Jos olet kokenut häihin osallistuja, olet ehkä huomannut, että häävieraat voi jakaa tiettyihin ihmistyyppeihin. 

Kesän kuukaudet ovat vilkkainta hääjuhlien aikaa. Useissa häissä vierailleet ovat ehkä huomanneet, että häävieraiden joukosta tuppaa aina löytymään tiettyjä ihmistyyppejä.

Elleivät häät ole todella pienet, löytyy niistä yleensä aina ainakin yksi itkevä vauva ja yksi riehakas sukulaistäti, joka muutaman viinilasillisen nautittuaan twistaa musiikin tahdissa hameenhelmat liehuen.

Heinäkuun 30. päivänä ilmestyvässä Raggarimorsiamen hääopas -kirjassa on lueteltu häävieraiden tunnetuimmat lajityypit. Seuraava tyypittely pohjautuu Raggarimorsiamen Kajahtaneen Kaason tekemiin havaintoihin.

Tunne-eläjä

On nimensä mukaisesti tunteellinen, eikä pelkää näyttää sitä. Kyynelehtii kirkossa, hekottaa hervottomasti juhlissa ja tanssii kuin viimeistä päivää. Saattaa myös hermostua puolisoonsa illan aikana. Rauhoittuu parhaiten, kun hänelle hymyilee. Mutta älä tuijota – siitä tunne-eläjä loukkaantuu!

Huutelija

Mukava ja hauska kaveri, ainakin selvin päin. Tarpeeksi juomaa nautittuaan alkaa huudella (yleensä typeriä) kommentteja toisten puheen päälle. Ei huomaa kärsiviä tai merkitseviä katseita. Kaason tai bestmanin on hyvä hiljentää huutelija topakasti ilmoittamalla, että tämän puheenvuoro on vasta seuraavaksi.

Kimpaantuja

Joskus tunnetaan myös nimellä morsian. Hän on tehnyt töitä häiden eteen, askarrellut ja suunnitellut ja maksanut. Häissä tapahtuu kuitenkin aina jotain odottamatonta, ja se on kimpaantujalle liikaa. Paras apu kimpaantujan rauhoitteluun on baarimikko, mutta kuka tahansa juoman käteen kantava kelpaa hätätilanteessa.

Nälkäinen perhe

On todella nälkäinen ja tyhjentää taidokkaasti buffetpöydän. Ellei hääpari ole varannut heille tupla-annosta, kannattaa perheelle iskeä käteen Hesburgerin hampurilaispussit jo kirkon pihassa.

Kultaista nuoruuttaan muisteleva

Yleensä naispuolinen. Herkistyy häissä ja alkaa muistella omia häitään ja puolisoaan ja sitä, miten kaunista oli kesällä 1934. Vaaraton tyyppi, mutta samassa pöydässä istuvien korvat puutuvat väkisinkin illan aikana. Pöytään kannattaakin sijoittaa joku mukava seuramies, joka tanssittaa muistelijaa riittävästi.

Suomalainen alkoholinkäyttäjä

Tämän tyypin kaikki tietävät. Juo kaiken mitä on tarjolla ja yleensä vielä lisää omasta taskupullostaan. Jos sammuu, on harmiton. Sitä ennen hän on kuitenkin rasittava tyyppi. Äänekäs alkoholinkäyttäjä höpisee samat jutut moneen kertaan ja möläyttelee ikäviä, hiljainen taas istuu ja huojuu. Varaudu oksennuspussilla ja viltillä, johon hänet voi kietoa sammumisen jälkeen.

Pikku-Spede

Esiintymistä rakastava lapsi, jonka vanhemmat ovat ehdottoman ylpeitä pikkuisestaan. Laulaa ja lausuu runoja, tanssii ja tekee temppuja. Loputtomuuksiin jatkuvat esitykset tuskaannuttavat kohteliaimmankin vieraan. Pikku-Spedeä varten kannattaa pystyttää nurkkaan jalustallinen videokamera, jolle pellavapää voi esittää repertuaarinsa.

Kello tikittää -nainen

Sinkku ja liikenteessä tositarkoituksella. Häiden miesvieraat ovat hänelle mahdollisia lapsen isiä ja hän silmäilee naimattomia nuorukaisia kiilto silmissään. Eipä se kai muille kuulukaan.

Pelastaja

Tunnetaan myös nimellä kaaso. Hymyilee jatkuvasti ja ehtii joka paikkaan. On joskus pukeutunut kummalliseen röyhelömekkoon tai muuhun ilmestykseen. Hänen käsilaukustaan löytyy esimerkiksi paperipusseja, tulitikut, sukkahousut, laastareita, Diapamia, banaani ja kumivene.

 

Raggarimorsiamen Kajahtanut Kaaso on toimittaja ja juontaja Tuulianna Tola.

Hyvä, lämmin ja hellä oli mieli jokaisen, kun Helsingin Sanomatalon Mediatorilla vietettiin monen hyvän asian merkeissä Joulu jokaiselle -tapahtumaa.

Kodin Kuvalehti oli mukana järjestämässä kaikille avointa Joulu jokaiselle -tapahtumaa, jolla tarjottiin tilaisuus antamiseen ja saamiseen monella tavalla. HelsinkiMissio oli kertomassa tavoistaan vähentää ikäihmisten ja lapsiperheiden yksinäisyyttä, Hope ry vastaanottamassa tavaraa, jota tuotiin joululahjoiksi vähävaraisiin lapsiperheisiin.

