Yletön julkinen kilpailu paremmuudesta vie monelta itsetunnon, eikä huippupaikoista kilpaileminen edes johda hyvään elämään. Viisautta ja onnellisuutta ei voi mitata sijalukuina, sanoo kasvatustieteen emeritusprofessori Kari Uusikylä.

TAVALLISUUS EI OLE HÄPEÄN AIHE.

"Tavis" on pilkkanimi, jota itsensä ylentäjät käyttävät mielellään muista. Nyt pitäisi olla olevinaan jotain aivan erityistä, mieluiten alansa huippu: huippukokki, huippumannekiini tai huippufilosofi. Aitoja huippuyksilöitä on äärimmäisen vähän. Tasapainoinen, itsetuntoinen tavallisuus mahdollistaa hyvän elämän paremmin kuin pätemisen ja huipulle kiipimisen pakko.

YHTEISTÄ KOULUAMME EI SAA MURENTAA.

Koulu on yhteisö eikä kilparata. Eikö meillä ole tarpeeksi masentuneita, ahdistuneita nuoria? Peruskouluamme ihannoidaan maailmalla, koska jokainen lapsi saa samat mahdollisuudet edetä opintiellä. Ennustan kuitenkin, että isku koulujen "tasapäistä keskinkertaisuutta" vastaan on tulossa. Ministeriön taannoiset suunnitelmat siitä, että koulutodistukset ratkaisisivat korkeakouluun pääsyn, ovat äärettömän vaarallisia.

SUOMEN NOUSU "ABSOLUUTTISEKSI YKKÖSEKSI" ON HARHAKUVA.

Visionäärien tavoite on Suomen nousu "osaamisen" – mitä sekin lienee? – ykkössijalle maailmassa vuonna 2020. Tavoitteet voi asettaa korkealle, mutta niiden pitää olla tolkullisia. Suomi on pikkuruinen maa. Meille riittää, että tuemme jokaisen yksilön erityislahjakkuuksien kehittymistä ilman musertavia tulosvaatimuksia.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

LIIALLINEN VERTAILU VIE ITSETUNNON.

Koulusaavutuksia pitää arvioida pelkästään asiantuntevasti. Julkinen lasten vertailu vie monelta itsetunnon. Lasten kehitysrytmit eroavat toisistaan, ja usein kyvyt tulevat esiin vähitellen. Kilpaileminen vaikkapa urheilussa tai musiikissa kannustaa parantamaan suorituksia. Kilpailemisen pitää kuitenkin olla lapselle vapaaehtoista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

EUROOPAN PARASTA TYÖPAIKKAA EI OLE.

Suomalainen työpaikka voitti taannoin Euroopan parhaan työpaikan tittelin, kaksi muuta oli sadan parhaan joukossa. Kuinkahan objektiivinen tulos oli? Kilpailu perustui itsekehuun ja noin 10 000 euron osallistumismaksun. Kun itsensä kehujia oli 1 500, järjestäjä keräsi paljon rahaa.

YLIOPISTOJEN HINKU RANKINGLISTOILLE KERTOO ARVOISTAMME.

Yliopistojen rankinglistojen laatijat tekevät tuottavaa bisnestä. Muuan "huippuprofessori" kertoi olevansa "kärkiyksilö tieteen äärimmäisellä etureunalla". Etureunalta voi pudota rotkoon. Listoilla kiipiminen aiheuttaa Suomessakin tutkijoille vakavia stressioireita ja työuupumusta. Kilpailuhulluus vaatii jatkuvaa tehotuottamista, kun luova työ vaatisi kiireetöntä ideoiden kypsyttelyä. Ilman sitä typeryys lisääntyy.

VIISAUTTA EI VOI MITATA.

Elämisen tarkoitus ei saa olla muiden voittaminen ja pisteiden kerääminen. Viisautta, moraalia, luovuutta tai onnellisuutta on turha yrittää mitata sijalukuina tai prosentteina. Ne voi tunnistaa, jos tapaa eheän ihmisen. Sellaisesta huokuu sisäinen levollisuus, lempeys ja ihmisarvon kunnioitus. Julkisuuden menestyjissä heitä on vähän, hoitokotien lukkojen takana enemmän.

Sisältö jatkuu mainoksen alla