Rahankäyttö perheiden sisällä ei aina ole reilua. Puolisoilla voi olla jopa eri elintaso. Muun muassa tämä selvisi Kodin Kuvalehden suuresta rahankäyttökyselystä.

Kodin Kuvalehden kysely perheiden rahankäytöstä kertoo samaa tarinaa, mistä tutkimus antaa osviittaa: jopa 10 prosentissa perheistä puolisoilla on keskenään erilainen elintaso.

Dosentti Anu Raijas Helsingin yliopistosta tuntee ilmiön ja on pohtinut sen syitä. Yksi suurimmista on se, että puolisot eivät keskustele raha-asioista eivätkä sovi siitä, millaisella osuudella kumpikin yhteiseen taloudenpitoon osallistuu.

"Mieheni on reissutyössä. Hänellä ei ole juuri käsitystä perheen kuluista ja menoista. Näkee vain viikonloppuarkea. Olen tinkinyt kaikki omat menoni 0 €." KK kysely

"Jotkut selittävät suunnittelemattomuutta sillä, että kaikki perheessä on joka tapauksessa yhteistä. He luottavat siihen, että kumpikin puolisoista toimii perheen hyväksi", Anu Raijas sanoo.

"Tilanne ei vain aina ole niin onnellinen. Meillä kaikilla on myös henkilökohtaisia tarpeita, joita haluamme tyydyttää."

"Huonommin tienaavalla on kalliit harrastusmaksut. Se syö suurimman osan palkasta, minkä takia maksan suurimman osan ruokakuluista ja kalliista hankinnoista." KK kysely

Ovatko minun rahani vain minun rahojani?

Äkkiä ajatellen ihmisellä on oikeus päättää, mihin hän käyttää omalla työllään ansaitsemansa eurot.

Ongelmat alkavat, jos puolisoilla on hyvin suuret tuloerot.

"En voi ostaa itselleni mitään, ellen erikseen pyydä puolisoltani rahaa, koska minulla ei ole mitään tuloja." KK kysely

Anu Raijas suosittelee, että viimeistään siinä tilanteessa on aika istua alas ja puhua rahasta: onko reilua, että molemmat maksavat euromääräisesti tasan yhtä paljon yhteisistä menoista?

"Voi olla, että pienempipalkkainen käyttää kaikki tulonsa yhteiseen talouteen, kun taas suurituloiselle jää useampi tonni omaa rahaa", Anu Raijas toteaa.

"Olen opiskelija ja käyn osa-aikatyössä. Puolisoni käy vakituisessa palkkatyössä. Hänelle jää rahaa vapaa-aikaan. Itse en pysty ostamaan uusia vaatteita rikkoutuneiden tilalle." KK kysely

Tee näin, jos menojen jakaminen mättää

Yksinkertainen ruutupaperivihko auttaa, jos alkaa tuntua, ettei rahankäyttö perheessä suju tasapuolisesti. Ruutupaperin kehittyneempi vaihtoehto on Excel-taulukko.

Pitäkää aluksi kuukauden verran kirjaa siitä, kuinka paljon perheessä kuluu rahaa yhteisiin menoihin ja kuka mitkäkin menot maksaa.

"Sen jälkeen otetaan esiin palkkakuitit ja lasketaan, miten paljon puolisoille jää omaa rahaa yhteisten menojen jälkeen. Sitä pitää jäädä molemmille. Ei ehkä eurolleen saman verran, mutta ainakin suhteessa tuloihin", Anu Raijas neuvoo.

"Olen työttömänä. Normaalisti tienaan enemmän kuin mieheni ja vastaan allergiaperheen ruokakuluista. Valitettavasti vastuu näistä on säilynyt minulla, vaikka rahaa on nyt puolet vähemmän." KK kysely

Sama laskutoimitus on syytä tehdä myös, jos toisen puolison tulot romahtavat ratkaisevasti: jos hän jää työttömäksi tai vaikka vanhempainvapaalle.

"Silloin hän ei voi osallistua perheen menoihin samalla tavalla kuin työssä käydessään, mutta saattaa kyllä hoitaa suurimman osan kotitöistä ja lasten päiväohjelmasta."