Hyvien tekojen lisäksi kuultiin upeaa joulumusiikkia, jota esittivät Mikko Harju, Ilta, Sibelius-lukion Tyttökuoro sekä tuore Tähdet, tähdet -kilpailun voittaja Elias Kaskinen.

Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.
Pikkuväelle oli järjestetty mahdollisuus piirtelyyn ja värittämiseen.

Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!
Lahjoituspöytä täyttyi ihanista joululahjoista, joita Hope ry välittää vähävaraisille ja kriisejä kokeneille lapsiperheille. Lämmin kiitos kaikille lahjoittajille!

Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.
Laulaja Mikko Harju johdatti yleisön joulutunnelmaan ihanilla joululauluilla.

Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.
Nuorten laulajien heleät naisäänet soivat upeasti Sanomatalon korkeassa tilassa. Sibelius-lukion Tyttökuoro hiljensi yleisön upeilla klassikoilla.

Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.
Jotkut rohkaistuivat istumaan joulupukin syliin.

Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.
Pienimmät vieraat pysyivät äidin sylissä.

Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.
Elias Kaskinen esitti tapahtumassa aivan uutta musiikkiaan, muun muassa uuden biisinsä Haloo.

Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.
Tilaisuuden päätyttyä fanit piirittivät Eliasta. Yhteisselfiet ja nimikirjoitukset olivat kuumaa kamaa.

Miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen saa ihmisen tuntemaan itsensä kunnottomaksi?

Voi ei, taas on SE päivä vuodesta.

Kunnon ihmiset ovat kirjoittaneet joulukortit viimeistään viime viikonloppuna. He postittavat ne viimeistään tänään. Hyräilevät jouluyöjuhlayötä samalla, kun kopsauttavat kortit laatikkoon.

Minä kunnoton olen hankkinut vasta listallisen joulupostimerkkejä. Jos päässä ylipäänsä soi jokin joululaulu, niin sitten se, jossa ihmetellään, missä joulukorttilista viimevuotinen, mä tänne laatikkooni aivan varmaan talteen panin sen. Kun se olisikin joulukorttihuolistani suurin.

Miksi, oi miksi niin herttainen asia kuin joulukorttien lähettäminen aiheuttaa niin paljon syyllisyyttä? Pohdimme asiaa parin muun kunnottoman kanssa. Päädyimme yhdessä siihen, että jokavuotinen joulukorttisouvi saa meidät tuntemaan vähintään kuudenlaista syyllisyyttä.

1. Jos päätän olla lähettämättä korttia jollekulle,

saan sitäkin varmemmin kortin häneltä. Tilanteen ratkaisemiseksi on vain huonoja vaihtoehtoja:

a) Lähetän hänelle kortin ykkösmerkillä, jolloin hän arvaa, etten aikonutkaan lähettää hänelle korttia.

b) Jätän kortin lähettämättä, jolloin hän todennäköisesti ei lähetä minulle korttia enää ensi vuonna mutta loukkaantuu tänä vuonna.

c) Lähetän hänelle joulutervehdyksen tekstiviestinä jouluaattona ja toivon hänen kuvittelevan, että juuri sillä tavalla minä aioinkin lähettää joulutervehdykset.

2. Jos lähetän kortin jollekulle, joka ei lähetäkään korttia minulle,

saatan hänet kiusalliseen tilanteeseen (ks. edellinen kohta).

3. Jos ostan ajoissa halvat joulumerkit, 

huomaan taas kerran, että halpojen postimerkkien viimeinen postituspäivä oli eilen. Ei muuta kuin ostamaan täyshintaisia merkkejä.

Syyllisyyden aihe: kehno taloudenpito.

4. Jos halvat postimerkit jäävät käyttämättä,

en osaa päättää, mitä teen niillä. Nolottaa käyttää niitä ensi vuonna, kun on tänä vuonna joutunut lähettämään kortit täyteen hintaan.

Yhtä noloa on, jos niitä yrittää kuluttaa myöhemmin muihin kortteihin. Hyvää pääsiäistä, lukee kortissa, ja sen yläreunassa on joulupostimerkki ja rivi 10 sentin merkkejä.

5. Jos lähetän ihania (ja kalliita) joulukortteja,

itse saan vain tylsiä kortteja, joita ei viitsisi millään ripustaa esille.

Tiedän tiedän, ajatus on tärkein. Silti käy mielessä, että miksen pitänyt kivoja (ja kalliita) korttejani itse. Sitten taas tunnen syyllisyyttä siitä ajatuksesta.

6. Jos päätän olla lähettämättä kortteja ollenkaan,

posti tuo minulle joka päivä lisää toisten itse askartelemia tai muuten vain ajatuksella hankkimia taideteoksia. Näyttelen, ettei tunnu missään.

Kieriskeltyäni koko joulun syyllisyydessä sorrun lähettämään kortteja tapaninpäivänä halvoilla merkeillä, jotta näyttäisi, että posti on ne hukannut.

Sitten kieriskelen taas syyllisyydessä, kun mietin, joutuvatko vastaanottajat nyt lunastamaan kortit, kun niissä ei ole tarpeeksi postimerkkejä.