Minna Salminen, 32, työskentelee Julkisten ja hyvinvointialojen liitossa. Hän toimii Iloiset veronmaksajat -yhdistyksen puheenjohtajana. Sitoutumaton yhdistys kamppailee hyvinvointivaltion ja oikeudenmukaisen verotuksen puolesta.
Minna Salminen, 32, työskentelee Julkisten ja hyvinvointialojen liitossa. Hän toimii Iloiset veronmaksajat -yhdistyksen puheenjohtajana. Sitoutumaton yhdistys kamppailee hyvinvointivaltion ja oikeudenmukaisen verotuksen puolesta.

Verovähennykset ovat älyttömiä, sanoo Iloiset veronmaksajat -yhdistyksen puheenjohtaja Minna Salminen. Hän väittää, että suurin osa ihmisistä haluaisi maksaa enemmän veroja.

Keskituloinen tykkää veroista.

Verotus on hieno systeemi. Jokainen antaa rahojaan yhteiseen kassaan. Kassan avulla rahoitetaan turvaverkkoja, joiden varaan kuka tahansa voi pudota.

Jos pyrkii maksamaan mahdollisimman vähän ­veroja, on unohtanut, mihin niitä tarvitaan.

Mitä enemmän ihmisellä on rahaa, sitä haluttomammin hän näyttää maksavan veroja. Keski- ja pienituloiset näkevät hyvätuloisia konkreettisemmin, mihin verot käytetään: läheisessä terveyskeskuksessa saa ajan lääkäriltä, lapsen saa viedä päiväkotiin ja ­koulu on laadukas.

Niinpä suurin osa suomalaisista maksaisi mielellään enemmän veroja.

Ruotsissa on kovempi verotus kuin Suomessa, ­mutta ihmiset ovat meitä tyytyväisempiä. Onnellisuus ei tule siitä, paljonko jää käteen.

Suomi lellii rikkaita.

Progressiivisen verotuksen idea on se, että jokainen maksaa kykynsä mukaan. Se ei enää Suomessa päde. Kovimpia veroja eivät maksa rikkaimmat, koska ­osinko- ja palkkatulot ovat verotuksessa eriarvoisia. Varallisuusverokin on poistettu.

7 000 euron kuukausipalkkaa saava maksaa enemmän veroa kuin 7 000 euron osinkotuloista nauttiva. Miksi työnteosta menee enemmän veroa kuin siitä, ­että on sijoittanut rahaa? Voisi ajatella, että sijoittajan on tarvinnut ponnistella vähemmän.

Tietyt ammattiryhmät, kuten juristit ja lääkärit, ­voivat toiminimen tai yritysjärjestelyn kautta muuttaa palkkatulojaan osinkotuloiksi, joiden veroprosentti on noin 30. Perheyrityksistä tai listaamattomista yrityksistä voi lisäksi nostaa verottomia osinkoja. Yhteensä osinkotuloista maksetaan keskimäärin 20 prosenttia veroa.

Työtön maksaa ansiopäivärahoistaan saman ­siivun. Eihän siinä ole järkeä.

Verojen nosto lisäisi hyvinvointia.

Poliittisessa keskustelussa on useimmiten esillä vain se, että leikataan. Joku voisi puhua verojen korottamisestakin.

Perusturva ja terveydenhoito pystytään ­rahoittamaan vain tarpeeksi kovan progressiivisen ­verotuksen avulla.

Samalla yhteiskunta voisi tasata tuloeroja, mikä on verotuksen toinen tehtävä. Rikaskin hyötyy siitä, etteivät tuloerot kasva. Suomessa äveriäs ihminen voi kulkea muiden kanssa pelkäämättä kadulla ja lähettää lapsensa lähikouluun.

Hallitus on keventänyt palkkatulojen verotusta, mutta se ei ole pelastanut taantumalta. En usko, että hyvinvointi lisääntyy rakentamalla uusia ostoskeskuksia ja alentamalla verotusta.