"Toki voin niellä ylpeyteni ja pyytää puolisoltani rahaa, mutta kynnys siihen on aika korkea." KK kysely

Lapsi perii taloustaidot etenkin äidiltä

Rahankäyttötavat ja -taidot periytyvät. Tutkimukset kertovat, että äidit ovat lapsille selvästi vahvempia esikuvia taloudenpidossa kuin isät.

"Lapsi ja nuori oppii kotona käytännöt, miten maksetaan ostoksia ja miten laskut hoidetaan. Jos perheessä on tapana maksaa laskut vasta eräpäivän jälkeen, lapsi kuvittelee, että se on aivan hyväksytty tapa toimia", Anu Raijas sanoo.

"Mies tienaa kuussa noin 1 000 euroa enemmän, joten olisi perusteltua, että hän ostaisi lapsille isompia ostoksia: talvihaalareihin, kenkiin ja lasten harrastuksiin menee yllättävän paljon rahaa ja kaikki minun kukkarostani." KK kysely

Useista tutkimuksista - myös Kodin Kuvalehden kyselystä - käy ilmi, että äidit yleensä vastaavat lasten menoista. Usein he huolehtivat myös sisustuksesta, tekevät ruokaostokset ja kaiken päälle saattavat vaatettaa miehenkin.

Mies kustantaa useammin tekniset hankinnat.

Jos työnjako perheessä on jakautunut näin, on jälleen laskutoimituksen paikka.

"Pitää miettiä oikeasti, miten tasapuolista menojen jakaminen silloin on. Televisiota ja kännyköitä ei osteta joka vuosi, mutta ruokakaupassa voi joutua käymään monta kertaa viikossa", Anu Raijas muistuttaa.

"Tienaan kolme kertaa enemmän kuin puoliso. Rahoitan noin 60 viikkotunnin työtahdilla perheen kulutuksen. Vaimo ja kolme lasta tuhlaavat ja minä joudun raatamaan, ilman että on varaa ostaa itselle mitään hauskaa." KK kysely

Sitaatit ovat Kodin Kuvalehden Perheen rahankäyttö -kyselystä.

Raha hiertää välejä

  • Kodin Kuvalehden kyselyyn perheen rahankäytöstä tuli 636 vastausta. Vastaajista 571 oli naisia, 65 miehiä.
  • 13 % vastanneista oli sitä mieltä, että rahankäyttö omassa perheessä ei ole reilua.
  • 9,8 % vastaajista kertoi, että puolisoiden elintasot eroavat toisistaan.

KK:n lukijoiden kertomukset muistuttavat, kuinka pienistä teoista tulee arjessa isosti hyvä mieli. 

Poikani hakee minulle kahvin

"Muistan aina, kun poikani haki kylpylälomalla minulle aamupalan jälkeen jälkiruokakahvin pöytään. Pyysin tätä itse, koska poikani oli vielä pieni.

Se kannatti, sillä kahvinhakutapa jatkui, ja olen saanut samanlaista hemmottelua pojaltani muillakin lomilla. Viimeksi Italiassa heräsin raskaan matkustuspäivän jälkeen, ja sain juoda kahvin juuri minulle tarjoiltuna. Se oli huippuhetki."

Anu Marjatta Sillanpää, 51, Hyllykallio

Laitan kasvonaamion ja vain lepään

"Ruuhkavuosiarjen keskellä hemmottelua pitää löytää ihan pienistä jutuista. Siitä, että pääsen saunaan yksin viikoittain tai ehdin illalla istahtaa miehen kainaloon sohvalle viinilasillisen ja hyvän elokuvan ääreen.

Saunassa nautin lämmöstä ja hiljaisuudesta. Laitan kasvo- tai hiusnaamion ja vain lepään. Kun olen saunonut, on miehen saunavuoro.

Hyvä olo palautuu lämpimän froteepyyhkeen syleilyssä.

Kahdeksanvuotias esikoisemme nukahtaa kello 22, joten ehdimme vain harvoin katsoa leffan kokonaan kerralla. Siksi alku katsotaan yhtenä iltana ja loput sitten seuraavana."

Karoliina Suoniemi, 34, Tampere


Puhtaat, viikatut lakanat ovat arjen hemmottelua. Kuva: Satu Kemppainen.
Puhtaat, viikatut lakanat ovat arjen hemmottelua. Kuva: Satu Kemppainen.

