Anoppi syyllistää ex-miniää siitä, ettei näe lapsenlastaan riittävän usein.

Olen päälle 3-kymppinen nainen, eronnut ja yhden lapsen yksinhuoltaja. Aloin seurustella ex-mieheni kanssa nuorena. Naimisissa ehdimme olla muutaman vuoden. Sitten mies halusi erota. Se oli minulle shokki, varsinkin kun mies ei halunnut keskustella asioista kanssani. Kävimme pariterapiassakin minun aloitteestani. Miehen mielestä terapeutin piti saada minut ymmärtämään, että hän haluaa erota.

Kun miehen avioeroaikeet paljastuivat, tulinkin raskaaksi. Halusin pitää lapsen. Avioero astui lopullisesti voimaan pari vuotta sitten. Käytännössä olen ollut koko ajan lapseni kanssa kahden, mies ei osallistunut hoitamiseen juuri mitenkään.

Alusta asti minua häiritsi anoppini tunkeileva käytös. Hän halusi tulla jatkuvasti käymään luonani ja tyrkytti lastenhoitoneuvojaan, joista osa oli auttamatta vanhentuneita. Tuli tunne, etten hänen mielestään osannut tehdä mitään oikein. En saanut edes imettää rauhassa, kun anoppi tuli samaan huoneeseen vahtimaan. Yritin sanoa hänelle, etten ihan osaamaton ole. Työssäni olen lasten kanssa tekemisissä, ja mielestäni maalaisjärjellä pärjää aina. 

Jo seurustelumme aikana purin miehelle mieltä siitä, että anoppi osteli meille tavaroita kysymättä mielipidettämme. Tuli kirjahyllyä, mattoa jne. Miehen mielestä minun olisi pitänyt olla kiitollinen, että saamme tavaroita.

Tein sen virheen, että eroprosessin ollessa päällä purin anopille tuntojani. Toivoin ehkä kuuntelijaa. Hän ohitti sanomiseni toteamalla, ettei osaa sanoa mitään. Joskus asioitani oli kerrottu eteenpäin.   Lapsen syntymän jälkeen lakkasin olemasta. Minulle neuvoja kyllä tyrkytettiin, mutta kaikki, mitä sanoin, ohitettiin eikä toiveitani kuunneltu. Joka viikonloppu minun olisi pitänyt ottaa anoppi kylään, ja kun joskus kielsin tulemasta, minulle suututtiin.

Lapsi täyttää pian 3 vuotta. Asumme nykyään anopin kanssa samalla paikkakunnalla. Hän on syyllistänyt minua siitä, että ei näe lapsenlastaan tarpeeksi usein. Hän syytti aikoinaan minua myös siitä, että käytän lasta kiistakapulana erossa. Suoraan sanottuna ei hirveästi tee mieli olla anopin kanssa tekemisissä kaiken tämän jälkeen. Keskustelusta hänen kanssaan ei tahdo tulla mitään, saan ihan yksikseni jutella. En myöskään halua, että lapsi hukutetaan tavaroihin, ja olenkin surutta joko myynyt tai kierrättänyt eteenpäin kaikki turhat lelut.

Olen sitä mieltä, että avioero oli aikanaan oikea ratkaisu. Olen käynyt terapiassa purkamassa asioita, myös anoppiin liittyviä. Minulla on oikeus omaan elämään, ja haluan olla lapseni kanssa mahdollisimman paljon, sillä hän on vielä pieni. Enää en pode huonoa omaatuntoa, jos sanon mielipiteeni anopille suoraan.

Mikä hauskinta, minun ja ex-mieheni välit ovat lähentyneet viime aikoina, ja mies osallistuu lapsen hoitoon eri tavalla kuin ennen. Anopille se tuntuu olevan vaikea pala, varsinkin kun poikansa ei käykään aina häntä tapaamassa, vaan tulee meidän luoksemme.  

Onnellinen kriisin jälkeen

En silloin ajatellut englanninopen harrastavan seksuaalista häirintää. Nyt aikuisena ajattelen, että opettaja käyttäytyi huonosti.

Koulunkäyntini meni sekaisin yläkoulun ensimmäisellä luokalla seksuaalisen häirinnän takia. Olin 13-vuotias, ja häirintään syyllistyi englanninopettajani.

Opettaja oli nuori ja kaunis, kaunein nainen, jonka olin siihen ikään nähnyt. Hän pukeutui lyhyisiin vartalonmyötäisiin mekkoihin ja hameisiin. Kaula-aukot olivat syvään uurrettuja.

En kuullut koko vuonna sanaakaan opetuksesta. Korvissani kohisi hormonihyöky. Tunsin opettajan läsnäolon joka solullani ja haistoin hajuveden tuoksun. Vieläkin polveni vavahtavat, jos haistan saman hajuveden.

