Kika64

Isäni ostin äidille kihlasormuksen vuonna 1963, ja jätti sen paperipussissa keittiön pöydälle. Äiti meinasi, että mikäs ihmeen pussukka se tuokin on, ja heitti sen puulieden uumeniin, mutta onneksi ei heti sytyttänyt tulia. Isä tuli hetken päästä ja ihmetteli, että mihin se pussi siitä pöydältä joutui - onneksi sentään löytyi! Kunnostutin hiukan iän mukana kärsineen sormuksen muutama vuosi sitten, ja nyt se on minun lempisormukseni.

Kommentit (0)