Viikkaan puhtaat lakanat lasteni kanssa

"Puhtaat lakanat ovat arkista hemmottelua. Lakanoista valitsen puuvillasatiinin. Sen sileä pinta tuntuu helteelläkin viileältä. Laventelin tuoksuinen huuhteluaine tekee liinavaatekomerosta raikkaan.

Kuivatan lakanat ulkona huhtikuusta marraskuulle, ja viikkaan ne puolisoni tai lasteni kanssa: tartumme kulmista, taittelemme ja vedämme. Lopuksi silitän taitoksen kuumalla raudalla ja kääräisen lakanat tiukalle rullalle.

Hemmottelua on myös lämmin pyyhe aikaisen aamusuihkun jälkeen. Kun käsi ojentautuu sähkölämmitteiselle kuivaustelineelle ja tarttuu pyyhkeeseen, palautuu hyvä olo lämpimän froteepyyhkeen syleilyssä."

Leena Pommelin-Andrejeff, 58, Vaasa

Joskus livahdan kahvilaan

"Kahden pojan yksinhuoltajana saan hemmottelua harvoin. Joskus kun vanhempi poikani on koulussa ja nuorempi kylässä, livahdan kahvilaan. Nautin, kun saan rauhassa nauttia kupillisen kahvia ja syödä mansikkaviinerin.

Ostan pari aikakauslehteä, joita luen illalla parvekkeella ja hörpin kahvia.

Leipomokahvilat ovat suosikkejani. Lasten kanssa 'kahvittelen' yleensä hampurilaispaikassa."

Salla Högbacka, 39, Inkeroinen

Kuuntelen laitapuolen kulkijoita

"En hemmottele itseäni. Sairastin anoreksiaa kymmenen vuotta, ja kuvittelin tuolloin olevani maailman suurin tahra, joka ei ansaitse mitään hyvää. Nyt voin paremmin mutta en edelleenkään oikein koe olevani hemmottelun arvoinen.

Miesystävääni hemmottelen antamalla hänelle hauskoja ja halpoja yllätyslahjoja kuten ravilehden.

Yritän silti muistuttaa itseäni, että elämä hemmottelee jatkuvasti. Nautin poutaisista päivistä, jolloin saan laittaa mekon päälle, maasta löytyneestä kolikosta ja vastapestyn lieden valkoisuudesta. Autan muita. Kuuntelen ratikassa laitapuolen kulkijoita, ja kannan alakerran mummun kauppakassit.

En ole uhrautuja, joka elää muille, mutta elän muiden ilon kautta."

Nelli Vuoristo, 30, Jyväskylä

Saunon ja odotan kesäyön saapumista

"Käytännön teot kertovat välittämisestä ja rakkaudesta. Tämä hetki oli sellainen ja jäi mieleeni: Miesystäväni vei minut ensin pitsalle ja sitten leivoskahville. Sen jälkeen menimme yhdessä kirpputorille ja kirjakauppaan.

Kun hemmottelen itseäni, lähden yksin Tampereen keskustaan kesäaamuna. Juon torilla munkkikahvit ja seurailen toritapahtumia. Käyn lainaamassa ison pinon kirjoja ja poikkean taidenäyttelyssä. Menen ehkä kirkon viileyteen hiljentymään ja kuuntelemaan urkumusiikkia. Ostan pari aikakauslehteä, joita luen illalla parvekkeella ja hörpin kahvia. Saunon ja odotan kesäyön saapumista.

Miesystävääni hemmottelen antamalla hänelle hauskoja ja halpoja yllätyslahjoja kuten ravilehden tai ässäarvan."

Ruut Soidinmäki, 54, Tampere

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 15/2017.

Lastenkirjallisuuden tutkija Päivi Heikkilä-Halttunen laati listan aikaa kestäneistä lastenkirjoista. Näitä kirjoja nykyäidit kuuntelivat 70- ja 80-luvulla – ja ne ovat ääneen lukemisen arvoisia yhä. Katso 18 ikivihreää suosikkia!

