Mitä tehdä, kun uusi työ kiinnostaa ja työkaverit ovat mukavia, mutta pomo on hankala?

Vaihdoin työpaikkaa. Uusi työ ja työkaverit ovat kivoja, mutta lähin esimieheni on veetuileva, itsekeskeinen ja puhuu tauotta. Kuinka jaksan häntä tulevat vuodet? Haluaisin jäädä työhöni. 

Olen kuullut vastaavia juttuja muistakin työpaikoista. Yhden ystäväni tiiminvetäjälle ei voi löytää muuta adjektiivia kuin sadistinen. Toisen työpaikalla pikkupomo valitsee harjoittelijoista aina yhden, jonka rääkkää sairaslomalle. Taistellaanko siisteissä sisätöissä nyt oman paikan säilymisen puolesta, vai mistä tällainen johtuu? Alipalkatut ja ylikoulutetut päälliköt purkavat valvonnan puuttuessa turhautumistaan simputuksena ja vedätyksenä. 

Olen ajatellut, että katson tilannetta jonkun aikaa. Jos meininki jatkuu, etsin toisen työn. Lähtiessäni aion kertoa esimiehelleni ja hänen esimiehelleen näkemykseni kokemastani. Se ei todennäköisesti johda mihinkään, mutta olenpahan ainakin tehnyt voitavani.

Jos joka puolella on tällaista, voi meitä! Analyysini mukaa kyse on heikosta johtamisesta ja kansan kateellisesta luonteesta: kaveria ei auteta, ettei se pärjää paremmin kuin minä. Esimiehet ajattelevat olevansa piällysmiehiä, eivät se osa organisaatiota, jonka tehtävänä on helpottaa muiden työtä ohjaamalla. 

Työlainsäädäntö taitaa etenkin valtiolla ja kunnalla myös suitsia esimiehen käsiä, mitä tulee järeisiin ohjailukeinoihin. Yksityisellä puolella on vähemmän rajoitteita, mutta siellä törmätään nykyisin ajan puutteeseen ja miehityksen vähäisyyteen. Tai jos miehitystä on, se on väärissä tehtävissä.

Liisa