Susanna Salo (vas.), Hanna Erkkilä ja Minna Malin valikoituivat KK:n Rakkautta yli nelikymppisille -juttusarjaan.
Susanna Salo (vas.), Hanna Erkkilä ja Minna Malin valikoituivat KK:n Rakkautta yli nelikymppisille -juttusarjaan.

Kodin Kuvalehti auttaa kolmea yli 40-vuotiasta naista Susannaa, Hannaa ja Minnaa, löytämään rakkauden. Haku on päällä, mutta samalla naiset ovat oppineet paljon myös itsestään.

"Jokaisessa yli nelikymppisessä sinkkumiehessä on jotain epäilyttävää", sanoo Susanna Salo, 56.

"Olemmehan mekin sinkkuja, eikä meissä ole mitään vikaa. Emme ole edes ainoita", puolustaa Hanna Erkkilä, 40.

Susanna on väärässä ja Hanna oikeassa.

Viime vuonna 40–59-vuotiaista suomalaisnaisista joka kolmas asui yksin. Se on melkein 230 000 naista.

"Tutkimusten mukaan valtaosa yksin asuvista haluaisi löytää kumppanin", sanoo perhetutkija Lassi Lainiala Väestöliitosta.

Susanna, Hanna ja Minna Malin, 41, ovat kolme sinkkunaista tilastojen takaa. He ovat myös kolme harvinaisen rohkeaa naista. He ovat lupautuneet kertomaan kumppanin etsinnästään, vaikka kaikkia ujostuttaa ja jännittää.

Johtaako tämä mihinkään? Onko tämä ihan noloa?

Yksin ei tarvitse uskaltaa. Kodin Kuvalehti ja rakkausvalmentaja Mervi Makkonen ovat tukena etsinnän ajan.

"Haluavatko he edes tavata toisiaan, jos kiinnostuksen kohteet ovat aivan erilaiset?"

RAKKAAN LÖYTÄMINEN yli nelikymppisenä ei ole helppoa, sen Lasse Lainiala tietää. Sinkut jakaantuvat maantieteellisesti karkeasti ottaen kaupungeissa asuviin korkeasti koulutettuihin naisiin ja maaseudulla asuviin matalasti koulutettuihin miehiin.

"Missä he tapaisivat? Netissä ehkä, mutta haluavatko he edes tavata toisiaan, jos kiinnostuksen kohteet ovat aivan erilaiset?"

Tavallisimmin suomalaiset löytävät kumppanin suunnilleen samasta koulutusryhmästä, johon itse kuuluvat. He ovat töissä samankaltaisissa ympäristöissä ja viettävät vapaa-aikansa samoissa paikoissa.

Korkeakoulutettuja miehiä on vapailla markkinoilla selvästi vähemmän kuin korkeakoulutettuja naisia, sillä naiset kouluttautuvat miehiä enemmän.

"Ennen kolmekymppinen naimaton nainen oli monen mielestä vanhapiika, nyt vapaa ja vauhdikas nuori aikuinen."

AINA JOKU ON. Niin uskoo Lassi Lainiala.

"Nuoruus elämänvaiheena on pidentynyt. Ennen kolmekymppinen naimaton nainen oli monen mielestä vanhapiika, nyt vapaa ja vauhdikas nuori aikuinen", Lainiala sanoo.

"Lisäksi nykyään halutaan avioitua yhä myöhemmin ja seurusteluaikana halutaan asua entistä pidempään eri osoitteissa."

Myös Susanna, Hanna ja Minna uskovat, että jossain joku odottaa. Sellainen aika tavallinen ihminen, jonka kanssa voisi käydä lauantaisin ruokakaupassa, saunassa ja joskus ehkä Tallinnassa.

Sellainen, joka olisi itselle ainutlaatuinen.

"Onnellinen parisuhde on mahdollinen vasta, kun tuntee itsensä ja tykkää itsestään."

ENNEN ENSIMMÄISIÄKÄÄN TREFFEJÄ treffejä rakkautta etsivät naiset tapaavat rakkausvalmentaja Mervi Makkosen ja miettivät, mitä suhteelta toivovat.

"Onnellinen parisuhde on mahdollinen vasta, kun tuntee itsensä ja tykkää itsestään. Siitä syntyy hehku, jonka muutkin huomaavat", Mervi sanoo.

Tunnin mittaisten juttutuokioiden jälkeen otetaan kuvia.

"Minusta ei ole elämässäni otettu yhtäkään onnistunutta kuvaa. Aina on vähintään outo ilme", Susanna sanoo.

Lopulta alkoi naurattaa.

"Olenko tuo todella minä? Aika ihanan näköinen. Luulisi, että monellekin kelpaisi tällainen aikuinen nainen."

Susanna on oikeassa.

Kun Kodin Kuvalehti lupasi auttaa kolmea yli 40-vuotiasta naista löytämään rakkauden, hakemuksia tuli melkein 60.

 

Kiinnostuitko? Pysy kanavalla!

Ovatko treffit muuttuneet parisuhteiksi? Tuoreita kuulumisia luvassa Kodin Kuvalehdessä 19/2016

 

 

 

KK:n lukijoiden kertomukset muistuttavat, kuinka pienistä teoista tulee arjessa isosti hyvä mieli. 

Poikani hakee minulle kahvin

"Muistan aina, kun poikani haki kylpylälomalla minulle aamupalan jälkeen jälkiruokakahvin pöytään. Pyysin tätä itse, koska poikani oli vielä pieni.

Se kannatti, sillä kahvinhakutapa jatkui, ja olen saanut samanlaista hemmottelua pojaltani muillakin lomilla. Viimeksi Italiassa heräsin raskaan matkustuspäivän jälkeen, ja sain juoda kahvin juuri minulle tarjoiltuna. Se oli huippuhetki."

Anu Marjatta Sillanpää, 51, Hyllykallio

Laitan kasvonaamion ja vain lepään

"Ruuhkavuosiarjen keskellä hemmottelua pitää löytää ihan pienistä jutuista. Siitä, että pääsen saunaan yksin viikoittain tai ehdin illalla istahtaa miehen kainaloon sohvalle viinilasillisen ja hyvän elokuvan ääreen.

Saunassa nautin lämmöstä ja hiljaisuudesta. Laitan kasvo- tai hiusnaamion ja vain lepään. Kun olen saunonut, on miehen saunavuoro.

Hyvä olo palautuu lämpimän froteepyyhkeen syleilyssä.

Kahdeksanvuotias esikoisemme nukahtaa kello 22, joten ehdimme vain harvoin katsoa leffan kokonaan kerralla. Siksi alku katsotaan yhtenä iltana ja loput sitten seuraavana."

Karoliina Suoniemi, 34, Tampere


Puhtaat, viikatut lakanat ovat arjen hemmottelua. Kuva: Satu Kemppainen.
Puhtaat, viikatut lakanat ovat arjen hemmottelua. Kuva: Satu Kemppainen.

Viikkaan puhtaat lakanat lasteni kanssa

"Puhtaat lakanat ovat arkista hemmottelua. Lakanoista valitsen puuvillasatiinin. Sen sileä pinta tuntuu helteelläkin viileältä. Laventelin tuoksuinen huuhteluaine tekee liinavaatekomerosta raikkaan.

Kuivatan lakanat ulkona huhtikuusta marraskuulle, ja viikkaan ne puolisoni tai lasteni kanssa: tartumme kulmista, taittelemme ja vedämme. Lopuksi silitän taitoksen kuumalla raudalla ja kääräisen lakanat tiukalle rullalle.

Hemmottelua on myös lämmin pyyhe aikaisen aamusuihkun jälkeen. Kun käsi ojentautuu sähkölämmitteiselle kuivaustelineelle ja tarttuu pyyhkeeseen, palautuu hyvä olo lämpimän froteepyyhkeen syleilyssä."

