Onko vaimon luovuttava omista menoista, kun eläkkeelle jäänyt puoliso ei enää jaksa lähteä mukaan?

Olin 25-vuotias, kun menin reilun vuoden seurustelun jälkeen naimisiin. Mieheni oli 43-vuotias, ja hänellä oli kaksi lasta edellisestä liitosta. Saimme pian yhteisen lapsen.

Ikäero ei tuntunut vuosiin. Mieheni oli aktiivinen ja nuorekas, ja olimme kiinnostuneita samanlaisista asioista. Perhe-elämää rytmittivät työ, lapsiarki ja isompien lasten isä viikonloput, eikä siinä ollut edes aikaa miettiä ikäeroa.

Nyt lapset ovat kaikki isoja ja omillaan. Mieheni on 64 ja jäi keväällä eläkkeelle. Minä olen 46, ja nyt ikäeromme tuntuu.

Kun lapset ovat omillaan ja olen vapaa arkivelvollisuudesta, haluan harrastaa ja matkustaa. Mieheni ei kuitenkaan enää jaksa. Hänen väsähdyksensä alkoi jo pari vuotta sitten, jolloin hän töiden jälkeen halusi olla vain kotona rauhassa.

Eläkkeelle jäätyään mieheni ei ole keksinyt mitään tähdellistä tekemistä. Hän huolehtii kotiaskareista ja käy kaupassa, ja odottaa minua töistä kotiin. Minua ahdistaa hänen riippuvuutensa minusta.

Olen kehottanut miestäni hankkimaan oman elämän, sillä minä en voi olla hänen elämänsä. Tästä mieheni loukkaantuu ja kokee, etten välitä hänestä.

Odotan kauhulla vuosia, jolloin mieheni kunto alkaa rapistua ja joudun hoitamaan häntä.

Rakastan miestäni. Olemme saaneet elää hyvää avioliittoa 20 vuotta ja kasvattaa lapsemme yhdessä. Onko minun luovuttava nyt omista menoistani, kun niihin on haaveilemani mahdollisuus?

Ennen hyvä ja toimiva parisuhteemme alkaa olla kuin tulehtunut haava, joka ei parane. Pienikin raapaisu avaa sen yhäuudelleen.

Tulevaisuus pelottaa

Huom. Kun kommentoit kirjettä, laitathan itsellesi nimimerkin, kiitos!

Tytär uhkaa, että jos en hoida lapsenlasta, niin en saa nähdä häntä lainkaan.

Miten menettelisitte tilanteessani? Tyttäreni on jo usean vuoden ajan ollut alle kouluikäisen lapsen yksinhuoltaja. Hänen työnsä on vuorotyötä, ja minä osallistun lapsen hoitoon parhaani mukaan. Lyhennän lapsen pitkää hoitopäivää illasta tai autan, kun on aikainen aamulähtö.

Minulla ja tyttärelläni on jostain syystä nykyisin viileät välit. En pääse lähelle häntä enkä saa kysellä yhtään hänen yksityiselämästään saati neuvoa mitään. Jos tyttärestä tuntuu, että puutun hänen elämäänsä, saan melkoista ryöpytystä. Tytär kyllä arvostelee minua ja tekemisiäni surutta.

Olen yleensä ollut aina valmis hoitoavuksi, mutta voimieni mukaan. Tavallaan tytär ymmärtää sen, mutta kuitenkin hän uhkaa, että jos en hoida, niin en saa sitten edes nähdä lasta.

Olen pahoilla mielin, etten saa tyttäreltäni enää rakastavaa lämpöä. Minun rakkauteni häntä kohtaan ei ole muuttunut eikä häviä koskaan. Miksi eksyimme toisistamme?

Puun ja kuoren välissä

Vierailija

Lukijan kirje: Välit tyttäreen viilenivät

Tyttäresi voi olla niin äärettömän väsynyt ja myös pettynyt elämäänsä, että ei kykene muuhun. Yksinhuoltajana on taatusti todella raskasta, kun huolehtii kaikesta itse, ja kyselyt elämästä ahdistavat, jos on itsekin pettynyt omaan elämään. Apusi on varmasti arvostettua, mutta ehkä hän kokee olevansa puun ja kuoren välissä väsymyksensä kanssa, jollet pysty apuasi antamaan sillon kun hän sitä toivoisi ja tahtoisi, ja on siksi vihamielinenkin. Itse kahden lapsen äitinä huomaan (vaikken...
Lue kommentti

En silloin ajatellut englanninopen harrastavan seksuaalista häirintää. Nyt aikuisena ajattelen, että opettaja käyttäytyi huonosti.

Koulunkäyntini meni sekaisin yläkoulun ensimmäisellä luokalla seksuaalisen häirinnän takia. Olin 13-vuotias, ja häirintään syyllistyi englanninopettajani.

Opettaja oli nuori ja kaunis, kaunein nainen, jonka olin siihen ikään nähnyt. Hän pukeutui lyhyisiin vartalonmyötäisiin mekkoihin ja hameisiin. Kaula-aukot olivat syvään uurrettuja.

En kuullut koko vuonna sanaakaan opetuksesta. Korvissani kohisi hormonihyöky. Tunsin opettajan läsnäolon joka solullani ja haistoin hajuveden tuoksun. Vieläkin polveni vavahtavat, jos haistan saman hajuveden.

En silloin ajatellut englanninopen harrastavan seksuaalista häirintää viesteillään. Nyt aikuisena ajattelen, että opettaja käyttäytyi huonosti. En pysty kuvittelemaan, ettei hän olisi huomannut, miten me pojat häneen reagoimme. Onneksi englanninopettaja vaihtoi koulua vuoden sijaisuuden päätyttyä.

Tiedän naisten sanovan, että jokaisella on oikeus pukeutua niin kuin haluaa, seksistisesti ja provosoivastikin, ja että miesten on hillittävä viettinsä ja halunsa.

Totta toinen puoli.

Toisella puolella ovat hyvät käytöstavat, joihin sisältyy tilannetaju. Hyviin tapoihin kuuluu ottaa huomioon muut ihmiset. Suhteellisuudentaju kertoo, miten missäkin pukeudutaan ja käyttäydytään, esimerkiksi työpaikalla.

JoonaKoo

Järjen käyttö ei ole kielletty...

Lukijan kirje: Opettajan paljastavat vaatteet hämmensivät

Voi hyvät hyssyrät! Onhan sitä nyt muitakin vaihtoehtoja kuin burkha ja napaan asti avoin kaula-aukko! Komppaan JoonaKoota. Itselläni oli kouluaikana melkein vastaava kokemus. Pojat nyt vain ovat tuossa murrosiän vaiheessa siinä tilassa, että viisas opettaja miettii tarkkaan pukeutumisensa. Eihän se ole naisilta pois eikä naisia vastaan, jos perää tervettä järkeä! Miksi nykyään aina teilataan keskustelun yrityskin, jos se koskee naisia. Toisaalta kaikki vaahtoavat meetoota, mutta keskustelu...
Lue kommentti