Janna Rantala on 42-vuotias lastenpsykiatri, joka nauraa aina elokuvissa väärissä kohdissa. Hän julkaisi juuri kirjan Parintaju, joka kertoo parisuhteesta lapsiperheessä.
Janna Rantala on 42-vuotias lastenpsykiatri, joka nauraa aina elokuvissa väärissä kohdissa. Hän julkaisi juuri kirjan Parintaju, joka kertoo parisuhteesta lapsiperheessä.

Vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsistaan, vaikka roikkuvatkin somessa. He ovat myös monella tavalla entistä parempia, sanoo Janna Rantala.

Nykyvanhempi janoaa tietoa.

Julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa puhutaan vanhemmista jatkuvasti syyttävään sävyyn. Olen toiminut lastenpsykiatrina 15 vuotta ja voin sanoa, että useimmat nykyvanhemmat todella haluavat lastensa parasta.

Vanhempia haukutaan esimerkiksi siitä, että he viettävät liikaa aikaa netissä ja erityisesti somessa. Somevanhempi on muka koko ajan nenä kiinni näyttöruudussa lukemassa muiden vanhempien kokemuksista sen sijaan, että suuntaisi katseensa omaan lapseensa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vanhemmat ovat hyvin kiinnostuneita roolistaan ja pitävät vanhemmuutta tärkeänä. He janoavat tietoa ja tukea ja saavat sitä muun muassa sosiaalisesta mediasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Perhe on nyt oikeasti tärkeä.

Äidit ja isät yrittävät katsoa asioita aidosti lapsen näkökulmasta. He myös kyseenalaistavat omat valintansa ja elämäntapansa. Vanhempi pohtii, miltä hänen alkoholinkäyttönsä tai tapansa kohdella puolisoa näyttää lapsen tasolta katsottuna.

Aiemmin moni äiti ja isä tuntui ajattelevan, että aikuisena minulla on oikeus elää sellaista elämää kuin haluan eikä minun elämäni kuulu lapselleni.

Nykyvanhemmat haluavat elää lastensa kanssa nimenomaan perheenä. Vaikka jokaisella olisikin omat nurkkansa, vanhemmat etsivät ja arvostavat perheyhteyttä. Se on hienoa.

Superkasvattajia ei tarvita.

Sosiaalista mediaa syytetään pinnallisuudesta, mutta siellä moni vanhempi uskaltaa myös näyttää rikkinäisyytensä. Ihmisillä ei ole enää tarvetta antaa itsestään kuvaa superkasvattajina.

Lapsen ja perheen ongelmia ei salailla eikä avun hakemista hävetä. Esimerkiksi Erja Häkkinen ja moni muu julkisuuden henkilö on avoimesti kertonut lapsensa ongelmista.

Aiemmin perheen vaikeuksista vaiettiin ja ongelmia kohdannut otti kantaakseen häpeän kruunun.

Nykyvanhempi kieltäytyy tällaisesta. Hän uskaltaa sanoa vaikkapa, että lapseni oli ahdistunut eromme jälkeen ja tarvitsimme apua. Ahdistuminenhan on täysin luonnollinen reaktio erotilanteessa! On hienoa, jos asian uskaltaa kertoa.

Myöskään erityislapsen vanhemmuus ei ole enää nyyhkytarina. Tämäkin on uutta ja upeaa.

Kehutaan toisiamme!

Hiljattain Facebookissa kiersi viesti mieheltä, joka oli seurannut satunnaisen ohikulkijan ja tämän lapsen päiväkoti-matkaa. Pitkässä kirjoituksessaan mies kertoi ihailevansa sitä, miten tämä tuntematon vanhempi osasi keskittyä juuri olemassaolevaan hetkeen ja lapseensa.

Mielestäni jutun jakaminen oli hienoa. Somessa voimme kehua toisiamme.

Hyvä lähtee kiertämään niin monella tavalla. Ei ole itseltä pois nähdä hyvää toisessa, eikä se vaaranna omaa vanhemmuutta.

 

Katso videot, joilla Janna vastaa parisuhdekysymyksiin!

 

3

Mutta jos elämä on vanhemmille itselleen peli, jossa tarkoitus on manipuloida muita ja kaikki muut ovat välineitä, ja on hauskaa katsoa, miten helppoa heidät on saada vaikka jotain henkilöä vastaan, koska he pelkäävät joutuvansa itse kohteeksi, jos eivät ryhdy piirileikkeihin, niin silloin ei voi olettaakaan, etät lopputulos olisi jotain muuta kuin vanhempiensa kopio: pelko huoli empatia sääli tekosyy.

Sen sijaan että vanhemmat jättäisivät toiset ihmiset rauhaan heidän niin halutessaan.

Taru | Mutsi hoitaa

Hieman eri mieltä asiasta. Somesta haetaan vertaistukea ja -kokemuksia kyllä, mutta usein siellä vaan kulutetaan aikaa. Mun mielestä hyvään vanhemmuuteen kuuluu myös se, että lapsen kanssa ollaan. Somettaa voi myös silloin kun se lapsi ei ole läsnä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla