Onko vaimon luovuttava omista menoista, kun eläkkeelle jäänyt puoliso ei enää jaksa lähteä mukaan?

Olin 25-vuotias, kun menin reilun vuoden seurustelun jälkeen naimisiin. Mieheni oli 43-vuotias, ja hänellä oli kaksi lasta edellisestä liitosta. Saimme pian yhteisen lapsen.

Ikäero ei tuntunut vuosiin. Mieheni oli aktiivinen ja nuorekas, ja olimme kiinnostuneita samanlaisista asioista. Perhe-elämää rytmittivät työ, lapsiarki ja isompien lasten isä viikonloput, eikä siinä ollut edes aikaa miettiä ikäeroa.

Nyt lapset ovat kaikki isoja ja omillaan. Mieheni on 64 ja jäi keväällä eläkkeelle. Minä olen 46, ja nyt ikäeromme tuntuu.

Kun lapset ovat omillaan ja olen vapaa arkivelvollisuudesta, haluan harrastaa ja matkustaa. Mieheni ei kuitenkaan enää jaksa. Hänen väsähdyksensä alkoi jo pari vuotta sitten, jolloin hän töiden jälkeen halusi olla vain kotona rauhassa.

Eläkkeelle jäätyään mieheni ei ole keksinyt mitään tähdellistä tekemistä. Hän huolehtii kotiaskareista ja käy kaupassa, ja odottaa minua töistä kotiin. Minua ahdistaa hänen riippuvuutensa minusta.

Olen kehottanut miestäni hankkimaan oman elämän, sillä minä en voi olla hänen elämänsä. Tästä mieheni loukkaantuu ja kokee, etten välitä hänestä.

Odotan kauhulla vuosia, jolloin mieheni kunto alkaa rapistua ja joudun hoitamaan häntä.

Rakastan miestäni. Olemme saaneet elää hyvää avioliittoa 20 vuotta ja kasvattaa lapsemme yhdessä. Onko minun luovuttava nyt omista menoistani, kun niihin on haaveilemani mahdollisuus?

Ennen hyvä ja toimiva parisuhteemme alkaa olla kuin tulehtunut haava, joka ei parane. Pienikin raapaisu avaa sen yhäuudelleen.

Tulevaisuus pelottaa

Huom. Kun kommentoit kirjettä, laitathan itsellesi nimimerkin, kiitos!