Kuvat
Sanna Liimatainen
”Olemme molemmat olleet välillä köyhiä, kerta kaikkiaan. Nina on joskus sanonut, että olemme ostaneet kaiken käytettynä paitsi ruuan, ja senkin vähän ennen kuin se menee vanhaksi”, sanoo Ninan pikkuveli Sauli.
”Olemme molemmat olleet välillä köyhiä, kerta kaikkiaan. Nina on joskus sanonut, että olemme ostaneet kaiken käytettynä paitsi ruuan, ja senkin vähän ennen kuin se menee vanhaksi”, sanoo Ninan pikkuveli Sauli.

Nina ja Sauli Honkanen ovat riidelleet kunnolla vain kerran, kun Sauli repäisi Ninan Elvis-julisteen. Sisarusten sopu säilyi silloinkin, kun vanhempien konkurssivelat kaatuivat Ninan niskaan.

”Iltapäivät Raumalla 80-luvun alussa olivat hiljaisia. Menin koulusta yleensä suoraan kotiin. Siellä odotti Sauli, jonka perään katsominen oli välillä minunkin tehtäväni. Leivoimme melkein joka päivä, suklaapäällysteisiä puolikuita ja muuta. Ratkoimme kilpaa Rubikin kuutioita.

Meidän oli hyvä olla yhdessä jo silloin.

Ikäeromme on viisi ja puoli vuotta. Kun Sauli oli vauva, työnsin häntä vaunuissa korttelin ympäri. Sitten kaarsimme takaisin kaupalle, jossa äiti syötti Saulin. Vanhempien liikeyritys myi Mic Macin farkkuja ja muita nuortenvaatteita.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kaiken läpi tunki ajatus, että yrittäjäperheessä tehdään yhdessä töitä.

Asiakkaita riitti. Äiti ja isä olivat melkein aina töissä. Jos emme olleet Saulin kanssa kotona, olimme liikkeessä. Opin siellä lukemaan ja laskemaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun rakensimme omakotitaloa, yrittäjäperheessä ei kysytty lapselta, että haluaisitko vetää nauloja apuna. Sanottiin, että sää vedät nyt nauloja sokkelinlaudasta ja sitten sää katsot Saulin perään. Kaiken läpi tunki ajatus, että perheessä tehdään yhdessä töitä.

Yhden aamun muistan kellon tarkkuudella. 16.8.1977 istuin vessassa pissalla, kun radiossa sanottiin, että rock and rollin kuninkaalliseksikin tituleerattu Elvis Presley on kuollut. Menin olohuoneeseen, jossa isä itki valtoimenaan samettisessa nojatuolissa. Meillä ei oltu kovin halailevia, mutta silloin isä otti minut syliin. Hän oli tosi kova Elvis-fani.

Olin 18 vuotta ja viikon, kun kirjoitin nimeni ensimmäiseen vanhempien vekseliin.

Itse pidin Saulia paljon sylissä. Viikonloppuna lapsuudenperheessä vietiin matot ulos ja illalla oli sauna. Sunnuntaisin mentiin mummolle Poriin syömään. Maanantaina alkoi uusi viikko.

Olin 18 vuotta ja viikon, kun kirjoitin nimeni ensimmäiseen vanhempien vekseliin. En miettinyt yhtään, suostunko tai kannattaako. Vanhemmilla oli aidosti hätätilanne ja yrittäjäperheen lapsi tottuu ajattelemaan, että yrityksen asiat ovat myös omia asioita. Myöhemmin velkapapereita tuli lisää, allekirjoitin ne kaikki.

 

54-vuotias kirjailija asuu Helsingissä. Perheeseen kuuluvat puoliso, näyttelijä Hannu-Pekka Björkman sekä lapset Ville, 35, Aku, 33, Matti, 24, ja Onni, 12.
54-vuotias kirjailija asuu Helsingissä. Perheeseen kuuluvat puoliso, näyttelijä Hannu-Pekka Björkman sekä lapset Ville, 35, Aku, 33, Matti, 24, ja Onni, 12.

19-vuotiaana sain ensimmäisen lapseni. Sauli taisi olla ensimmäinen, joka tuli hoitamaan Villeä. Ville oli pari kuukautta ja kävimme äkkiä syömässä Villen isän kanssa naapurikorttelissa.

21-vuotiaana odotin toista lasta ja järjestin isäni hautajaiset. Hän kuoli aivokasvaimeen. Pari vuotta aikaisemmin vanhempien yritys oli mennyt konkurssiin. Niskaan oli kaatunut isot velat.

Kun minulta on meinannut loppua usko, Sauli on osannut sanoittaa tilanteita armollisesti.

Kun on ollut tiukkoja paikkoja, Sauli on ollut se, jolle voin puhua ja joka puhuu minulle. Kun minulta on meinannut loppua usko, Sauli on osannut sanoittaa tilanteita armollisesti. Luen usein Saulilta saamaani tekstiviestiä, jossa hän muistuttaa, että syyllinen ei aina löydy peilistä, vaikka minulla on taipumus etsiä sitä sieltä.

Nyt olen saanut viimeisen velkaerän maksettua. Ehkä velka on vihdoin tullut henkisestikin kuitattua.

Meillä ei kummallakaan ole illuusiota, että pärjääminen olisi aina ihmisestä itsestään kiinni. Tiedämme, että on erilaisia lähtökohtia ja erilaisia taisteluita.

Olen onnellinen, että Sauli oli aikoinaan niin nuori, että ei voinut taata vanhempien velkoja. Nyt olen saanut viimeisen velkaerän maksettua. Samoihin aikoihin ilmestyi kirjani, jossa en käsittele millään lailla velkaa. Ehkä velka on vihdoin tullut henkisestikin kuitattua.

Meillä ei oikein ole ollut sellaista lapsuudenperhettä, johon olisi aikuistuttuaan voinut mennä lihapatojen äärelle.

Tapaamme Saulin kanssa usein, mutta harvoin kahden. Yleensä mukana ovat myös puolisot ja lapsemme, joita riittää. Meillä ei oikein ole ollut sellaista lapsuudenperhettä, johon olisi aikuistuttuaan voinut mennä lihapatojen äärelle. Lihapadat ja perhe on tehty omasta takaa.

Minulla ja Saulilla ei ole koskaan ollut varaa vuokrata taloa Italiasta tai mistä niitä nyt vuokrataankaan, ja lähteä perheinemme yhteiselle lomalle. Mutta minulla on ollut vuosikymmeniä sama pöytä, ja sen ympärillä kaikki rakkaat syömässä.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla