Pippurimummu

Sain messinkisen, 1900-luvun alulta olevan morttelin vanhempieni perintönä 2013. Heille se oli kulkeutunut mummuni (s. v 1890) jäämistöstä. "Ruma kuppi" ei muille kelvannut, joten minä otin sen. Mortteli pyöri pitkään käyttämättömänä, kun ostin aina valmiita maustemyllyjä, vaikka ne usein jumittivat tai antoivat maustetta hitaasti. Kerran mylly tyhjeni, eikä uutta ollut tilalle, mutta kokonaisia pippureita oli. Muistin morttelin, joka osoittautuikin ylivoimaiseksi mausteiden, pippureiden ja karkean suolan jauhamisessa. Sen jälkeen myllyt ovat jääneet kaupan hyllyyn; ostan vain kokonaista tavaraa, jonka jauhan morttelissa mieleiseksesi. Ja joka kerta mortteli nostaa mieleeni ihanan mummuni, joka oli minulle rakas ja jolle minä olin rakas, vaikka meitä lapsenlapsia oli paljon. Olihan mummullani 10 lasta, joista isäni oli nuorin. Viisas mummuni kuoli 1978, mutta kaipaan häntä edelleen, vaikka olen itsekin jo mummu. Häneltä sain monia elämän oppeja, ja uskon hänen esirukoustensa kantavan meitä jälkipolvia edelleen.

Eeva-Liisa Pennanen
0400579224

Kommentit (0)