Miten ex-anoppi saisi uudelleen yhteyden lapsenlapsiinsa?

Olen kuusikymppinen  anoppi. Omatuntoni soimaa, koska tiedän toiminnallani ärsyttäneeni ex-miniääni. Mutta kaiken, mitä tein, tein rakkaudesta. Halusin auttaa ja tukea poikani perhettä.

Yritin tutustua miniääni lähemmin, mutta välimme eivät ikinä tulleet erityisen lämpimiksi. Sitten tuli ero, ja miniä muutti kahden lapsenlapsemme kanssa toiselle puolelle Suomea.

Vuoden päästä hän katkaisi kaikki mahdollisuudet, joilla minä ja mieheni olisimme voineet pitää yhteyttä lapsenlapsiimme tai nämä meihin.

Miniä katkaisi yhteydet myös lasten isään. Poikani ei ole onnistunut tapaamaan nyt yli kymmenvuotiaita lapsiaan lainkaan.

Yritän olla katkeroitumatta, mutta sydämessäni on kipeä aukko. Tiedän lastenlasten rakastavan meitä, ja meidän rakkautemme heihin jatkuu niin kauan kuin elämme.

Anoppi-miniäsuhde ei ole se helpoin ihmissuhde. Kaikesta pitäisi kuitenkin voida puhua, ja kaikenlaisten ihmisten kanssa pitäisi voida tulla toimeen ilman totaalista välien katkaisua.

Ex-anoppi

Huom! Kun kommentoit kirjettä, laitathan itsellesi nimimerkin, kiitos.