Hyvinvointi lisääntyy, kun turvaverkko on kunnossa. Silloin ihmiset pystyvät myös rohkeammin ottamaan lainaa ja ostamaan asunnon tai sijoittamaan säästöjään.

Verovähennykset ovat turhia.

Monista verovähennyksistä hyötyvät jo valmiiksi ­varakkaat. Lisäksi niistä syntyy verovajetta, josta poliitikot nyt puhuvat: palkkatuloista jää odotettuja verotuloja saamatta.

Miljoona suomalaista asuu vuokralla. Valtava määrä ihmisiä ei siis hyödy asuntolainan korkovähennyksestä lainkaan. Ja pitää olla aika hyvät tulot, jos voi hyödyntää kotitalousvähennyksen täysimääräisesti.

Jos verovähennyksiä leikattaisiin tai ne poistettaisiin kokonaan, veroprosenttia voitaisiin laskea kaikilta.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 5/2014.

Iida Mäkikallio, 25, työskentelee tunnetaito- ja vuorovaikutus­valmentajana. Hän opiskelee psykologiaa ja kouluttaa Filosofian Akatemia -yrityksessä. Iida ohjaa flow-joogaa ja harrastaa tanssia ja luonnonvesissä uimista.
Iida Mäkikallio, 25, työskentelee tunnetaito- ja vuorovaikutus­valmentajana. Hän opiskelee psykologiaa ja kouluttaa Filosofian Akatemia -yrityksessä. Iida ohjaa flow-joogaa ja harrastaa tanssia ja luonnonvesissä uimista.

Osaatko lohduttaa oikein? Ystävää tarvitaan kanssakulkijaksi, ei ongelman ratkaisijaksi.

Siedä epämukavuutta.

Toista lohduttaessa joutuu haavoittuvaan asemaan. Lohduttajan on etsittävä itsestään se paikka, jossa tuntee, miltä toisesta tuntuu. Jos omat hankalat tunteet ovat vaikeita kohdata, lohduttamisen voi kokea kiusallisena.

Parasta kuitenkin olisi, jos pystyisi vain sietämään toisen kipua.

Silloin lohduttaja voi haluta kääntää puheen iloisiin asioihin, ratkaista ongelman tai etsiä sille syyllisen. Parasta kuitenkin olisi, jos pystyisi vain sietämään toisen kipua. Riittää, että on paikalla ja ilmaisee toiselle, ettei hän ole yksin.

Pidä valokeila ystävässä.

Kun tarkoitamme lohduttaa, päädymme joskus kertomaan vielä kauheamman jutun tyyliin ”ei tuo vielä mitään, kun minulle kävi näin”. Jos puhut enemmän kuin lohdutusta kaipaava ystäväsi, tilanne on todennäköisesti mennyt vinksalleen. Valokeila on kääntynyt sinuun.

Joskus käy myös niin, ettei ystävän ongelma tunnu itsestä kovin vakavalta. Silloin lohduttaja saattaa pyrkiä luomaan perspektiiviä ja muistuttaa, että surevalla on kuitenkin terveytensä, työnsä tai parisuhteensa.

Ystävän kokemus voi olla erilainen kuin sinun kokemuksesi.

Niin ei kuitenkaan kannata tehdä, sillä silloin toisesta voi tuntua, ettei kukaan ymmärrä hänen kipuaan.

Avain empaattiseen kohtaamiseen on ymmärtää toista hänen kokemuksensa kautta. Se voi olla erilainen kuin sinun kokemuksesi.

Et ole vastuussa olon paranemisesta.

Moni kokee epäonnistuneensa, jos ei osaa antaa neuvoja, jotka helpottaisivat apua kaipaavan oloa. Kukaan ei kuitenkaan ole vastuussa siitä, että toiselle tulee parempi mieli.

Lohduttaja on erillinen ihminen.

