Miltä tuntuisi, jos sadat tuntemattomat herjaisivat netissä ulkonäköäsi ja mielipiteitäsi? Saara Huttunen tietää.

Ensimmäisenä sen huomaa poikaystävä.

On kesäkuun 10. päivän ilta vuosi sitten. Saara Huttunen on filosofian opiskelija, asuu Jyväskylässä ja on tullut poikaystävän kanssa isänsä kotiin kissavahdiksi. Saara kaataa Amelien ja Ulriken kuppeihin pussiruokaa. Poikaystävä selaa internetissä Ylilauta-nimistä keskustelufoorumia. Hän huomaa siellä tutun nimen.

”Täällä puhutaan sinusta”, poikaystävä sanoo.

Hänen äänensä kuulostaa omituiselta. Saara tulee katsomaan.

Saarasta foorumilla tosiaan puhutaan, tai jostakusta, jolla on Saaran nimi ja kasvot. Ne Saara tunnistaa, mutta entä nuo muut sanat, joita teksteissä vilisee? Katse hyppelehtii riviltä toiselle. Huora. Läski. Uliseva kasa paskaa.

”Onko femakkohoro lihonut? Seuraavaksi varmaan syyttää miehiä syrjinnästä kun alkaa olemaan 200 kg lihaporsaan mitoissa. Enemmän kyllä oksettaa tuon naisen ajatusmaailma tai se suppea ideologia mitä edustaa”, kirjoittaa yksi.

Toinen: ”Kuka v-u tuo pullukka lumppu on?”

Kolmas: ”Jos luet tätä, vedä suosiolla ittes jojoon, niin maailma säästyy yhdeltä ’vahvalta ja itsenäiseltä’ naiselta.”

Saara on tottunut kiusantekoon. Sitä tulee vääjäämättä, koska hän kirjoittaa blogia omalla nimellään ja tunnustautuu siinä feministiksi. Tämä kuitenkin tuntuu liian pahalta. Kohtuuttomalta.

Solvausten vyöry jatkuu päivästä toiseen, viikosta toiseen. Se leviää muillekin sivustoille. Joku laittaa nettiin Saaran valokuvan, jonka päälle on roiskittu spermaa.

Yö toisensa jälkeen Saara heräilee parin tunnin välein vapinaan ja kuvotukseen. Hän kietoo täkin ympärilleen ja avaa television. Poikaystävän nukkuessa ehtii katsoa kaksitoista jaksoa Puisto-osastoa. Yhteensä kuusi tuntia, joiden aikana ei tarvitse ajatella olevansa netin vihatuin nainen.

Lue Saara Huttusen haastattelu kokonaisuudessaan Kodin Kuvalehdestä numero 13/2015.

Tilaa lehti tästä linkistä