En silloin ajatellut englanninopen harrastavan seksuaalista häirintää viesteillään. Nyt aikuisena ajattelen, että opettaja käyttäytyi huonosti. En pysty kuvittelemaan, ettei hän olisi huomannut, miten me pojat häneen reagoimme. Onneksi englanninopettaja vaihtoi koulua vuoden sijaisuuden päätyttyä.

Tiedän naisten sanovan, että jokaisella on oikeus pukeutua niin kuin haluaa, seksistisesti ja provosoivastikin, ja että miesten on hillittävä viettinsä ja halunsa.

Totta toinen puoli.

Toisella puolella ovat hyvät käytöstavat, joihin sisältyy tilannetaju. Hyviin tapoihin kuuluu ottaa huomioon muut ihmiset. Suhteellisuudentaju kertoo, miten missäkin pukeudutaan ja käyttäydytään, esimerkiksi työpaikalla.

JoonaKoo

Järjen käyttö ei ole kielletty...

Lukijan kirje: Opettajan paljastavat vaatteet hämmensivät

Voi hyvät hyssyrät! Onhan sitä nyt muitakin vaihtoehtoja kuin burkha ja napaan asti avoin kaula-aukko! Komppaan JoonaKoota. Itselläni oli kouluaikana melkein vastaava kokemus. Pojat nyt vain ovat tuossa murrosiän vaiheessa siinä tilassa, että viisas opettaja miettii tarkkaan pukeutumisensa. Eihän se ole naisilta pois eikä naisia vastaan, jos perää tervettä järkeä! Miksi nykyään aina teilataan keskustelun yrityskin, jos se koskee naisia. Toisaalta kaikki vaahtoavat meetoota, mutta keskustelu...
Lue kommentti

Osa työntekijöistä jättää tehtäviä tekemättä, koska eivät ehdi. Kuitenkin he ehtivät pitää ylipitkiä kahvitaukoja.

Työpaikallani tehtävät on jaettu tiimeille, ja minä olen yhden tiimin vetäjä. Olen vastuussa esimiehelleni tiimin toiminnasta ja tavoitteiden toteutumisesta.

Ongelmani on se, että osa työntekijöistäni jättää tehtäviä tekemättä. He sanovat että töitä on liikaa, eivätkä he ehdi tehdä kaikkea. Ajoittain olen tehnyt jotain heidän tehtäviään, kun dead-line tulee vastaan ja asiat on hoitamatta.

Tiedän että työtä on paljon, mutta kaikille tiimiläisille se ei ole ongelma. Toiset ovat työssään nopeampia kuin toiset, mutta kun näen "hitaamman" henkilön ehtivän kuitenkin pitää ylipitkiä kahvitaukoja, minulle tulee olo, että ystävällisyyttäni hyväksikäytetään.

Pyrin motivoimaan ihmisiä antamalla matkan varrella hyvää palautetta ja tulemalla pulmatilanteissa tueksi, mutta se ei näytä riittävän. Miten saisin porukan tiimiytymään paremmin ja jokaisen ottamaan ryhmän tavoitteet myös omiksi tavoitteikseen?

Liian kiltti?

The Boss

Lukijan kirje: Tiimiläiset eivät sitoudu tavoitteisiin

Sinä olet esimies, joten ole sitten esimies! Esimiehen tulee ajoittain olla myös "ikävä" ja antaa rehellisesti huonoa palautetta. Jos joku pitää liian pitkiä kahvitaukoja, tulee se hänelle kahden kesken kertoa ja painottaa että se ei vetele etenkään, kun hän ei pääse tavoitteisiin. Tosiasia on se, että työttömiä on niin paljon että joukosta löytyy taatusti tavoitteisiin sitoutuva tyyppi. Tämänkin voisit ystävällisesti hymyillen lusmuilijoille mainita. Voisit, jos siihen joudut, vilkaista vähän...
Lue kommentti
Keppiä ja porkkanaa

Lukijan kirje: Tiimiläiset eivät sitoudu tavoitteisiin

Kuvaamasi tilanne on hyvin yleinen nykytyöpaikoilla. Kaikki eivät aina ymmärrä, että töissä ollaan tekemässä töitä. Chattailu on monen mielestä työntekoa. No keskustellaanhan siinä toki työkavereiden kanssa. Keppiä ja porkkanaa oikeassa suhteessa niin kaikki aasit saa tekemään töitä. Tiedostat näköjään itsekin, että olet ehkä liian kiltti. Jos ihminen ei ole jo lapsena maistanut oikeita rajoja, niitä on aikuisena vaikeampi enää opettaa. Mutta usein pomo on ihmisen loppukasvattaja. Vanhemmat...
Lue kommentti