Marco (vasemmalla) ja Janek Bjurstöm eivät lapsina tapelleet. ”Minä olin liian nynny. Sanallisesti olin kyllä ylivoimainen”, Marco sanoo.
Marco (vasemmalla) ja Janek Bjurstöm eivät lapsina tapelleet. ”Minä olin liian nynny. Sanallisesti olin kyllä ylivoimainen”, Marco sanoo.

Janek Bjurström on kokki, ravintoloitsija ja osakas Postres- ja Pompier-ravintoloissa. Perhekuvioita-sarjan artikkelissa hän puhuu suhteestaan veljeensä Marco Bjurströmiin.

"En ole aiemmin juuri puhunut veljestäni Marcosta julkisuudessa. Joskus joku kysyy, pitääkö paikkansa, mitä Marcosta kirjoitetaan, mutta minä en lue kirjoituksia. Olemme läheisiä. En halua muodostaa mielipidettäni juttujen perusteella.

En tiedä, mitä minulle olisi lapsena käynyt, jos isoveljeä ei olisi ollut. Äiti harrasti iltaisin kaikenlaista, pelasi bridgeä kavereiden kanssa.

Marco laittoi meille Saarioisten maksalaatikkoa tai italianpataa. Sitten hän leipoi sokerikakkua, sellaista kakkupohjaa. Söimme sitä ja katselimme Charlien enkeleitä.

Äiti oli loistava kokki, mutta eri asia on sitten, oliko hän laittamassa ruokaa.

Marco korvasi vanhempien puuttumisen, mutta eihän se ole lapsen tehtävä.

Olin usein huolissani äidistä. Vaikka vanhempamme eivät tehneet mitään pahaa, olisin kaivannut läsnäoloa. Marco korvasi vanhempien puuttumisen, mutta eihän se ole lapsen tehtävä.

Varmasti Marco kantoi minusta huolta. Hän on osoittanut huolenpitoa monet kerrat myöhemminkin, vaikka ei enää olisi ollut tarpeen.

Lapsuudessa minä tein kaikki väärät jutut ja Marco oikeat. Kukaan ei vaatinut häneltä mitään, mutta hän sai silti kymppejä koulussa. Minua ei kiinnostanut. Jos lähdin koulusta yhdeltä, olin kotona kahdeksalta illalla, koska kolusin kaikki ojanpohjat matkalla.

Teini-iässä join viinaa ja poltin tupakkaa. Kavereiden kanssa ostimme autoja ja ajoimme niitä ilman korttia. Olisin halunnut samalla hoitaa koulun, mutta toisin kuin Marcon, minun olisi pitänyt tehdä töitä.

Janek on 45-vuotias kokki ja ravintoloitsija, joka on työskennellyt useissa gourmet-ravintoloissa. Janek on naimisissa, ja hänellä on kaksi lasta. 

Marco on avulias ja antelias. Kun hänestä tuli kuuluisa, hän laittoi asuntoa ja osti kesämökin saaresta. Muuten hän ei rahojaan korostanut.

Vuonna 2003 vietimme joulua faijalla. Olimme ottaneet vähän samppanjaa ja snapseja, kun Marco kysyi: ’Missäs ollaan ensi jouluna?’ Olen Elvis-fani, joten sanoin, että Havaijilla. Sinne menimme. Marco kustansi kaiken eikä koskaan muistuttanut avokätisyydestään.

 

Arvostan Marcossa sitä, että hän on tasapuolinen ja avarakatseinen. Hän on ottanut oikeita riskejä ja tehnyt tiukasti sitä, mitä on halunnut. Oli tosi hienoa, että hän meni pari vuotta sitten kumppaninsa Peterin kanssa Linnan juhliin.

Minä olen ihan nössö: ne nuoruuden törttöilyt olivat hölmöyttä ja kypsymättömyyttä. Olen sulkeutuneempi kuin Marco eikä minulle ole yhtä luontaista tutustua ihmisiin.

Marco on todella hyvä kokoamaan porukkaa ja pitämään yhteyttä. Minulla ei ole nuoruuden ystävyyssuhteita jäljellä. Elän tässä ja nyt.

Toisaalta olen parempi näkemään, milloin joku tarvitsee apua tai aikaa. Olen myös valmiimpi kuuntelemaan muiden mielipiteitä kuin Marco. Voin kysyä neuvoa vaikka harjoittelijalta.

Monissa sisarussuhteissa on käsittelemättömiä asioita, mutta meillä ei ole. 

Joskus on mennyt pitkiä aikoja, jolloin emme ole nähneet. Yhteen aikaan Marco oli aina töissä, kun oli jokin perhetapahtuma.

Äidillä oli alkoholiongelma. Minulla oli enemmän aikaa käydä katsomassa, että kaikki on kunnossa. Kun äiti kuoli vuonna 2007, purimme Marcon kanssa hänen asuntoaan. Se lähensi meitä.

Monissa sisarussuhteissa on käsittelemättömiä asioita, mutta meillä ei ole. Se on Marcon ansiota. Jos ongelma on rakentumassa, hän puuttuu siihen.”

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 7/2014.