Ihastuin mummoni vanhoihin laseihin . Se oli joskus 1960 loppupuolella. Hän antoi ne minulle ja minä laitatin niistä itselleni aurinkolasit. Alkuun pidin niitä aurinkolaseina. Sitten ne joutuivat laatikon pohjalle. En kuitenkaan voi antaa niitä pois, sillä niistä tulee mieleen niin kauniita hetkiä mummolassani.
nämä laitoin 4,5 vuotta sitten. laitoin ne "kaikilla mausteeilla", hintakin oli melkoinen, n 2100. koska edellisien hankinnasta oli kulunut yli 3 vuotta, laskin että nyt olen säästänyt itselleni nämä, aiemmin llasit tartti uusia 2-3 vuoden välein. silmien muutokset on nyt oikeastaan pysähtyneet. kun ihmettelin silmälääkärille, etten näillä laseilla pysty enää lukemaan vaan täytyy ottaa ne pois. lekuri naureskeli, että sehän on ihannetilanne, jos ei tarttte laseja lukiessa. näin sitä on "laitostunut" kun on l
58 vuotta ollut lasit aina päässä ja nukkumaanmennessäkin aina vakiopaikassa.
Vuosien varrella silmälaseja kertyy. Yhdet on käytössä, muut täyttää kirjahyllyn laatikoita vaikka olen osallistunut vanhojen silmälasien kierrätyskeräyksiin. Aina kuitenkin pitää olla varalasit ottaa käyttöön jos tulee vahinkoja.
Myös silmälasikoteloita kertyy kaappeihin.
Ikivanhat ja aina likaiset, mutta luottolasit kotona.
Nuorempana en olisi laittanut näitä ikinä päähäni. Itseasiassa käytin piilolinssejä päivittäin lähes 10 vuoden ajan. Nyt rakastan isoja, pyöreitä rillejäni!
