”Joskus nousee pala kurkkuun, kun joudun kieltämään lapsilta niin paljon. Onneksi meillä riittää rakkautta”, Maria sanoo.
”Joskus nousee pala kurkkuun, kun joudun kieltämään lapsilta niin paljon. Onneksi meillä riittää rakkautta”, Maria sanoo.

Maria piti päiväkirjaa niistä hetkistä, jolloin suri köyhyyttään. ”Vaikeimpia olivat usein asiat, joita suurituloisempi ei tule edes ajatelleeksi”, hän sanoo.

Maria, 38, esittelee itsensä ja perheensä näin:

”Meitä on minä, mies sekä kaksi alakouluikäistä lasta. Työskentelen koulunkäyntiavustajana. Tykkäämme kaikki ulkoilla ja koluta lähiluontoa. Olen 38-vuotias. Asumme pääkaupunkiseudulla.”

Ja toisaalta myös näin:

”Meidän perheemme on köyhä. Palkkani on tosi pieni, ja mies on pitkällä sairauslomalla. Rahat riittävät ruokaan, kun ne budjetoi supertarkasti. Kymmenen euron ylimääräinen meno sekoittaa pakan.”

Kun vuokra, lääkkeet ja peruslaskut on maksettu, rahaa jää muihin menoihin muutamia satoja euroja kuukaudessa. Joskus perhe hakee ja saa toimeentulotukea, joskus Marian vanhemmat ostavat kaappiin ruokaa tai antavat parikymppiä.

Kymmenen euron ylimääräinen meno sekoittaa pakan.

Köyhyys näkyy arjessa pienissä asioissa ja hetkissä.

”Sellaisissa jutuissa, joita suurituloisempi ei varmaan tule edes ajatelleeksi”, Maria sanoo.

Maria piti kuukauden ajan päiväkirjaa niistä hetkistä, jolloin häntä harmitti olla köyhä. Hetket olivat esimerkiksi tällaisia:

1. Kun lapsi haluaa kiivejä

”Työpaikan kokouksesta jäi tähteeksi neljä kiiviä. Otin ne kotiin mukaan, kun kukaan muu ottanut, ei kuulemma 'jaksanut kantaa'. Lapset söivät ja tykkäsivät kovasti.

Nuorempi lapsista kysyi: Saako näitä tavallisesta kaupasta? Voiko näitä ostaa meille?

Miten pieni pyyntö!

Sydäntä puristi. Lapseni eivät tunne kiivejä, koska niitä ei ole ollut varaa ostaa kaupasta. Niin mielelläni hommaisin heille kiivejä vaikka joka päivä.”

2. Kun cheerleading kiinnostaa

”Vanhemman lapsen kaveripiirissä on nyt ilmeisesti muotia harrastaa cheerleadingia. Hänkin haluaisi.

Selvittelen: 150 euroa kausi, lisäksi jäsenmaksut, vakuutukset, kuljetukset...

Jos synttäreitä on viidetkin lukukaudessa, se maksaa yli parikymppiä.

Joudun sanomaan hyvälle harrastukselle: ei.”

3. Kun kaverisynttärikutsu saapuu

”Tästä ei kai tarvitse sanoa enempää... Jos synttäreitä on viidetkin lukukaudessa, se maksaa yli parikymppiä.

Toisaalta olen salaa vähän iloinenkin siitä, että minun lapseni ei osallistu kilpavarusteluun, vaan antaa legojen sijaan lahjaksi puuhakirjan ja itse tehdyn kortin.”

4. Kun sampoo loppuu

”Tämä on vähän nolo: inhoan pestä hiukseni Prisman halpissampoolla. Haaveilen, että voisin ostaa jotain vähän parempaa merkkiä ja hemmotella itseäni.”

5. Kun kengät jäävät pieniksi

”Vanhempi lapsista valitti, että talvikengät puristavat. Tutkin asiaa. Niinhän ne puristavat.

Olin elätellyt toiveita, että kengät kestäisivät vielä tämän talven, mutta ei.

Meidän perheessä ostetaan alusvaatteita lukuun ottamatta kaikki vaatteet käytettyinä. Käytettyjä kenkiä on vaikea löytää nopeasti. Pitäisi olla oikea koko, kohtuullinen hinta ja sellainen kunto, etteivät ne ole aivan likaiset ja lintassa.

Hävettää pukea lapsi jonkun vanhoihin kenkiin, vaikken ole koskaan oikeastaan hävennyt köyhyyttä.

Kolusin illan Facebookin kirpputoreja. Löysin sopivat kengät 15 eurolla. Jostain pitää säästää. Toivottavasti ovat sopivat, sovitusmahdollisuutta ei ollut.

Jotenkin hävettää pukea lapsi jonkun muun vanhoihin kenkiin, vaikken ole koskaan oikeastaan hävennyt köyhyyttä. Teenhän koko ajan ahkerasti töitä.”

6. Kun koulukuvat tulevat

”Onnistuneita kuvia kummallakin lapsella. Tekisi mieli teettää isovanhemmille magneetit ja potreteista suurennos. Katson hintaa. Ei onnistu.

Aikaisemmin syksyllä mielessä kävi, että kuvia varten pitäisi säästää vähän rahaa etukäteen. Sitten ei kuitenkaan tullut eteen sellaista tilannetta, missä voisi säästää.

Vienkö lapsiltani tärkeän muiston, kun palautan kuvat?”

7. Kun haluaisi elokuviin

”Leffaliput ovat uskomattoman kalliita. Haaveilin, että pääsisimme miehen kanssa katsomaan uutta Valmentaja-elokuvaa. Vielä se ei onnistunut, mutta ehkä voisin ostaa joululahjaksi meille liput.”

8. Kun pakastin sulaa

”Toinen lapsista oli unohtanut illalla pakastimen oven auki ja kaikki oli sulanut: tarjousleivät, marjat, kalapuikot ja jäätelöt.

Kirpaisi heittää paljon arvokasta ruokaa ja herkkua biojätteeseenkin. Meidän ei ole mahdollista ostaa saman tien vastaavia tilalle kaupasta. Ja marjojen poimimisessa oli älytön homma!”

9. Kun lelukuvasto löytyy

”Olen yrittänyt piilottaa kotiin tulleet kauppojen lelukuvastot, mutta kuopus löysi yhden. Hän alkoi rastittaa toivomiaan leluja sen sivuilta. Lapsi uskoo vielä joulupukkiin.

Miten selitän hänelle, että joulupukki tuo enemmän lahjoja rikkaille, ei kilteille?

Itkettää ja harmittaa.”

10. Kun popcornit poksahtelevat

”Silloin tunnen itseni onnelliseksi! Ääni on merkki siitä, että kohta herkutellaan ja katsotaan koko perhe Putousta telkkarista.

Ajattelen, kuinka moni asia meillä on kuitenkin hyvin. On rakkautta, lämpöä ja sellaista.

Kyselen joskus mieheltä: vaihtaisitko minut ja lapset miljoonaan euroon?

Aina olen saanut ruokittua perheeni, vaikka välillä kyllästyttääkin veivata samoja jauhelihakeittoja ja nakkisoppia.

Toivon joka päivä, että rahaa olisi enemmän.

Mutta sitten meillä on toisaalta miehen kanssa sellainen vitsi, että kyselemme toisiltamme aina joskus: vaihtaisitko minut ja lapset miljoonaan euroon?

Kumpikin vastaa aina, että en ikinä.”

 

Ainosini

Maria, 38, köyhän äidin päiväkirjassaan: ”Olisipa varaa ostaa lapsille ihan uudet kengät ja kiivejä”

Kolmen nyt jo aikuisen lapsen äitinä tunnistan hyvin nuo tunteet. Yksinhuoltajana ei pystynyt tarjoamaan kalliita harrastuksia tai merkkivaatteita ja entäs se kasvuikä! Ota ihmeessä yhteyttä paikalliseen Hope järjestöön, siellä tuetaan harrastuksia seuroilta saatavilla lahjoituksilla esim. Kausimaksuihin saa apua sekä yksityiset kansalaiset lahjoittavat vaate/kenkä/urheiluväline tarpeita nimenomaan lapsiperheille. Aina on toivoa ja teillä on hieno perhe.
Lue kommentti