Iina tietää, että kiusaajan sanat ovat niin isoja, ettei niitä saa helposti pois mielestä.

Kiusaaminen pelottaa

Minua on kiusattu aika alkuajoista asti. Eskarissa kiusattiin eniten. Siitä haukuttiin, kun olen aika lyhyt ja herkkä. Vaikka en voi sille mitään itse.

Kun menin aamulla eskariin, laitoin takin naulakkoon ja sitten katsoin, kenen leikkiin voisin päästä mukaan. Kukaan ei sanonut, että tule tänne. Olisin heti mennyt.

Joku aikuinen ehkä luuli, että halusinkin olla yksin. Ei saisi luulotella, pitäisi kysyä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kun aloin itkeä iltapäivällä eskaritaksissa niitä pilkkaamisia, yksi tyttö potki ja sanoi, että mitä tuo pillittää. Siitä tuli pelottava ja surullinen olo. Olisin halunnut olla kotona äidin ja isän kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lohduttaminen auttaa

Isi hermostui aina kovasti, kun kuuli kiusaamisesta. Hän sanoi, että nyt pitää heti tehdä tälle asialle jotain. Isi oli tosi hyvä puolustaja.

Äitikin lohdutti. Äiti sanoi, että olen maailman ihanin tyttö, osaan ajatella muita ja että äiti ja isi ovat minusta ylpeitä. Lohduttaminen on auttanut tosi paljon.

Äiti ja isi puhuivat asiasta päiväkodissa. Myös eskariope puuttui asiaan, kun kerroin. Ei kuitenkaan aina riitä, että aikuinen sanoo, ettei saa kiusata. Kiusaaminen voi loppua ja alkaa uudelleen. Kiusaamista voi olla myös se, ettei oteta mukaan porukoihin. Sitä aikuinen ei ehkä huomaa.

Äidille ja isille kertominen oli vaikeaa, jos oli oikein paha mieli. Ja silloin kun huomasin, että äidille ja isillekin tuli paha mieli siitä kertomisesta.

Synttärikutsu voi olla supertärkeä

Sain ensimmäisen kaverisynttärikutsun ekaluokan syyskuussa. Tulin niin iloiseksi! Olin päiväkodissa nähnyt, miten toiset saivat kutsuja. Ne olivat aina vaatelokeroiden päällä, kyllä ne huomasi. Juhlia edeltävänä iltana oli vaikea nukkua ilosta.

Lähetän WhatsApp-viestejä parin tytön kanssa. Ryhmämme nimi on Perhostytöt. Tuntuu superkivalta kuulua porukkaan. Ystävä on sellainen, joka puhuu kiltisti, kutsuu synttäreille, pitää toisen puolta ja leikkii keppihevosilla.

Pahat sanat eivät unohdu

Kun olen väsynyt tai vaikka jostain asiasta surullinen, kiusaamisjutut tulevat herkästi mieleen, vaikkei niitä enää kovin paljon ole.

Kiusaajan sanat ovat niin isoja, ettei sellaisia unohda helposti. Jos haluaisin tutustua uuteen kaveriin, saatan miettiä, kelpaanko. Ja jos se, joka kiusasi eniten, on lähelläni, haluan heti kauemmas. Alan pelätä, että se alkaa taas.

Luulen, ettei kiusaaja itse enää seuraavana päivänä edes muista, että on kiusannut.

Aikuisen pitää puolustaa lasta

Kiusaamisessa on pahinta, että aiheuttaa toiselle pahan mielen. Se on sikaväärin ja saa itkemään. Jos ei tykkää, miksei voi vain olla hiljaa?

Vanhempien ja opettajien pitäisi puuttua kiusaamiseen heti, ettei se jatku. Joskus se auttaa. Mutta jos on oikein kovapäisiä ihmisiä, jotka eivät halua totella opettajiakaan, niin eivät ne lopeta millään.

Tahtoisin sanoa kiusaajalle, että hei, voisitko lopettaa ja mennä vaikka johonkin paikkaan ihan vain rauhoittumaan?

Vierailija

Ihana Iina! Olet rohkea, viisas ja älykäs tyttö! Ominaisuuksia joista on varmasti iloa elämässä nyt ja aikuisena.

Yritä olla välittämättä kiusaajista vaikka se ei helppoa olekaan. Ihanaa että olet saanut ystäviä. Toivottavasti kaikki kiusatut saisivat. Se auttaa kestämään typeriä kiusaajia. Kuten sanoit, heitä ei välttämättä kukaan saa lopettamaan. Valitettavasti.

Äidille ja isälle kannattaa aina kertoa vaikka he tulisivat surullisiksi. Surullisimpia he ovat siitä jos et kerro heille!

Oikein ihanaa syksyä sinulle! Toivottavasti kaikki sekä aikuiset että lapset ymmärtäisivät että kiusaaminen on aina väärin ja satuttaa toista ihmistä! Ollaan ystävällisiä toisille tai jos siihen ei pysty niin, kuten hienosti sanoit "miksei voi olla vain hiljaa"

  • ylös 37
  • alas 13
Sisältö jatkuu mainoksen alla