Sisarukset Topi ja Sointu Borg: ”Suorapuheisuus yhdistää meitä, siksi ymmärrämme toisiamme hyvin”

SOINTU:

Viiden lapsen perheessämme vauhtia riitti. Meidän muiden piti kuitenkin ymmärtää, että Topia ei saanut härnätä samalla tavalla kuin muita. Hän ei välttämättä osannut sanoa ajoissa, että lopeta, ei tunnu enää kivalta.

Topi on minua kaksi vuotta nuorempi. Jollain tasolla tiesin jo pienenä, että hän on toisenlainen kuin muut. Virallisen autismidiagnoosin Topi sai hieman alle 6-vuotiaana.

Siitä ei tehty kotonamme isoa numeroa. Topi oli Topi, ei mikään tautimääritelmä.

”Meillä asiat sanottiin niin kuin ne olivat.”

Välillä Topi saattoi sanoa jotain erikoista tai käyttäytyä tavalla, joka kummastutti muita lapsia. Hän tykkäsi esimerkiksi leikkiä omia mielikuvitusleikkejään, kuten hirviö-hippaleikkiä. Ne saattoivat ulkopuolisen silmin näyttää hassuilta.

Autismi näkyi myös tietynlaisena joustamattomuutena esimerkiksi ruokien valikoinnissa ja VHS-kasettien kelaamisessa.

Topi tykkäsi rauhallisista leikeistä, kuten legojen rakentelusta. Hän oli niistä hyvin tarkka ja järjesteli niitä mielellään jonoon.

Minä taisin olla vähän liian villi hänen makuunsa, mutta elokuvia tykkäsimme katsoa yhdessä. Elokuvat ovat yhä yhteinen intohimomme. Topi on katsonut yli 8 000 elokuvaa ja tietää niistä älyttömästi. Siksi hän saa aina valita leffan.

Suorapuheisuus yhdistää minua ja Topia. Siksi ymmärrämme toisiamme hyvin.

Uskon, että oma suorapuheisuuteni on paitsi luonteenpiirre myös peruja lapsuudenkodistamme. Autisti ei välttämättä osaa tulkita kiertoilmaisuja tai sanatonta viestintää, kuten eleitä tai ilmeitä. Siksi meillä asiat sanottiin niin kuin ne olivat. Jos olin vihainen, kerroin sen, enkä esimerkiksi vetäytynyt huoneeseeni mököttämään.”

TOPI:

Rehellisesti sanottuna Sointu oli lapsena minun makuuni aivan liian energinen ja sotkuinen. Hän oli kuin Disneyn Mulan tai Pocahontas – villi ja vapaa.

Sointu vietti murrosikäisenä enemmän aikaa ulkona kuin perheensä kanssa. Muistan, että hänen unirytminsä oli syvältä ja hän pukeutui räväkästi. Välillä hänen kiroileva kuningatarpersoonansa tuli esiin ruokapöydässä.

Rakastin häntä silti.

Onneksi Sointu on rauhoittunut iän myötä. Nyt aikuisina tulemme hyvin toimeen.

”Pidän siitä, että Sointu ja hänen miehensä ovat kohteliaita ja nukkuvat hiljaa.”

Näen Sointua suurin piirtein kerran kuukaudessa. Yleensä menen hänen luokseen Helsinkiin ja yövyn siellä. Olen maksimissaan kaksi yötä kerrallaan, sillä pidempi aika olisi kuormittavaa kaikille. Se on mielestäni reilua.

Pidän siitä, että Soinnulla ja hänen miehellään ei ole lemmikkejä ja että heillä on siisti koti. He ovat myös kohteliaita ja nukkuvat hiljaa.

Tykkäämme Soinnun kanssa elokuvista ja käymme usein yhdessä elokuvateatterissa. Elokuvissa minua viehättää tunteiden, ihmiskunnan ja maailman kokeminen. Lapsena lempielokuvamme oli Tyttö ja villihanhet. Siinä hahmojen sinnittely oli inspiroivaa ja huumori hyvää.

Käymme myös syömässä, ja minä saan valita aina ravintolan. Pidän eritoten japanilaisesta ruoasta.

Meillä on siskon kanssa usein hyviä keskusteluja. Juttelemme esimerkiksi töiden sujumisesta, perheestä ja yhteisistä vapaa-ajan aktiviteeteista.

Pystymme puhumaan melkein kaikesta, mutta en kerro Soinnulle loputtomasta kuolemanpelostani tai joululahjoista."

Kodin Kuvalehden 9/2023 Perhekuvioita-jutussa Sointu ja Topi Borg kertovat myös siitä, kuinka he tukevat toisiaan. Mitä Sointu kadehtii pikkuveljessään Topissa? Kuinka isosisko Sointu voisi Topin mukaan saavuttaa todellisen onnen? Tilaajana voit lukea koko jutun myös täältä. Jos et vielä tilaa lehteä, kokeile Digilehdet-palvelua.