Tärkeintä on kulkea toisen rinnalla, jotta tämä uskaltaa tuntea ja olla kokemustensa keskellä. Lohduttaja on tilanteessa erillinen ihminen.

Mahdollisesti voit auttaa käytännön ­asioissa, mutta vasta, kun toisen tunne on kokonaan kuultu – kenties vasta seuraavana päivänä. Silloin voit kysyä vaikka näin: ”Haluaisitko, että mietitään yhdessä eri vaihtoehtoja?”

Älä vähättele ystävän mokia.

Joskus ystävä kaipaa apua häpeässään. Jos ystävä kertoo häpeävänsä jotain, mitä hän on vaikkapa möläyttänyt työkaverilleen, mitä teet? Väitätkö, että eihän tuo niin paha ollut? Sanotko niin, vaikka ystävä olisikin sanonut jotain todella satuttavaa?

Kaikki voivat epäonnistua ja tehdä tyhmiä asioita.

Vähättelyn sijaan olisi parempi todeta, että hitsi vieköön, nyt tuntuu varmasti pahalta, koska tuo ei kyllä mennyt nappiin.

Kaikki voivat epäonnistua ja tehdä tyhmiä asioita. Jos lohdutat vähättelemällä mokaa, ystäväsi saattaa esimerkiksi jättää pyytämättä anteeksi, vaikka olisi syytä.

Aina ei pidä halata.

Moni lohduttaja miettii, pitäisikö halata.

Jotkut eivät halua fyysistä kontaktia tunnekokemuksen keskellä. Toiset taas ehdottomasti tarvitsevat kosketusta ja paijaamista.

Yrityksen ja erehdyksen kautta voi oppia aistimaan, milloin on kosketuksen aika. Aina voi myös kysyä, saako halata.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 16/18.

Aikuiset haluavat lapsista nopeasti isoja, osaavia ja menestyviä, Liisa Lohilahti sanoo.
Aikuiset haluavat lapsista nopeasti isoja, osaavia ja menestyviä, Liisa Lohilahti sanoo.

Lapsuutta ei arvosteta, vaikka se on elämän tärkein vaihe, sanoo opettaja ja päiväkodin johtaja Liisa Lohilahti.

Lapsi on viisas.

Pienen lapsen kyky katsoa maailmaa on viehättävä. Pienissä ihmisissä elää viisaus! He eivät vain kykene vielä sanoittamaan havaintojaan, joten me aikuiset tulkitsemme heitä siksi usein väärin.

Luulemme, ettei lapsilla ole taitoa analysoida maailmaa. Siinä me aikuiset astumme harhaan, sillä pienet ihmiset ovat äärimmäisen tarkkanäköisiä.

Ihmisen luovuus on parhaimmillaan lapsuudessa. Mitä vanhemmiksi tulemme, sitä enemmän se surkastuu. Alamme elää odotusten mukaisesti, ”järkevästi”. Ihmisestä kehittyy rajoittunut aikuinen, kuten Antoine de Saint- Exupéryn Pikku Prinssi -tarinakin kertoo.

Kuka tahansa ei sovi opettajaksi.

Opettajat voisivat vähentää lasten käytöshäiriöitä, kiusaamista ja itsetunto-ongelmia olemalla sydämellisempiä ja aidompia. Ei pidä vain suorittaa virkaa ja opettaa.

”Kuka tahansa ei sovi opettajaksi. Opettajan työ edellyttää erityistä herkkyyttä.”

Lapsen kehitys haavoittuvasta päiväkoti-iästä noin yhdeksään ikävuoteen on äärimmäisen tärkeä minäkuvan ja identiteetin kannalta. Lasta kasvattavalla aikuisella on merkittävä rooli, eikä kuka tahansa sovi opettajaksi. Opettajan työ edellyttää erityistä herkkyyttä, tunneälyä.