Leena Pommelin-Andrejeff, 58, Vaasa

Joskus livahdan kahvilaan

"Kahden pojan yksinhuoltajana saan hemmottelua harvoin. Joskus kun vanhempi poikani on koulussa ja nuorempi kylässä, livahdan kahvilaan. Nautin, kun saan rauhassa nauttia kupillisen kahvia ja syödä mansikkaviinerin.

Ostan pari aikakauslehteä, joita luen illalla parvekkeella ja hörpin kahvia.

Leipomokahvilat ovat suosikkejani. Lasten kanssa 'kahvittelen' yleensä hampurilaispaikassa."

Salla Högbacka, 39, Inkeroinen

Kuuntelen laitapuolen kulkijoita

"En hemmottele itseäni. Sairastin anoreksiaa kymmenen vuotta, ja kuvittelin tuolloin olevani maailman suurin tahra, joka ei ansaitse mitään hyvää. Nyt voin paremmin mutta en edelleenkään oikein koe olevani hemmottelun arvoinen.

Miesystävääni hemmottelen antamalla hänelle hauskoja ja halpoja yllätyslahjoja kuten ravilehden.

Yritän silti muistuttaa itseäni, että elämä hemmottelee jatkuvasti. Nautin poutaisista päivistä, jolloin saan laittaa mekon päälle, maasta löytyneestä kolikosta ja vastapestyn lieden valkoisuudesta. Autan muita. Kuuntelen ratikassa laitapuolen kulkijoita, ja kannan alakerran mummun kauppakassit.

En ole uhrautuja, joka elää muille, mutta elän muiden ilon kautta."

Nelli Vuoristo, 30, Jyväskylä

Saunon ja odotan kesäyön saapumista

"Käytännön teot kertovat välittämisestä ja rakkaudesta. Tämä hetki oli sellainen ja jäi mieleeni: Miesystäväni vei minut ensin pitsalle ja sitten leivoskahville. Sen jälkeen menimme yhdessä kirpputorille ja kirjakauppaan.

Kun hemmottelen itseäni, lähden yksin Tampereen keskustaan kesäaamuna. Juon torilla munkkikahvit ja seurailen toritapahtumia. Käyn lainaamassa ison pinon kirjoja ja poikkean taidenäyttelyssä. Menen ehkä kirkon viileyteen hiljentymään ja kuuntelemaan urkumusiikkia. Ostan pari aikakauslehteä, joita luen illalla parvekkeella ja hörpin kahvia. Saunon ja odotan kesäyön saapumista.

Miesystävääni hemmottelen antamalla hänelle hauskoja ja halpoja yllätyslahjoja kuten ravilehden tai ässäarvan."

Ruut Soidinmäki, 54, Tampere

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 15/2017.

Lastenkirjallisuuden tutkija Päivi Heikkilä-Halttunen laati listan aikaa kestäneistä lastenkirjoista. Näitä kirjoja nykyäidit kuuntelivat 70- ja 80-luvulla – ja ne ovat ääneen lukemisen arvoisia yhä. Katso 18 ikivihreää suosikkia!

1. Gunilla Bergström: Mikko Mallikas -kirjat

Suom. Kaija Pakkanen (Weilin+Göös v:sta 1979, uusintapainokset Tammi)

Malliesimerkki alun alkaen hienosti suunnitellusta (nykykielellä brändätystä) kirjasarjasta, joka käsittelee lapsiperheen arjen asioita ilman, että kirjoitusajankohta kajastaisi häiritsevästi läpi. Mikko ja isä ovat sympaattinen parivaljakko. Ja mikä tärkeintä, Mikon isä lukee pojalleen joka ilta ennen nukkumaanmenoa!