1. Gunilla Bergström: Mikko Mallikas -kirjat

Suom. Kaija Pakkanen (Weilin+Göös v:sta 1979, uusintapainokset Tammi)

Malliesimerkki alun alkaen hienosti suunnitellusta (nykykielellä brändätystä) kirjasarjasta, joka käsittelee lapsiperheen arjen asioita ilman, että kirjoitusajankohta kajastaisi häiritsevästi läpi. Mikko ja isä ovat sympaattinen parivaljakko. Ja mikä tärkeintä, Mikon isä lukee pojalleen joka ilta ennen nukkumaanmenoa!

 

2. Hanhiemon iloinen lipas

Runot vanhojen englantilaisten lastenlorujen aiheista vapaasti riimitellyt Kirsi Kunnas, kuvittanut Fjordor Rojankovski (WSOY 1954, up. WSOY 2006)
Vanhojen britiläisten lastenrunojen aarrearkku. Kirsi Kunnaksen suomennoksissa on yhä svengiä ja Rojankovskin kuvitus on vanhahtavuudessaankin  herttaista. Myös kirjan pitkulainen muoto viehättää yhä lasta.

 

3. Else Holmelund Minarik & Maurice Sendak: Pikku karhu -kirjat

Suom. Leena Koivukoski ja Pirkko Harainen (Otava v:sta 1960, up. yhteislaitos Pikku Karhun tarinat, WSOY 2007)

Pikku karhun elämä on seesteistä ja onnellista. Lyhyet Pikku karhu -tarinat  sopivat myös lukutaitonsa hiljattain haltuun ottaneen lapsen itse lukemaksi. Maurice Sendakin upea kuvitus hivelee katsojan silmää.

4. Hannele Huovi & Jukka Lemmetty: Urpo ja Turpo -kirjat

(Weilin+Göös v:sta 1987, yhteislaitos Urpon ja Turpon seikkailut, Tammi 2015)

Arkiset tilanteet ja ja vaihtuvat tunnetilat lapsiperheessä näkyvät kulttuuria monipuolisesti harrastavien ja elämänasenteeltaan muutoinkin uteliaiden  lelukarhujen seikkailuissa lastenhuoneessa, kun lapset ja vanhemmat ovat poissa kotoa. Urpo ja Turpo tunnetaan myös Soili Perkiön säveltämistä lauluista ja Liisa Helmisen nukkeanimaatiosta.

5. Janosch: Oi ihana Panama, kertomus siitä, kuinka pikku karhu ja pikku tiikeri löysivät Panaman

Suom. Riitta Mäyrälä (WSOY 1980. Up. Suuri Panama-kirja: pikku karhun ja pikku tiikerin seikkailuja, WSOY 2004)

Onnea ei kannata lähteä etsimään kovin kaukaa, sen oppivat karhu ja tiikeri. Klassinen maailmalta kotiin entistä viisaampana –tarina on yhä ajankohtainen.

6. Helmi Krohn: Lasten Tarulinna -sarja, Taru 1920–1929

Uudelleen kuvitettu laitos Helmi Krohn: Hipsuvarvas ja muita kertomuksia, kuv. Petra Heikkilä (WSOY 2006)

Näitä lyhyitä kertomuksia Hipsuvarpaasta ja Nököhampasta, Huppuhännästä, Karvakuonosta ja Luppakorvasta, Pupujussi Gulliverista ja Untuvakerästä ovat lukeneet jo isoiso- ja isovanhemmatkin. Alun perin brittiläiset, sopivan lyhyet eläinseikkailut kutkuttavat yhä mukavasti.

7. Jan Lööf : Vaarini on merirosvo

Suom. Raija Jänicke (Tammi 1974, up. 2005)

Tuiki tavallisesta arjesta päästään huimalle merirosvoseikkailulle vaarin kanssa. Totta vai unta, sen saa lapsi päättää itse.

 

8. Zdeněk Miler & Eduard Petiška: Kuinka myyrä sai housut

Suom. Kirsti Siraste (Tammi 1959, up. Tammi 2007) kokoelmassa Zdeněk Miler, Eduard Petiška & Hana Doskočilová: Myyrän seikkailut (Tammi 2012)

Klassisen kansansadunkin muotoa varioiva tarina, jossa yhteistyö ja avunanto ja talkootyö ovat kunniassa. Hauska esimerkki varhaisesta kuvatietokirjasta.

