Uraäidin Ruuhkavuodet -blogin Aino Pajukangas kirjoittaa muun muassa työn ja perheen yhdistämisestä, liikunnasta ja koirastaan Napsusta.
Aino Pajukangas, 40, on viestintäalan ammattilainen. Hän saattaa napata kuvan Uraäidin Ruuhkavuodet -blogiinsa lenkillä Napsun kanssa.

Aino Pajukangas perusti Uraäidin Ruuhkavuodet hiekkalaatikoksi kaltaisilleen kiireisille äideille. Se tarkoittaa, että piparitaikinan vieressä on kamera.

"Blogini nimi Uraäidin Ruuhkavuodet on mahdollisimman konstailematon ja kertoo heti, missä aihepiirissä liikun.

Aloitin blogini pohtiakseni työn ja perheen yhteensovittamista. Olen työhöni intohimoisesti suhtautuva uraihminen, jolla on kaksi lasta, harrastuksia, koiranpentu ja pitkä päivittäinen työmatka. Bloggaan myös lifestyle-aiheista, esimerkiksi liikunnasta, ja saatan silloin tällöin laittaa asukuvankin. 

Bloggaaminen on tuonut elämääni hauskoja keskusteluja seuraajieni kanssa. Olemme puhuneet esimerkiksi siitä, kuka ehtii ja kenen kuuluu sisustaa ja siivota. Onko jokaisella mahdollisuus täydellisen siistiin kotiin, jos vain hallitsee aikansa?

Etsin kiireistä elämää eläviä nelikymppisiä.

KUN ALOITIN BLOGIN, halusinkin perustaa eräänlaisen virtuaalisen hiekkalaatikon, jossa voi tavata muita vanhempia. Etsin samanlaisia, kiireistä elämää eläviä nelikymppisiä naisia kuin itsekin olen.

Lapsistani en julkaise tunnistettavia kuvia enkä edes kirjoita heistä ilman heidän lupaansa. Yksityiselämästäni kertovaan blogiin en halua tuoda työasioita.

Blogit ovat nykyisin täynnä kaupallisia yhteistöitä eli postauksia, joissa bloggaaja kirjoittaa saamastaan tuotteesta. Ihailen kirjoittajia, jotka osaavat tehdä kaupalliset postaukset niin, että lukijakin hyötyy eikä vain kirjoittaja itse.

Onko tuokin pakko laittaa nettiin?

BLOGGAAMINEN ANTAA ja ottaa. Se ottaa perheeltä yhteistä aikaa ja syö läsnäoloa. Taapero ei välttämättä huomaa, että äiti selailee vieressä sosiaalista mediaa, mutta kouluikäiset vaativat aitoa läsnäoloa.

Kun leivoin lasteni kanssa jouluajan ensimmäisiä pipareita ja otin pellillisestä kuvan, poikani huokasi: Onko tuokin pakko laittaa nettiin? 

Eli kun olen läsnä mutta kännykkä kädessä, olen kuitenkin hieman muualla, blogimaailmassa."

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 1/2016.
 

Ainon suosikit verkossa

Minäkö keski-ikäinen? -blogi on hersyvä. Tiia kirjoittaa mukaansatempaavasti äiti-ihmisen kotielämästä.

Pieni lintu -valokuvablogissa on sisustusta ja lapsiperheen arkea. Kuvahaasteet inspiroivat katsomaan maailmaa uudesta vinkkelistä.

55-vuotias Jaana Rahkonen asuu Varkaudessa ja työskentelee hoitoalalla. Hänellä on kolme lasta ja viisi lapsenlasta. Jaanan motto kuuluu: ”Luoja koettelee, muttei hylkää.”
55-vuotias Jaana Rahkonen asuu Varkaudessa ja työskentelee hoitoalalla. Hänellä on kolme lasta ja viisi lapsenlasta. Jaanan motto kuuluu: ”Luoja koettelee, muttei hylkää.”

Jaana Rahkonen alkoi seurustella miehensä Arin kanssa melkein lapsena. 38 vuotta myöhemmin hän jäi leskeksi ja aloitti uudenlaisen elämän. ”Kaikki muistomme olivat yhteisiä”, Jaana sanoo.

”Hautajaisissa pappi lohdutti ja sanoi, että Arin kuolemalla on jokin tarkoitus.

Vastasin, että kerropas, mikä se tarkoitus on. Pappi oli ennestään tuttu, joten kehtasin sanoa niin.

Halusin tietää, mikä tarkoitus oli viedä minulta mies, jonka kanssa olin elänyt...

”Jokaisella on yksi äiti, joka on antanut elämän.”
”Jokaisella on yksi äiti, joka on antanut elämän.”

Vaikka äidin kuolemasta olisi 20 vuotta, hänet voi muistaa vieläkin lähes joka päivä. Mailis Kouhi ei olisi uskonut, kuinka paljon tulee äitiään ikävoimään.

Äidit vanhenevat ja järjellä tietää, että joskus he kuolevat. Mutta surulla ei ole järjen kanssa mitään tekemistä, sanoo Mailis Kouhi.

”Kuvittelin, ettei äidin kuolema ole minulle vaikea asia. Äiti oli jo itsekin sanonut, että pääsisipä pois. Sitten surinkin kamalasti ja suren yhä!”

”Minun äitini. Olin hänen ainoa lapsensa.”

Seitsemän vuoden ajan Mailis oli käynyt äitinsä luona sairaalassa joka päivä.

”Syötin äitiä, laitoin lusikan varovasti suuhun. Kesällä vein hänet pyörätuolilla ulos.”

Usein Mailikselle tulee vieläkin mieleen, mitä jämpti äiti nyt sanoisi tai ajattelisi.

Jos hän voisi vielä kysyä, hänellä olisi äidilleen yksi kysymys.

”Jos voisin vielä kerran puhua äidille, kysyisin taas: kuka on minun isäni?”

Lue lisää Mailiksesta ja kahdesta muusta äitinsä menettäneestä Kodin Kuvalehden tähtiartikkelista tästä linkistä. Artikkeli on julkaistu alun perin Kodin Kuvalehden numerossa 11/2018.