 

2. Hanhiemon iloinen lipas

Runot vanhojen englantilaisten lastenlorujen aiheista vapaasti riimitellyt Kirsi Kunnas, kuvittanut Fjordor Rojankovski (WSOY 1954, up. WSOY 2006)
Vanhojen britiläisten lastenrunojen aarrearkku. Kirsi Kunnaksen suomennoksissa on yhä svengiä ja Rojankovskin kuvitus on vanhahtavuudessaankin  herttaista. Myös kirjan pitkulainen muoto viehättää yhä lasta.

 

3. Else Holmelund Minarik & Maurice Sendak: Pikku karhu -kirjat

Suom. Leena Koivukoski ja Pirkko Harainen (Otava v:sta 1960, up. yhteislaitos Pikku Karhun tarinat, WSOY 2007)

Pikku karhun elämä on seesteistä ja onnellista. Lyhyet Pikku karhu -tarinat  sopivat myös lukutaitonsa hiljattain haltuun ottaneen lapsen itse lukemaksi. Maurice Sendakin upea kuvitus hivelee katsojan silmää.

4. Hannele Huovi & Jukka Lemmetty: Urpo ja Turpo -kirjat

(Weilin+Göös v:sta 1987, yhteislaitos Urpon ja Turpon seikkailut, Tammi 2015)

Arkiset tilanteet ja ja vaihtuvat tunnetilat lapsiperheessä näkyvät kulttuuria monipuolisesti harrastavien ja elämänasenteeltaan muutoinkin uteliaiden  lelukarhujen seikkailuissa lastenhuoneessa, kun lapset ja vanhemmat ovat poissa kotoa. Urpo ja Turpo tunnetaan myös Soili Perkiön säveltämistä lauluista ja Liisa Helmisen nukkeanimaatiosta.

5. Janosch: Oi ihana Panama, kertomus siitä, kuinka pikku karhu ja pikku tiikeri löysivät Panaman

Suom. Riitta Mäyrälä (WSOY 1980. Up. Suuri Panama-kirja: pikku karhun ja pikku tiikerin seikkailuja, WSOY 2004)

Onnea ei kannata lähteä etsimään kovin kaukaa, sen oppivat karhu ja tiikeri. Klassinen maailmalta kotiin entistä viisaampana –tarina on yhä ajankohtainen.

6. Helmi Krohn: Lasten Tarulinna -sarja, Taru 1920–1929

Uudelleen kuvitettu laitos Helmi Krohn: Hipsuvarvas ja muita kertomuksia, kuv. Petra Heikkilä (WSOY 2006)

Näitä lyhyitä kertomuksia Hipsuvarpaasta ja Nököhampasta, Huppuhännästä, Karvakuonosta ja Luppakorvasta, Pupujussi Gulliverista ja Untuvakerästä ovat lukeneet jo isoiso- ja isovanhemmatkin. Alun perin brittiläiset, sopivan lyhyet eläinseikkailut kutkuttavat yhä mukavasti.

7. Jan Lööf : Vaarini on merirosvo

Suom. Raija Jänicke (Tammi 1974, up. 2005)

Tuiki tavallisesta arjesta päästään huimalle merirosvoseikkailulle vaarin kanssa. Totta vai unta, sen saa lapsi päättää itse.

 

8. Zdeněk Miler & Eduard Petiška: Kuinka myyrä sai housut

Suom. Kirsti Siraste (Tammi 1959, up. Tammi 2007) kokoelmassa Zdeněk Miler, Eduard Petiška & Hana Doskočilová: Myyrän seikkailut (Tammi 2012)

Klassisen kansansadunkin muotoa varioiva tarina, jossa yhteistyö ja avunanto ja talkootyö ovat kunniassa. Hauska esimerkki varhaisesta kuvatietokirjasta.

9. Camilla Mickwitz: Jason muuttaa maasta

(Weilin+Göös 1978, up. Tammi 1996)

Jason muuttaa Kaarina-äidin kanssa Ruotsiin työn perässä ja Jason oppii uuden kielen, kun hoksaa mennä taaperoiden ryhmään päiväkodissa. Kieli on tärkeä osa lapsen identiteettiä. Kuvakirjaa voi lukea myös nykyisten maahanmuuttajalasten tuntojen tulkkina.

