Lähes 30 vuotta sitten teini-ikään tullut poikani halusi ostaa säästämillään rahoilla kitaran itselleen. Hän oli myös ahkera sarjakuvien piirtäjä. Kuvia julkaistiin maakunnan lehdessä nuorisopalstalla. Sarjakuvapiirtäjänä myös kitara sai persoonallisen kuvioinnin. Hän harjoitteli ahkerasti ja kävi myös keikoilla oman bändin kanssa säestäen laulujaan kitaralla.
Kitara sai muutama vuosi sitten vielä uuden elämän. Olin haaveillut, että kun jään eläkkeelle aloitan kitaran soiton harjoittelun. Perheeni oli kuullut haaveestani ja niinpä poikani roudasi kitaran minulle. Saatesanoina "ehkä tämän kitaran kuvioinnit eivät oikein sovi niihin sinun seurakunnan lauluihin". Kansalaisopiston kitarakurssilla piirrokset saivat kyllä paljonkin huomiota. "Kähee kitara sulla" -kommentointi tuntui ihan mukavalta nuoren opiskelijan sanomana. Kitara tuli uuteen kotiin jäädäkseen.