9. Camilla Mickwitz: Jason muuttaa maasta

(Weilin+Göös 1978, up. Tammi 1996)

Jason muuttaa Kaarina-äidin kanssa Ruotsiin työn perässä ja Jason oppii uuden kielen, kun hoksaa mennä taaperoiden ryhmään päiväkodissa. Kieli on tärkeä osa lapsen identiteettiä. Kuvakirjaa voi lukea myös nykyisten maahanmuuttajalasten tuntojen tulkkina.

10. Hannu Mäkelä: Herra Huu (Otava 1973); Herra Huu saa naapurin, Herra Huu muuttaa

Kuvitus tekijän; up. yhteislaitos Huhuu, Herra Huu! (Paasilinna 2013)

Kummittelua pelkäävä Herra Huu on hellyttävän ristiriitainen hahmo. Siinä on paljon yhtymäkohtia Tove Janssonin Muumi-kirjojen mörköön ja jopa Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossuun. Herra Huulla on lapsikaveri Rimma ja räyhäkkä  amiraali Kaljamaha, jonka matkassa päästään myös hurjalle fantasiaseikkailulle maan alle.

11. Lea Pennanen: Me Leijonat, kuv. Maija Karma

(Otava 1965, up. Otava 2008)

Leijonaperheessä sattuu ja tapahtuu ja viidakossa eletään aika modernisti. Maija Karman kuvitus lumoaa yhä.

 

12. Lea Pennanen: Piilomaan pikku aasi, kuv. Maija Karma

(Otava 1968, up. Otava 2007)

Klassisen sadun tapaan Piilomaassa hyvä ja paha ottavat mittaa toisistaan, kun Muuli Mukkelis havittelee valtaa itselleen. Pieni aasi nousee koko yhteisön pelastajaksi.  Lea Pennasen vuoropuhelua on ilo lukea ääneen ja jokainen luku päättyy kutkuttavasti:

13. Maurice Sendak: Hassut hurjat hirviöt

Suom. Heidi Järvenpää (Weilin+Göös 1970, up. Tammi 2001)

Monia eri tulkintoja sisältävä klassikkokuvakirja uhmaikäisestä Maxista, joka matkaa hirviöiden maahan - ja turvallisesti takaisin kotiin.   

14. Richard Scarryn kuvakirjat

(Tammi vuodesta 1963, useita uusintapainoksia)

Richard Scarryn kirjat ovat säilyttäneet vetovoimansa aina uusien lapsisukupolvien keskuudessa. Selityksenä on eloisa kuvitustyyli, yksityiskohtien yltäkylläisyys ja hauskasti karrikoidut eläinhahmot. Mauri Kunnas on saanut omiin kuvakirjoihinsa innoitetta Scarrylta.

15. Aili Somersalo: Mestaritontun seikkailut

Ilm. alun perin nimellä Aili Tarvas (Ahjo 1919, up.  WSOY 2007)

Maaginen ja mystinen saturomaani, joka jatkaa suosiotaan sukupolvelta toiselle, vaikka juoni on mutkikas ja kerronta lyyristä. Ääneen ja eläytyen luettuna koko suvun yhteistä herkkua.

16. Max Velthuijs: Rakastunut sammakko

Suom. Riitta Mäyrälä (WSOY 1989, up. Kustannus-Mäkelä 2016)

Sammakolla on outo olo: sitä itkettää ja naurattaa yhtä aikaa. Lopulta syykin selviää, se on rakastunut ankkaan. Rakkaus ei tunne rajoja.

17. Raija Siekkinen & Hannu Taina: Herra Kuningas

(Otava 1986, up. 1987)

Hieno satukuvakirja ihmisen kaipuusta toisen kainaloon ja yhteisön osaksi.  Hannu Tainan kuvitus on suomalaisen lastenkirjataiteen juhlaa.

 

18. Gunilla Wolde: Teemu- ja Sanna- kirjat

Suom. Sirkka Salmi (Tammi, up. 2002)

Teemun ja Sannan arkiset leikit ja kotipuuhat ovat aina yhtä ajankohtaisia.

 

 

Päivi Heikkilä-Halttusen Lastenkirjahylly-blogista löydät lisää vanhoja ja uusia lasten- ja nuortenkirjoja