Tässä sarjassa ihmiset kertovat, mikä saa heidät jaksamaan paremmin. Rakennusalan yritystä vetävä Maarit Salminen, 57, löysi katutanssin vasta muutama vuosi sitten,
1. Into uudesta pysyy
Katutanssin voi aloittaa missä iässä tahansa. Olin juuri täyttänyt 50, kun näin Teemu Korjuslommin tanssivan television Talent-ohjelmassa lockingia. Meno näytti niin hauskalta, että otin siltä istumalta selvää, missä oppisin liikkumaan samoin.
Olen tanssinut koko ikäni kaikkea lavatansseista salsaan ja aikuisbalettiin, mutta katutanssi oli kokeilematta. Kun lapset olivat pieniä, oma harrastaminen jäi vähemmälle.
Nyt oli aikaa oppia uutta.
Oli sattuma, että sama television Teemu veti kursseja Järvenpäässä lähellä kotiani. Luulin, että ryhmässä olisi muitakin aikuisia, mutta tanssisalin ovella tajusin, että vanhimmat tanssijat olivat parikymppisiä.
Kaikki katsoivat minua ja miettivät selvästi, mahtaako täti olla oikeassa paikassa?
Teemu pyysi rohkeasti mukaan.
Olin samalla viivalla nuorempien kanssa.
2. Sinnikkyys palkitaan
Aluksi olin pihalla. Kaikki muut olivat jo opetelleet tanssityylin perusjutut. Minun piti aloittaa a:sta eli opetella pois liian suorasta ryhdistä.
Katutanssissa ryhdin pitää olla rennosti mutta hallitusti lytyssä. Piti löytää vartalosta uudenlainen vänkä rytmi, groove.
Se oli yllättävän vaikeaa. Kädet ja jalat eivät tahtoneet totella. Mutta se oli silti rakkautta ensimmäisestä tunnista lähtien. Jatkoin sinnikkäästi.
Solahdin osaksi ryhmää lopulta helposti. Ehkä siksi, että olen lyhyt kuten lapset enkä tehnyt iästäni numeroa.
Ohjaajakaan ei antanut armoa. Olin samalla viivalla nuorempien kanssa.
Ikinä ei pidä ajatella, että olen liian vanha, liian paksu tai en osaa. Kun tanssii vaan, siitä se lähtee.
Menestys ei ole tärkeintä.
3. Esiintyminen on ihanaa
Minä tanssin, katsokaa! Tanssin lisäksi harrastan teatteria ja käyn esiintymässä lapsille klovnina. Esiintyminen ei pelota vaan houkuttelee.
Kun olin tanssinut kolme vuotta, kysyin ohjaajalta, voisinko osallistua SM-kilpailuihin. Katutanssikilpailussa kilpaillaan yksi yhtä vastaan, kaksintaisteluja nimitetään battleiksi. Yleisö kannustaa ja parhaiten tanssinut saa jatkaa.
Minut äänestettiin ensimmäiseltä kierrokselta jatkoon. Se tuntui valtavan hienolta.
Menestys ei silti ole tärkeintä. Yleisölle tanssiminen on.
Katso video,
jolla Maarit tanssii lockingia.
Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 7/2016.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