Opettajan tulisi ymmärtää, että lämminhenkinen ja vuorovaikutteinen kasvatus innostaa oppimaan. Lapsi kokee vuorovaikutuksen kunnioituksena.

Lapsilta vaaditaan liikaa.

Aikuiset haluavat lapsista nopeasti isoja, osaavia ja menestyviä. Lapsuutta ei arvosteta, vaikka se on ihmiselämän tärkein vaihe.

Lisäksi aikuinen tuppaa omalla kiireellään ohittamaan lapsen kysymykset.

”Aikuisen pitää olla aidosti kiinnostunut lapsen maailmasta.”

Uteliaisuutta tulee tukea ja vastaamaan kannattaa pysähtyä. Ei se hetki ole sinun elämästäsi pois. Ehdit imuroida myöhemminkin.

Millään pedagogiikalla ei ole merkitystä, jos aikuinen ei ole aidosti kiinnostunut lapsen maailmasta.

Esiintyminen petraa itsetuntoa.

Esiintyminen, vaikkapa koulun tai päiväkodin näytelmässä tai omalle perheelle kotona, on iloinen ja luonnollinen osa elämää. Lasta pitää tukea hänen tarpeessaan esiintyä.

Keskipisteenä oleminen vahvistaa arempien lasten itsetuntoa. On kuitenkin tärkeää, ettei lasta arvostella tai pakoteta esiintymään.

”Esityksen jälkeen ei saisi tulla tuomiota siitä, oletko hyvä vai millainen.”

Esiintyminen kilpailun nimissä ei ole hyväksi pienelle lapselle. Kilpailuihin kuuluva arviointi luo lapselle suorituspaineita, ja hän kokee olevansa joko hyvä tai huono. Kumpikaan ei ole hyväksi pienen lapsen minäkuvan kehitykselle.

Kilpailu helposti vääristää minäkuvaa kohtuuttomasti ja voi johtaa itsekkyyteen tai erilaisiin traumoihin.

Pienelle lapselle esiintymisen tulee olla leikinomainen tilanne, jossa ei haittaa, vaikka kaikki ei mene niin nappiin. Esityksen jälkeen ei saisi tulla tuomiota siitä, oletko hyvä vai millainen. Taputetaan sille, että jes, rohkaistuit!

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 15/2018.

51-vuotias oululainen opettaja ja päiväkodin johtaja lataa akkujaan korkealentoisilla ajatuksilla ja filosofisella keskustelulla viinilasin äärellä.

Vierailija

”Vastaa, jos lapsi kysyy – ehdit imuroida myöhemminkin”, sanoo päiväkodin johtaja Liisa Lohilahti

Ja sitten kun keskeytät imuroinnin vastataksesi lapselle niin seuraavaksi joku asiantuntija toisessa lehdessä messuaa kun lapsia ei opeteta odottamaan ja kaikki pyörii lapsen ympärillä ja siitä seuraa käytöshäiriöitä. Vanhemmuudessa vain yksi on varmaa: jonkun mielestä pieleen menee kuitenkin.
Lue kommentti
Neljän lapsen äiti Lapista

”Vastaa, jos lapsi kysyy – ehdit imuroida myöhemminkin”, sanoo päiväkodin johtaja Liisa Lohilahti

Tärkeintä on toia vanhempana niin että arvostaa itseään ja muita läheisiä ihmisiä, myös lapsia. Arvostus näkyy vuorovaikutuksessa, pysähdytään , kuunnellaan ja vastataan. Jos et heti pysty, kerro lapselle, milloin ehdit vastata ja muista pitää lupauksesi. Tärkein mielipide , jota sinun pitää kuulla, on lapsesi mielipide. Pieni lapsi ei osaa sitä aina sanoin ilmaista, mutta lapsen ilo ja tyytyväisyys ohjaa toimimaan oikein. Pettymyksiäkin pitää tuottaa, jotta niistä selviämistä voi turvallisesti...
Lue kommentti