki Oulun vanhoillislestadiolaiset perheet tekivät. Pienenä kävin siellä aina perheeni mukana. Istuin penkillä siskojen vieressä ja kuuntelin kiinnostuneena puhujia.

Meillä oli aivan tavallinen perhe ja rauhallinen, rakastava lapsuus. Asuimme omakotitalossa muutaman kilometrin päässä Oulun keskustasta. Meitä lapsia oli kahdeksan, minä toiseksi nuorin.

Meillä kotona elettiin, niin kuin uskovainen perhe elää. Vanhemmat eivät käyttäneet alkoholia, meillä ei ollut televisiota emmekä koskaan kuunnelleet rytmillistä musiikkia.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tavallista elämää se silti oli. Sain koulusta kavereita, jotka eivät kuuluneet vanhoillislestadiolaisiin, ja kun kävin heillä kylässä, siellä saattoi olla televisio auki.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Minä pidän pojista”

”Joskus ala-asteen lopussa aloin älytä, että minua kiinnostavatkin pojat. Tiedostin sen, mutta annoin olla. Niin lapsi tekee.

Asia jäi omaksi salaisuudekseni, kunnes ysiluokalla laitoin WhatsApp-viestin läheisimmille tyttöpuolisille kavereilleni: älkää kertoko kenellekään, mutta minä pidän pojista. Tytöt vastasivat, että olivat tienneet sen jo seiskaluokalla. Olen aina ollut feminiininen poika.

Eräänä sunnuntaina päätin kertoa salaisuuteni myös äidille. Olin 16-vuotias. Jännitin kauheasti koko päivän.

Ei meidän suhde siitä muuttunut. Muutaman päivän oli vähän nihkeä olo, mutta kun on rehellinen vanhemmille, luottamus kasvaa. Yhteys vahvistuu.

Homoystäviä minulla ei Oulussa ollut, eikä minua kiinnostanut seurustelu. Meikkaaminen sen sijaan alkoi kiinnostaa. Ensin ryhdyin peittämään huonoa ihoani. Tyttökaverit opettivat ja antoivat meikkitipsejä.”

Naispuoliset ystävät auttoivat Villeä meikkaamisen alkuun.
Naispuoliset ystävät auttoivat Villeä meikkaamisen alkuun.

”Kesällä 2018 olin lomalla Kroatiassa ja poltin snorklatessa selkäni. Seuraavan päivän makoilin mahallani hotellihuoneen sängyllä ja katsoin Netflixistä RuPaul’s Drag Racea. Se on jenkkiläinen tv-ohjelma, jossa etsitään Amerikan seuraavaa drag-supertähteä.

Se oli kuin läsähdys naamaan. Tajusin, että tässä on minun juttuni. Haluan esiintyä, haluan tanssia, meikata ja pukeutua. Laulaa en osaa, mutta dragissa riittää, että osaan huulisynkata, teeskennellä laulavani.

Vuotta myöhemmin muutin Helsinkiin ja tutustuin ensimmäistä kertaa drag queeneihin. Parhaan ystäväni ja drag-siskoni Aleksin 18-vuotissynttäreillä tein ensimmäisen drag-keikkani.

Drag-hahmoni on nimeltään Miss Lumiére. Se on ranskaa ja tarkoittaa valoisaa.

Miss Lumiére on alter egoni, jonka hahmossa tuon esiin naisellisuuttani. Se on kahleista irti päästämistä, vapauden juhlimista. Kun meikkaan kauniisti, puen ylleni hehkuvan asun ja painan päähän blondin peruukin, pääsen hetkeksi pois omasta itsestäni. Tunnen olevani parhaimmillani.”

Miss Lumiére on Villen alter ego. "En ikinä uskaltaisi esiintyä yleisön edessä tavallisissa vaatteissani."
Miss Lumiére on Villen alter ego. "En ikinä uskaltaisi esiintyä yleisön edessä tavallisissa vaatteissani."

”Asuin vielä kotona Oulussa, kun tilasin ensimmäisen peruukkini nettikaupasta. Silloin äiti kysyi siskoiltani, että mikä tämä Villen juttu nyt on.

Minulta äiti kysyi, haluatko sinä olla nainen. Selitin, että kyse ei tosiaankaan ole siitä. Kyse on vain hahmosta.

Vanhempani ovat minun kauttani kokeneet paljon. He ovat ottaneet vastaan paljon sellaista, mikä on heille outoa ja vierasta.

Jostakin toisesta perheestä minut olisi ehkä potkittu pois, mutta minua on siunattu oikeasti hyvillä vanhemmilla ja perheellä. Vaikka en enää ole uskovainen, tässä kohdassa tuo sana on juuri oikea: siunattu.”

Millaisia keskusteluja Ville on käynyt perheensä kanssa? Miten lestadiolaisyhteisössä suhtaudutaan häneen? Lue Villen koko elämäntarina Kodin Kuvalehdestä 2/2021. Tilaaja voit lukea sen myös digilehdestä.

Ville Asikainen

21-vuotias iltapäiväkerhon ohjaaja ja drag queen on lähtöisin Oulusta, mutta asuu nykyisin Helsingissä. Hän on kasvanut vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä, ja suviseurat kuuluvat hänen lapsuutensa lämpimimpiin muistoihin. Vaikka hän ei enää ole uskovainen, hän aikoo ehdottomasti poiketa suviseuroilla taas, kun ne järjestetään eteläisessä Suomessa.

Elämän valintoja

Todenmukainen kertomus, ei yritetä vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin vaan annetaan haastateltavan kertoa.Ja mukava kuulla että on saanut selvitettyä asiat sekä itselleen että perheelle, tuntuu että hyvin kypsällä tavalla

Sisältö jatkuu mainoksen alla