10. Hannu Mäkelä: Herra Huu (Otava 1973); Herra Huu saa naapurin, Herra Huu muuttaa

Kuvitus tekijän; up. yhteislaitos Huhuu, Herra Huu! (Paasilinna 2013)

Kummittelua pelkäävä Herra Huu on hellyttävän ristiriitainen hahmo. Siinä on paljon yhtymäkohtia Tove Janssonin Muumi-kirjojen mörköön ja jopa Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossuun. Herra Huulla on lapsikaveri Rimma ja räyhäkkä  amiraali Kaljamaha, jonka matkassa päästään myös hurjalle fantasiaseikkailulle maan alle.

11. Lea Pennanen: Me Leijonat, kuv. Maija Karma

(Otava 1965, up. Otava 2008)

Leijonaperheessä sattuu ja tapahtuu ja viidakossa eletään aika modernisti. Maija Karman kuvitus lumoaa yhä.

 

12. Lea Pennanen: Piilomaan pikku aasi, kuv. Maija Karma

(Otava 1968, up. Otava 2007)

Klassisen sadun tapaan Piilomaassa hyvä ja paha ottavat mittaa toisistaan, kun Muuli Mukkelis havittelee valtaa itselleen. Pieni aasi nousee koko yhteisön pelastajaksi.  Lea Pennasen vuoropuhelua on ilo lukea ääneen ja jokainen luku päättyy kutkuttavasti:

13. Maurice Sendak: Hassut hurjat hirviöt

Suom. Heidi Järvenpää (Weilin+Göös 1970, up. Tammi 2001)

Monia eri tulkintoja sisältävä klassikkokuvakirja uhmaikäisestä Maxista, joka matkaa hirviöiden maahan - ja turvallisesti takaisin kotiin.   

14. Richard Scarryn kuvakirjat

(Tammi vuodesta 1963, useita uusintapainoksia)

Richard Scarryn kirjat ovat säilyttäneet vetovoimansa aina uusien lapsisukupolvien keskuudessa. Selityksenä on eloisa kuvitustyyli, yksityiskohtien yltäkylläisyys ja hauskasti karrikoidut eläinhahmot. Mauri Kunnas on saanut omiin kuvakirjoihinsa innoitetta Scarrylta.

15. Aili Somersalo: Mestaritontun seikkailut

Ilm. alun perin nimellä Aili Tarvas (Ahjo 1919, up.  WSOY 2007)

Maaginen ja mystinen saturomaani, joka jatkaa suosiotaan sukupolvelta toiselle, vaikka juoni on mutkikas ja kerronta lyyristä. Ääneen ja eläytyen luettuna koko suvun yhteistä herkkua.

16. Max Velthuijs: Rakastunut sammakko

Suom. Riitta Mäyrälä (WSOY 1989, up. Kustannus-Mäkelä 2016)

Sammakolla on outo olo: sitä itkettää ja naurattaa yhtä aikaa. Lopulta syykin selviää, se on rakastunut ankkaan. Rakkaus ei tunne rajoja.

17. Raija Siekkinen & Hannu Taina: Herra Kuningas

(Otava 1986, up. 1987)

Hieno satukuvakirja ihmisen kaipuusta toisen kainaloon ja yhteisön osaksi.  Hannu Tainan kuvitus on suomalaisen lastenkirjataiteen juhlaa.

 

18. Gunilla Wolde: Teemu- ja Sanna- kirjat

Suom. Sirkka Salmi (Tammi, up. 2002)

Teemun ja Sannan arkiset leikit ja kotipuuhat ovat aina yhtä ajankohtaisia.

 

 

Päivi Heikkilä-Halttusen Lastenkirjahylly-blogista löydät lisää vanhoja ja uusia lasten- ja nuortenkirjoja